Joseph Pulitzer

Pulitzer syntyi 10. huhtikuuta 1847 Makóssa Unkarissa. Hänen isänsä oli varakas juutalainen viljakauppias, ja Josephilla oli lapsena yksityisopettaja. Isän kuoltua äiti meni uusiin naimisiin vuonna 1863. Joseph lähti samalla omille teilleen ja yritti sotilasuralle. Hän pyrki 17-vuotiaana Itävallan armeijaan, mutta hänen nuori ikänsä, huono näkönsä ja heikko terveytensä estivät hyväksymisen. Hänet torjuttiin myös Pariisissa Ranskan muukalaislegioonasta ja Lontoossa Britannian Intian-joukoista.[1]

Kun Pulitzer kuuli, että Yhdysvalloissa tarvitaan sotilaita, hän onnistui värväytymään maan armeijaan ja muutti Bostoniin syksyllä 1864. Pulitzer palveli Lincolnin ratsujoukoissa Washingtonissa sisällissodan viimeisinä kuukausina. Kun palvelussuhde päättyi, Pulitzer muutti syksyllä 1865 New Yorkiin. Sieltä hän ei saanut töitä, joten hän muutti Saint Louisiin helmikuussa 1866. Saint Louisissa hän teki kahden ensimmäisen vuotensa aikana lukemattomia sekalaisia töitä eikä viihtynyt samassa työpaikassa kauaa. Iltaisin hän opiskeli itsekseen lakia ja pelaili shakkia.[2]

Pulitzer pelasi shakkikerholla muun muassa saksankielisen Westliche Post -sanomalehden päätoimittaja Emil Preetoriuksen kanssa, joka palkkasi energisen Pulitzerin johtamaan sanomalehteään 10 dollarin viikkopalkalla. Pulitzer työskenteli 16 tuntia vuorokaudessa ja teki lehdessä kaikkea: hän kirjoitti pääkirjoitukset ja uutiset, latoi sekä käytti painokonetta. Hän hyökkäili kaupunkinsa korruptiota vastaan, mikä toi hänelle paljon vihamiehiä. Hänen riitansa korruptoituneena pitämänsä äänestäjärekisterin valvojan Edward Augustinen kanssa kärjistyi siihen, kun Pulitzer ampui tätä pistoolilla. Pulitzer selvisi teostaan 100 dollarin sakolla.[3]

Pulitzer liittyi aluksi republikaanipuolueeseen ja tuli valituksi Missourin lakeja säätävään kokoukseen. Myöhemmin hän vaihtoi demokraattiseen puolueeseen ja palveli kongressissa 1885–1886.[4]

Pulitzer halusi laajentaa alaansa ja myi vuonna 1871 osuutensa Westliche Postista 33 000 dollarilla. Jätettyään lehden hänellä ei seuraavien kolmen vuoden aikana ollut töitä. Hän harkitsi siirtymistä lakialalle. Hän luki Shakespearea ja opiskeli antiikin filosofeja, kävi teatterissa ja seurapiiritapahtumissa sekä sijoitti tuottoisasti Mississippin poikki rakennettuun siltaan.[5]

Joulukuussa 1876 Pulitzer sai töitä Washingtonissa New York Sunin erikoiskirjeenvaihtajana. Lehden päätoimittaja Charles Dana halusi Pulitzerin tutkimaan maan presidenttivaalikampajoiden korruptiota. Pulitzer alkoikin kirjoituksissaan syytellä uudelleenvalittua presidenttiä Rutherford B. Hayesia petoksesta.[5]

Pulitzer meni vuonna 1878 naimisiin georgetownilaisen tuomarin tyttären Katherine Davisin kanssa. Pariskunta kävi häämatkallaan Euroopassa. Matkan aikana Pulitzer vasta paljasti vaimolleen olevansa juutalainen, mikä aiheutti ohimenevän aviokriisin. Avioliitto kesti lopulta 33 vuotta,[6] ja he saivat viisi lasta.[7] Vanhin poika Ralph Pulitzer jatkoi isänsä työtä kustantajana.[8]

Pulitzerin työ New York Sunissa päättyi 1878, ja hän palasi Saint Louisiin. Siellä hän osti St. Louis Dispatchin, joka oli myynnissä halvalla jouduttuaan konkurssiin. Hän yhdisti lehtensä toisen kriisilehden, Evening Postin, kanssa, ja uuden St. Louis Post-Dispatchin ensimmäinen numero ilmestyi joulukuussa 1878. Lehtensä kautta Pulitzer jatkoi hyökkäyksiään Saint Louisin korruptiota, monopoleja ja rahan valtaa vastaan sekä asettui väsymättä yksilön puolelle. Lehdestä tuli menestys ja Pulitzerista jälleen varakas mies. Hän antoi alaistensakin nauttia paremmasta palkasta ja työoloista kuin kaupungin muiden lehtien työntekijät.[9]

Pulitzer halusi omistaa lehden New Yorkissa, joten hän muutti vaimoineen ja lapsineen kaupunkiin huhtikuussa 1883 ja osti heti pankkilainan avulla New York World -lehden sijoittaja Jay Gouldilta. Hän hankki lehtensä toimitukselle Manhattanilta 20-kerroksiset, ylelliset toimitilat, minne toimitus muutti lopulta vuonna 1890. Lehden levikki oli Pulitzerin ostaessa sen vain 15 000. Pulitzer alkoi kasvattaa levikkiään ryhtymällä myymään lehteään halvemmalla kuin muut, vain kahdella centillä kappaleelta.[10] Lehti alkoi keskittyä human interest -juttuihin, skandaaleihin ja sensaatioihin. Lehden pilapiirtäjän Richard Outcaultin piirrokset nousivat lukijoiden suureen suosioon. Pulitzer käytti lehteään myös ajaakseen omaa kymmenkohtaista yhteiskunnallista uudistussuunnitelmaansa. Lehden levikki nousi 600 tuhanteen, ja siitä tuli koko maan suurilevikkisin.[4]

Pulitzer aloitti 1883 lehdessään kampanjan Vapaudenpatsaan varainkeruun puolesta.[11] Pulitzerin ansiosta alustan rakentamiseen vaadittu 100 000 dollaria saatiin vihdoin kerättyä täyteen 11. elokuuta 1885, ja patsashanketta voitiin jatkaa.[12]

Pulitzer oli pitkään kärsinyt näköongelmista ja tuli vuonna 1889 käytännössä sokeaksi.[13] Hän jätti lehtensä johtamisen seuraavana vuonna.[4] Pulitzer käytti viimeiset vuotensa matkustellen Liberty-nimisellä yksityisjahdillaan.[14] Pulitzer kuoli jahdillaan Charlestonin satamassa Etelä-Carolinassa 1911. Hän jätti kaksi miljoonaa dollaria journalismikoulun perustamiseksi Columbian yliopistoon ja rahaston, josta jaettaisiin palkintoja kirjallisuudesta, näytelmistä, musiikista ja journalismista.[4] Pulitzer-palkinto perustettiin vuonna 1917 Pulitzerin testamentin pohjalta.[15]