Joscelin I

Joscelin de Courtenay eli Joscelin I (?–1131), Galilean ruhtinas ja Turbesselin linnanherra (1115–1131) ja Edessan kreivi (1119–1131), hallitsi Edessan kreivikuntaa sen lyhyenä kukoistusaikana, vuosien 1118–1131 välillä. Hän kykeni säilyttämään kreivikunnan laajat ja vaikeasti puolustettavat rajat sotilaallisen kyvykkyytensä, henkilökohtaisen rohkeutensa ja paikallisen armenialaisväestön keskuudessa nauttimansa suosion turvin.

Joscelin I Édouard Odierin maalaamana.

Hän syntyi Courtenayn lordin Joscelin I:n ja tämän vaimon Elisabethin nuorempana poikana. Hänen vaiheistaan ennen saapumistaan ristiretkeläisvaltioihin tiedetään vähän. Hän saapui Pyhään maahan katastrofaalisen vuoden 1101 ristiretken mukana ja ryhtyi serkkunsa Balduin II:n, Edessan kreivin palvelukseen. Hän sai läänityksekseen Turbesselin linnan ja sitä ympäröivät maat Eufratin länsipuolella. 1104 hän joutui vangiksi Harranin taistelussa. Vapauduttuaan hän palasi läänityksilleen. 1113 kreivi Balduin II hääti Joscelinin Turbesselista, ilmeisesti peläten tämän kansansuosiota kreivikunnan paikallisten alamaisten parissa. Jäätyään vaille asemaa Edessassa Joscelin siirtyi Jerusalemin kuningaskunnan palvelukseen. Kuningas Balduin I läänitti hänelle Jerusalemin kuningaskuntaan kuuluvan Galilean ruhtinaskunnan.

Jerusalemin kuningas Baldwin I kuoli 1118 ja seuraajaa valittaessa Joscelin de Courtenay tuki entistä lääninherraansa Edessan kreivi Baldwin II:ta, Baldwin I:n veljeä Boulognen Eustace III:ta vastaan, joka oli lapsettomana kuolleen kuninkaan lähin sukulainen. Eustace oli osallistunut ensimmäiseen ristiretkeen mutta palannut tiluksilleen Ranskaan. Hän oli tehtävään haluton, liian kaukana ja ei erityisen kyvykäs johtaja. Joscelinin mielipide oli valinnassa varsin ratkaiseva. Hän oli Galilean ruhtinaana Jerusalemin kuningaskunnan merkittävimpiä miehiä, henkilönä kunnioitettu, Jerusalemin patriarkka tuki häntä, ja ilmiselvästi vailla henkilökohtaista motiivia, olihan Baldwin II häätänyt hänet Edessasta.

Baldwin II palkitsi hänen uskollisuutensa nimittämällä tämän seuraajakseen Edessan kreiviksi. Valinta oli onnistunut siilä hän oli sotilaallisesti kyvykäs ja suosittu sekä eurooppalaisten että paikallisten armenialaisten parissa. Hän oli naimisissa Gosdantin I:n, Armenialaisen Kilikian ruhtinaan tyttären, Beatricen kanssa, joka synnytti hänelle yhden pojan, Joscelin II:n. Beatricen kuoleman jälkeen (1122) hän meni naimisiin Marian, Salernon Rogerin, Antiokian ruhtinaan sisaren kanssa. Toisin kuin useimpien muiden ristiretkeläisvaltioiden johtajat hän saattoi luottaa paikallisväestön aktiiviseen ja vapaaehtoiseen tukeen. Tämä kävi ilmi, kun Joscelin yhdessä Baldwin II:n kanssa joutui 1123 turkkilaisten vangiksi. Hänet auttoi pakoon viidenkymmenen armenialaissotilaan joukko, joka onnistui kauppiaiksi naamioituneina soluttautumaan linnoitukseen ja valtaamaan sen. Joscelin lähti linnoituksesta hakemaan apua kreivikunnastaan. Baldwin ja armenialaiset jäivät puolustamaan linnoitusta. Turkkilaiset kuitenkin valtasivat linnoituksen ja Baldwin joutui uudelleen vankeuteen, josta vapautui seuraavana vuonna. Pelastusretken organisoivat ilmeisesti Joscelinin armenialaisen vaimon, Gosdantin I:n tyttären, Beatricen sukulaiset.

Palattuaan vankeudesta Joscelin kykeni laajentamaan kreivikuntaansa, ja 1125 hän osallistui voittoisaan Azazin taisteluun Mosulin Seldzuki atabegia Il-Bursuqia vastaan. Hän loukkaantui vakavasti 1131 piirittäessään pientä linnaa Aleppon koillis puolella kun hänen joukkojensa muurin alitse kaivama käytävä romahti. Lähes välittömästi tämän jälkeen hänelle ilmoitettiin että Danishmenidi emiiri Ghazi II marssi Kaisunin linnoituskaupunkia vastaan. Kun hänen poikansa, tuleva Joscelin II kieltäytyi toivottomaksi katsomastaan tehtävästä, johti hän itse avustusretkikuntaa, vaikka joutui vammojensa vuoksi matkustamaan kantotuolissa. Ghazin kuultua mahdollisesti kuolleeksi luulemansa Joscelinin johtavan joukkojaan, hän vetäytyi takaisin omalle alueelleen. Rasitus oli kuitenkin ollut liikaa vaikeasti loukkaantuneelle Joscelinille ja hän kuoli kantotuoliinsa tiensivuun pian kuultuaan viimeisestä voitostaan. Joscelin de Courtenayn jälkimaine myöhemmin keskiajalla oli suuri ja häntä pidettiin yhtenä ritarillisen käytöksen esikuvista.