Joseph Dente

Joseph Gottlieb Dente (23. tammikuuta 1838 Tukholma – 24. toukokuuta 1905) oli ruotsalainen viulisti, säveltäjä ja kapellimestari.[1]

Joseph Dente

Dente sai varhaisimman musiikkikasvatuksen isältään ja suoritti sitten opintoja Tukholmassa sekä Brysselissä. Hänen opettajiaan olivat Hubert Léonard, Otto Daniel Winge, Johan Lindegren ja Franz Berwald. Dente pääsi jo 15-vuotiaana hoviorkesterin viulistiksi ja sai konserttimestarin paikan vuonna 1868. Hän toimi kuninkaallisen oopperan toisena kapellimestarina vuodesta 1872 ja pääkapellimestarina vuosina 1879–1885. Hän oli vuodesta 1870 Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen. Vuosina 1882–1903 Dente opetti kontrapunktia, sävellystä ja orkestrointia Kuninkaallisessa musiikkikonservatoriossa. Hänen oppilaidensa joukossa olivat Helena Munktell, Lennart Lundberg, Ernst Ellberg, Wilhelm Peterson-Berger, Wilhelm Stenhammar, Gustaf Hägg, Otto Olsson, Ivar Widéen.[1]

Dente esiintyi konserttisolistina Skandinaviassa, Saksassa ja Ranskassa. Hän saavutti säveltäjänä suurimmat menestyksensä operetilla I Marocko (1866) ja neliosaisella sinfonialla d-mollissa (1887). Muihin teoksiin kuuluu kymmenen laulun kokoelma, jonka Dente sävelsi ystävälleen Pelle Janzonille. Laulujen sanat olivat kirjoittaneet Per Atterbom, Esaias Tegnér, Johan Olof Wallin, Johan Ludvig Runeberg ja Anna Maria Lenngren.[1]

Dente pysyi naimattomana. Hän kärsi astmasta, joka saattoi joskus haitata hänen työtään kapellimestarina.[1]