Joseph Joachim

Joseph Joachim (28. kesäkuuta 1831 – 15. elokuuta 1907) oli unkarilaissyntyinen viulisti, kapellimestari, säveltäjä ja opettaja. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista viulisteista. Hänen opettajiaan olivat ensin Pestin oopperan konserttimestari Stanislaus Serwaczynski ja vuodesta 1839 Wienissä Miska Hauser, Georg Hellmesberger, vanh., ja lopuksi tärkeimpänä Joseph Böhm. Wienistä hän siirtyi Leipzigiin, jossa hän tutustui Felix Mendelssohniin ja toimi mm. Gewandhaus-orkesterin konserttimestarina. Vuonna 1848 hän siirtyi edelleen Weimariin ja liittyi Franz Lisztin ympärille syntyneeseen muusikkoryhmään. Hän kuitenkin vieraantui Lisztistä ja muutti edelleen Hannoveriin, jossa hän asettui paremminkin Robert Schumannin, Clara Schumannin ja Johannes Brahmsin vaikutuspiiriin. Vuodesta 1866 Joachim toimi Berliinissä josta tuli hänen lopullinen kotikaupunkinsa. Siellä hänestä tuli kuninkaallisen musiikkiakatemian johtaja. Berliinissä hän myös perusti nimeään kantaneen kuuluisan jousikvartetin.

Joseph Joachim

Viulistina Joachimin pysyviin vaikutuksiin kuuluu Beethovenin musiikin (viulukonsertto, myöhäiset jousikvartetit) nostaminen konserttien kantaohjelmistoon. Hän vaikutti myös Johann Sebastian Bachin sooloviulusonaattien ja -partitoiden nousuun unohduksista. Joachim kuului Mendelssohnin viulukonserton ensimmäisiin esittäjiin ja opiskeli teoksen säveltäjän avustuksella. Aikalaissäveltäjistä Robert Schumann, Johannes Brahms, Max Bruch ja Antonín Dvořák sävelsivät viulukonserttonsa Joachimin viulutaidetta ajatellen. Varsinkin suhde Brahmsiin oli elämän kestävä, vaikka siinä olikin myrskyiset vaiheensa. Joachimin sävellykset ovat vaipuneet unholaan, Beethovenin ja Brahmsin konserttojen vakio-osiksi tulleita kadensseja lukuun ottamatta. Viulupedagogina Joachim oli oman aikansa kuuluisimpia; hänen oppilainaan olivat muiden muassa Willy Burmester, Leopold Auer ja Willy Hess sekä suomalainen Karl Johan Lindberg.[1] Yhdessä oppilaansa, saksalaisen viulistin Andreas Moserin (1859–1925), josta tuli Joachimin seuraaja Berliinin musiikkiakatemiassa, kanssa Joachim julkaisi vuosina 1905–1906 maailmanmaineeseen nousseen oppikirjan Violinschule. [2]