José Feliciano

José Montserrate Feliciano García (s. 10. syyskuuta 1945) on puertoricolainen laulaja ja kitaristi. Hän on yhdistänyt menestyksekkäästi flamencokitaraa, boleroa, folkia ja popmusiikkia. Itse kirjoittamiensa laulujen ohella hänet tunnettiin etenkin muiden artistien kappaleiden tulkitsijana. Felicianon 1970-luvulla levyttämästä kappaleesta "Feliz navidad" on tullut tunnettu pop-joululaulu.[1]

Feliciano vuonna 2007.

Feliciano oli yksi vanhempiensa yhdestätoista lapsesta, kaikki poikia. Hän on synnynnäisen glaukooman johdosta syntymästään sokea. Feliciano muutti 5-vuotiaana perheensä kanssa synnyinsaareltaan New Yorkin Harlemiin, jossa esiintyi jo yhdeksänvuotiaana harmonikansoittajana. 14 vuoden iässä Feliciano kertoo harjoitelleensa kitaransoittoa 14 tuntia päivässä, ja 17-vuotiaana hän ryhtyi ammattimuusikoksi elättääkseen perhettään isän jäätyä työttömäksi. Hän esiintyi klubeilla New Yorkin Greenwich Villagessa ja muissakin kaupungeissa eri puolilla Yhdysvaltoja.[2]

Ura lähti nousuun, kun RCA Recordsin kykyjenetsijä teki levytyssopimuksen Felicianon kanssa eikä illan toisen esiintyjän kanssa, jota oli tullut klubille kuulemaan. Feliciano tuli tunnetuksi ensin espanjankielisellä ohjelmistolla Etelä- ja Väli-Amerikan maissa, kunnes versio Doors-hitistä ”Light My Fire” nousi listojen kärkeen Yhdysvalloissa. 23-vuotiaana Feliciano oli jo voittanut kaksi Grammy-palkintoa ja levyttänyt neljällä kielellä.[3][2]

Euroopassa ja Aasiassa hän sai nimeä kilpailtuaan vuoden 1971 San Remon musiikkifestivaaleilla italialaiskappaleella ”Che sarà”, josta tuli iso hitti.[2] Suomeksi sen levytti muun muassa Eero Raittinen nimellä ”Toivotaan toivotaan”. Felicianon laulun ”Rain” nosti Suomessa hitiksi Markku Suominen nimellä ”Sade”.

Felicianon kansainvälinen suosio alkoi kuitenkin hiipua 1970-luvun alkupuolella. Vuoden 1974 Suomen-konserttia Helsingin Sanomien Julius Heikkilä moitti puhkikuluneesta ohjelmistosta ja kirjoitti Felicianon olevan sangen keskinkertainen laulaja mutta akustisen kitaran taituri[4]. Myös Suomen Kuvalehden Jorma Tuomisen mielestä suosion hiipuminen oli ymmärrettävää, koska Felicianon kapea-alainen tulkintatapa teki kaikista kappaleista kovin samanlaisia. 1980-luvun alkupuolella Tuominen kirjoitti Felicianon tehneen paluun entistä kypsempänä taiteilijana albumilla Escenas do Amor.[5]

Heinäkuussa 1988 Feliciano esiintyi yksin Raaseporin linnan Scandinavian Guitar Festival -konsertissa, ja Helsingin Sanomien Pertti Avola kirjoitti artistin olevan parhaimmillaan juuri oman kitaransa säestyksellä. Hänestä Felicianon akustisen kitaran taituruus ei oikein tule ilmi viihdejousin silatuilla levytyksillä[6]. Myös Lauri Karvosen mielestä parasta konsertissa olivat ”kitaran Liberaceksi” kutsumansa Felicianon instrumentaalinumerot[7].

Feliciano sai tähden Hollywood Walk of Famelle vuonna 1987. Suomessa hän on esiintynyt ainakin 1974[4], 1983[3] ja 1988, jolloin Yle TV2 taltioi hänen esityksensä Raaseporissa[6]. Hän esiintyi orkestereineen Tampere Talossa 1990.

Feliciano on yhä julkaissut useita englannin- ja espanjankielisiä musiikkialbumeita, kuten vuonna 2017 pianisti Jools Hollandin kanssa äänitetty As You See Me Now.