Joseph Plateau

Plateau oli L. A. J. Quetelet'n oppilas ja ystävä, jolla oli suuri vaikutus hänen uransa alkupuolella. Plateau oli vuodesta 1835 lähtien professori Gentin yliopistossa, jossa hänen tutkimuksensa liittyvät pääasiassa optiikkaan tai molekyylien välisiin voimiin. Hän kehitti stroboskooppisen menetelmän, jolla tutkitaan värähtelevän kappaleen liikettä katsomalla sitä pyörivässä levyssä olevien yhtä kaukana toisistaan olevien säteittäisten rakojen läpi.[2][1]

Vuonna 1829 Plateau katsoi varomattomasti keskipäivän aurinkoa 20 sekunnin ajan tutkiakseen sen jälkivaikutuksia. Seurauksena oli sokeutuminen muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen hän toipui tilapäisesti, mutta seuraavien neljäntoista vuoden aikana hänen näkönsä heikkeni vähitellen, ja vuonna 1843 hänestä tuli pysyvästi sokea.[2][1]

Vaimonsa ja poikansa sekä myöhemmin vävynsä G. L. van der Mensbrugghen avustamana hän jatkoi elämänsä loppuun asti tutkimuksiaan, ohjasi heidän hänelle tekemiensä kokeiden kulkua ja tulkitsi tulosten merkitystä. Hänen suuri teoksensa Statique experimentale et theorique des liquides soumis aux seules forces moleculaires (1873), on arvokas panos kapillaari-ilmiöiden ymmärrykseen. Hänen pojastaan Felix Auguste Joseph Plateausta tuli Gentin eläintieteen ja vertailevan anatomian professori vuonna 1870.[2][1]