Josef Škvorecký

Škvorecký syntyi ja kasvoi Náchodissa. Toisen maailmansodan aikana hänet pakotettiin työskentelemään saksalaisella lentokonetehtaalla.[1] Sodan jälkeen hän pääsi Kaarlen yliopistoon. Alkujaan hän opiskeli lääketiedettä, mutta vaihtoi sen humanistisiin tieteisiin ja valmistui filosofiasta 1951.[2] Škvorecký palveli Tšekkoslovakian armeijassa vuosina 1952–1954. Hän myös käänsi 1950-luvulla muun muassa William Faulknerin, Ernest Hemingwayn ja Dashiell Hammettin teoksia tšekiksi.[2]

Škvoreckýn ensimmäiset romaanit Konec nylonového věku ja Zbabělci kiellettiin Tšekkoslovakiassa.[2] Zbabělcin hän oli kirjoittanut jo 1948–1949, mutta se julkaistiin vasta 1958 ja kiellettiin pian sen jälkeen. Kirja käsitteli Škvoreckýn kotikaupungin Náchodin ilmapiiriä 1945 natseista vapautumisen aikana. Se kuitenkin kuvasi aikaa eri tavalla kuin kommunistihallinto olisi halunnut. Vaikka kirja kiellettiin, sitä on myöhemmin käännetty yli 20 kielelle.[3] Lisäksi sitä jaettiin Tšekkoslovakiassa maan alla, ja siitä tuli merkittävä kirja toisinajattelijoiden keskuudessa.[2]

Prahan kevään jälkeen 1968 Škvorecký pakeni vaimonsa näyttelijä Zdena Salivarován kanssa Torontoon, Kanadaan. He asuivat vuonna 1970 Toronton yliopiston kirjailijaresidenssissä, ja Škvorecký sai 1971 paikan yliopiston englannin kielen laitoksesta. Samana vuonna hän perusti vaimonsa kanssa 68 Publishers -kustantamon, joka keskittyi julkaisemaan kiellettyjä tšekkiläisiä ja slovakialaisia kirjoja.[4] Škvoreckýn julkaisemiin kirjoihin kuului muun muassa tulevan presidentin Václav Havelin sekä Milan Kunderan teoksia. Teokset kuljetettiin ensin mikrofilmillä Tšekkoslovakiasta, sitten ne salakuljetettiin takaisin painettuina.[5]

Škvorecký julkaisi uransa aikana yhteensä 227 kirjaa ja opetti Toronton yliopistossa vuoteen 1990, jolloin jäi eläkkeelle.[3] Lisäksi vuosina 1973–1990 Škvorecký toimitti kuukausittain Voice of American radio-ohjelmaa, joka käsitteli kirjoittamista ja kirjallisuutta.[2]

Škvoreckýn ensimmäinen Kanadassa julkaistu teos oli esseekokoelma Všichni ti bystří mladí muži a ženy vuonna 1971. Hänen maineensa Kanadassa kasvoi, kun vuonna 1977 julkaistiin uudelleen hänen romaaninsa Bassaxofon (1963).[4] Muita hänen teoksiaan olivat muun muassa Prima sezóna (1975) ja Ihmismielten insinööri (1977).[3] Jälkimmäisestä hänet palkittiin Kenraalikuvernöörin palkinnolla 1984.[6]

Škvorecký palkittiin vuonna 1980 Neustedt-palkinnolla, ja hän oli vuonna 1982 ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi.[4] Tšekissä presidentti Havel otti hänet Valkoisen leijonan ritarikuntaan 1990.[3] Kaksi vuotta myöhemmin hänet valittiin Order of Canadaan.[2] Vuodesta 1996 hän oli Ranskan Ordre des Arts et des Lettresin jäsen.

Škvorecký kuoli syöpään torontolaisessa sairaalassa 2012.[2]