Joseph Marx

Joseph Marx (11. toukokuuta 1882 Graz – 3. syyskuuta 1964 Graz) oli itävaltalainen säveltäjä, musiikkitieteilijä ja musiikkipedagogi.[1][2]

Joseph Marx (1912)

Marx syntyi itävaltalaisen isän ja italialaisen äidin poikana. Hän opiskeli Grazin yliopistossa filosofiaa, taidehistoriaa sekä saksaa ja sai filosofian tohtorin[1] arvon vuonna 1909. Marx sai myös sävellysopetusta Erich Wolf Degneriltä ja teki väitöskirjansa musiikkiaiheesta syvennettyään musiikkitieteeseen. Marxin vanhemmat toivoivat pojastaan juristia, joten vanhempien ja pojan välit katkesivat joksikin aikaa kokonaan. Marx kuitenkin aloitti ammattimaisen säveltämisen 26-vuotiaana ja herättikin tunnettujen laulajien mielenkiinnon lauluillaan, jotka sävelsi Hugo Wolfin tyylistä vaikutteita ottaen.[2]

Marx muutti vuonna 1914 Wieniin, jossa aloitti työskentelyn musiikin teorian professorina.[1] Itävalta-Unkarin kaatumista seurasi uudelleen organisoitumisen tarve, joten Keisarillisen musiikkiakatemian tilalle tuli Wienin musiikkikorkeakoulu, jonka rehtorina Marx toimi vuoteen 1927 Ferdinand Löwen seuraajana. Sävellystyössään Marx keskittyi 1920-luvulla sinfonisiin teoksiin, joihin kuuluivat Eine Herbstsymphonie ja Romantisches Klavierkonzert. Marx edusti säveltäjien ryhmää, johon kuuluivat hänen ohellaan Erich Wolfgang Korngold, Alexander von Zemlinsky ja Wilhelm Grosz. Tämän ryhmän jäsenet eivät omaksuneet Arnold Schönbergin, Anton Webernin ja Alban Bergin sarjallisuutta enteilleitä tyylejä eivätkä atonaalisuutta muutenkaan. Kansainvälinen nykymusiikkiseura (ISCM) suosi vahvasti Schönbergin suuntausta, joten Marx ja Korngold perustivat vuonna 1923 oman festivaalinsa tarkoituksenaan tuoda näkyviin paras moderni ei-dodekafoninen musiikki.[2]

Kemal Atatürk kutsui Marxin ensimmäisenä länsimaalaistaiteilijana Turkkiin, jossa säveltäjä matkusteli vuosina 1932–33. Hän toimi neuvonantajana Ankaran valtionkonservatorion perustamishankkeessa ja kehitti Turkin musiikkielämää eurooppalaisten mallien mukaan. Natsihallinnon myötä Marx menetti viralliset asemansa, mutta toisen maailmansodan aikana hän pääsi esiintymään puhujana kulttuuritapahtumissa ja osallistui juutalaisperheiden salaiseen auttamistyöhön.[1] Toisen maailmansodan jälkeen Marx pääsi jatkamaan jo vuonna 1931 aloittamaansa työtä musiikkikriitikkona Wienin lehdistössä. Noin vuoden 1930 jälkeen Marx keskittyi orkesterimusiikin sijaan kamarimusiikin tekemiseen. Hän julkaisi myös musiikin teorian oppikirjoja ja musiikkiartikkeleidensa kokoelmia.[2]

Vuosina 1947–1964 Marx toimi Itävallan säveltäjäliiton puheenjohtajana. Hänen seuraajansa oli Robert Schollum.[3] Hän oli suuressa suosiossa etenkin 1950-luvulla ja työskenteli maansa tonaalisen taidemusiikin eturintamassa. Kuolemansa jälkeen hän jäi pitkälti unohduksiin sävellystyyliltään vanhoilliseksi leimautuneena; hänen laulunsa, joita kaikkiaan on noin 150, kuitenkin pysyivät ohjelmistossa. Marxin teoksia on julkaissut Universal Edition. Huhtikuussa 2006 hänen tuotantonsa näkyvyyden lisäämiseksi perustettiin Joseph Marx -seura (Joseph–Marx-Gesellschaft).[1]