José Raúl Capablanca

Kahdeksanvuotias José Raúl Capablanca pelaamassa shakkia isänsä kanssa.

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Capablanca – Corzo, Havanna 1901[2]

Capablanca uhrasi jatkossa kuningattaren ja voitti pelin. Peli jatkui: 29.Dxb5 Dxb5 30.d5+ Tg7 31.exf7 h6 32.Rd4 Dxf1 33.Txf1 Txf7 34.Txf5 Txf5 35.Rxf5+ Kh7 36.Re7!. Musta luovutti Capablancan 60. siirron jälkeen.

José Raúl Capablanca syntyi Kuuban pääkaupungissa Havannassa 19. marraskuuta 1888. Capablancan isä oli kuubanespanjalainen Espanjan armeijan upseeri. Capablancan äiti taas oli ranskalainen.[3] Capablanca oppi shakin isältään nelivuotiaana seuratessaan isänsä ja Espanjan armeijan upseerin[4] välistä shakkipeliä. Capablanca kiinnostui nappuloista ja seurasi pelejä seuraavinakin päivinä. Kolmantena päivänä hän huomasi isänsä siirtävän ratsun valkealta ruudulta valkealle ruudulle, mikä ei ole sallittua. Capablanca huomautti asiasta isälleen, joka ei ollut uskoa lastaan, koska ei tiennyt tämän osaavan edes sääntöjä. He pelasivat kuitenkin useita pelejä keskenään ja nuorempi Capablanca voitti.[5] Capablancan isä oli ylpeä lapsensa taidoista ja vei tämän jo neljävuotiaana Havannan shakkikerhoon pelaamaan. Kerhon mestari pelasi Capablancaa vastaan antaen kuningattaren tasoituksen. Capablanca voitti pelin.[6] Kyseinen peli tekee Capablancasta samalla nuorimman pelaajan, jonka peli on julkaistu.[7] Seuraavina vuosina pojan annettiin kuitenkin pelata vain kotona, sillä vanhemmat eivät halunneet rasittaa häntä liikaa. Kahdeksan vuotta täytettyään Capablanca sai luvan käydä sunnuntaisin shakkikerhossa, jonka parhaalla pelaajalla ei ollut enää varaa antaa tornin tasoitusta hänelle.[3] Espanjan ja Yhdysvaltojen sota aiheutti levottomuuksia Havannassa, minkä takia Capablancan perhe muutti ensin Santa Claraan ja lopulta Mantanzasiin. Capablancan koulunkäyntiin tuli jatkuvan muuttamisen takia taukoja, mikä antoi hänelle mahdollisuuden pelata enemmän shakkia. 11-vuotiaana Capablanca pelasi Kuuban mestaria Vasquezia vastaan. Tällä ei ollut enää lopulta varaa antaa kuin sotilaan tasoitus vastustajalleen.[8]

12-vuotiaana Capablanca kohtasi Juan Corzon, Kuuban parhaan pelaajan, epävirallisessa ottelussa. Voittoon vaadittiin neljä voitettua peliä. Capablanca oli ottelua ennen opiskellut ahkerasti loppupeliasemia ystävänsä lahjoittaman shakkikirjan avulla. Capablanca itse sanoi, että hänen vastustajallaan on selvä etulyöntiasema ottelussa, etenkin avausteorian tuntemuksessa. Corzo voittikin kaksi ensimmäistä peliä helposti. Kolmaskin peli olisi ollut Corzon voitto, mutta Capablanca osasi loppupelit hyvin ja sai Corzon virheiden takia tasapelin. Seuraava peli oli ottelun käännekohta, sillä Capablanca voitti hyödyntäen jälleen hyvää loppupeliosaamistaan. Kolme seuraavaa peliä päättyi tasan, minkä jälkeen Capablanca voitti kahdeksannen ja yhdeksännen pelin. Seurasi tasapeli, minkä jälkeen Capablanca ratkaisi otteluvoiton hienolla kuningattaren uhrauksella. Peli on yksi Capablancan huomattavimmista. Otteluvoitto saattoi vaikuttaa upealta, mutta muutamaa kuukautta myöhemmin pelatussa Kuuban mestaruusturnauksessa Capablanca hävisi molemmat pelinsä turnauksen voittaneelle Corzolle ja jäi vasta neljänneksi.[9]

Capablancan pöytäkirja hänen pelistään. Capablanca käytti deskriptiivistä merkintätapaa.

