Jos oisi valtaa...

Musiikkikomedia kertoo lumpunkerääjä Mikko Nousiaisesta (Aku Korhonen]), joka on Helsingissä asusteleva köyhä mutta hyväsydäminen mies. Elämiseen hän hankkii rahat keräämällä jätepaperia ja myymällä sitä eteenpäin. Löydettyään jätepaperilaatikosta arpalipun hän nukahtaa väsyneenä ja alkaa nähdä unta, jossa hänen elämänsä muuttuu kertaheitolla. Hänestä tulee menestyvä liikemies yhdessä köyhäläisajan toverinsa kanssa, ja hän käyttää omaisuuttaan sekä hyvään elämään että hyväntekeväisyyteen. Kaikki eivät kuitenkaan ole hyväntekijöitä, sillä liike-elämässä kokeneet tehtailija Irvas (Yrjö Tuominen) ja tämän yhtiökumppani Berg (Joel Rinne) päättävät huiputtaa Mikkoa myymällä tälle tyhjäksikalutun nikkelikaivoksen.

Kun huijarit kuulevat sieltä löytyneestä esiintymästä, he yrittävät saada asiasta tietämättömän Mikon myymään kaivoksen takaisin, mutta turhaan. Niinpä he päättävät suostutella nykyisen kaivosneuvoksen perumaan kaupan käyttämällä syöttinä tehtailijan tytärtä Aunea (Sirkka Sipilä), joka on jo ennestään rakastunut häntä huomattavasti iäkkäämpään Mikkoon.

Elokuva perustuu Suomalaisen oopperan henkilökuntaan kuuluneiden Jaakko Solan ja Lauri Kyöstilän alkuperäiskäsikirjoitukseen. Sola kaatui talvisodassa, Kyöstilä toimi SF:llä muutamassa elokuvassa järjestäjänä ja näytteli pikkuosissa. T. J. Särkkä irtisanoi Nortan keväällä 1942, ja jo sovitun Katariina ja Munkkiniemen kreivi sai ohjattavakseen Ossi Elstelä. Norta jatkoi osakkaana vasta perustetussa Fenno-Filmissä.[1]

Elokuva toi erään arvostelijan mieleen vaikutteet slapstickista, Chaplinin kulkurihahmosta ja 1930-luvun screwballkomediasta. Arvion mukaan ”elokuva alkaa hauskasti ja mukaansatempaavasti Mikon ja Rikun nukketeatteriesityksellä, mutta sen jälkeen juonelta putoaa pohja ja vähitellen komedia menettää ilkamoivan otteensa.” Ilta-Sanomien kriitikko Paula Talaskivi taas antoi vähän kiitosta: ”Uni olisi saanut pysyä selvemmin unena, mutta muutoin elokuva on paikoitellen erinomaista työtä. Vauhti on pysytetty hyvänä, kuten humoreskin laatuun kuuluukin; joukkokohtaukset ovat eläviä ja hyvin rakennettuja, mutta paikoitellen musiikki- ja tanssikohtauksia on ahdettu juonen täytteeksi ihan liikaa.” Eräs arvostelija kuvaili arviossaan elokuvaa ”pitkäveteiseksi ja hidastempoiseksi.” Aku Korhonen keräsi tavanomaiset tunnustukset pääosatulkinnastaan.[2]

Televisioesityksen yhteydessä Aku Korhosen roolisuoritus sai kehut: ”Ei ole toista näyttelijää, joka osaisi esittää suomalaista kansanmiestä yhtä maanläheisen vakuuttavasti” (Henri Waltter Rehnström, Tv-maailma).[3]

• Arvostelu Elokuvauutiset.fissä (Arkistoitu – Internet Archive)