Vuonna 1904 Capablanca muutti Yhdysvaltoihin oppiakseen englantia sekä opiskellakseen Columbian yliopistossa. Loppuvuodesta 1905 Capablanca kävi New Yorkissa ja sen kuuluisalla Manhattanin shakkiklubilla. Hän alkoi käydä klubilla säännöllisesti pelaamassa, ja vuoden kuluttua hän oli yksi klubin parhaista pelaajista. Erityistä taitoa Capablanca osoitti pikapeleissä. Hän muun muassa voitti 32 pelaajan pikapeliturnauksen, johon osallistui myös maailmanmestari Emanuel Lasker. Vuonna 1906 Capablanca pääsi myös yliopistoon opiskelemaan kemiantekniikkaa.[10][11]

Capablanca herätti huomiota simultaanitaidoillaan. Tämän ansiosta American Chess Bulletin -lehti sponsoroi Capablancalle koko maan laajan simultaanikiertueen. Kiertue alkoi 12. tammikuuta 1909 ja Capablanca teki useita maailmanennätyksiä sen aikana. Hän muun muassa voitti ensimmäiset 132 peliään. Kaksi kuukautta kestäneen kiertueen aikana Capablanca pelasi 27:ssä kaupungissa 602 peliä, joista hän saavutti yhteensä 96,4 prosentin tuloksen.[12]

Capablancan simultaanimenestys herätti paljon huomiota, minkä seurauksena järjestettiin näytösottelu hänen ja Pohjois-Amerikan parhaana pidetyn pelaajan, Frank Marshallin välille. Pelit alkoivat 19. huhtikuuta 1909. Voittoon vaadittiin kahdeksan pelivoittoa. Marshall oli ottelun selvä ennakkosuosikki, mutta kaikkien yllätykseksi Capablanca voittikin ottelun tuloksella kahdeksan voittoa, yksi tappio ja neljätoista tasapeliä.[13][14]

Ottelun jälkeen Capablanca piti lomaa ja vieraili kotimaassaan Kuubassa perheensä luona. Tämän jälkeen hän jatkoi uudelle simultaanikiertueelle Pohjois-Amerikkaan. Kiertueen aikana Capablanca saavutti yhteensä 469 voittoa, 17 tappiota ja 23 tasapeliä (94,4 %). Vuoden 1910 helmikuussa Capablanca osallistui New Yorkin osavaltion shakkimestaruuskilpailuihin, jotka hän voitti ennen toiseksi tullutta Marshallia.[15] Kesällä Capablanca kutsuttiin Hampurissa pidettyyn kansainväliseen turnaukseen. Hän hyväksyi kutsun, mutta joutui jäämään lopulta pois turnauksesta sairastumisen takia. Talvella Capablanca teki kolmannen simultaanikiertueen. Tällä kertaa hän voitti 234 peliä, hävisi 19 ja 33 päättyi tasan (87,6 %). Heti kiertueen jälkeen Capablanca osallistui New Yorkin turnaukseen, jossa hän ylsi heikon alun jälkeen toiselle sijalle.[16][17]

19. helmikuuta 1911 San Sebastiánissa, espanjalaisessa kylpyläkaupungissa, toimiva Gran Casino järjesti kansainvälisen turnauksen, johon oli kutsuttu vain shakkimestareita, jotka olivat saavuttaneet vähintään kaksi kertaa kolmannen sijan kansainvälisissä turnauksissa. Ainoana poikkeuksena oli Capablanca. Käytännössä kaikki sen ajan parhaat pelaajat osallistuivat turnaukseen Laskeria lukuun ottamatta. Etenkin Ossip Bernstein ja Aron Nimzowitsch vastustivat Capablancan osallistumista, sillä hän ei ollut osoittanut vahvuuttaan kansainvälisissä turnauksissa. Capablanca kuitenkin yllätti voittamalla heidät molemmat ja samalla koko turnauksen puolen pisteen erolla jaetulle toiselle sijalle tulleisiin Akiba Rubinsteiniin ja Milan Vidmariin. Capablanca sai myös ensimmäisen kierroksen pelistään Bernsteinia vastaan turnauksen ensimmäisen kauneuspalkinnon.[18][19][20]

Capablancan menestys turnauksessa toi hänelle useita turnauskutsuja ympäri maailmaa. Pidettyään muutaman päivän loman Espanjassa Capablanca teki pienen simultaanikiertueen. Hän pelasi Pariisissa, Frankfurtissa, Nürnbergissä, Münchenissä, Berliinissä, Hampurissa ja Kölnissä yhteensä 286 peliä voittaen 234, häviten 19 ja pelaten tasan 33. Tämän jälkeen Capablanca suuntasi Argentiinan shakkiklubin vieraaksi Buenos Airesiin. Hän pelasi siellä kahden kuukauden ajan voittaen kaikki paitsi yhden ottelun. Vuoden 1911 syyskuussa Capablanca aloitti taas uuden simultaanikiertueen Euroopassa. Koska hänelle esitettiin niin paljon esiintymiskutsuja, hän korotti palkkioitaan ennenkuulumattoman korkeiksi, yleensä vielä menestyksekkäästi. Parhaiten Capablancalle pani kampoihin Lontoon shakkiklubi, joka saavutti häntä vastaan 9 voittoa, 3 tasapeliä ja 16 tappiota. Vuonna 1912 Capablanca teki laajan simultaanikiertueen Yhdysvalloissa ja pelasi seuraavana vuonna kolmesti pienessä turnauksessa. Tammi-helmikuussa hän voitti New Yorkin turnauksen tuloksella 11/13, puoli pistettä Marshallia edellä.[21] Huhtikuussa hän sijoittui Marshallin jälkeen toiseksi Havannan turnauksessa.[22] Heinä-elokuussa Capablanca sijoittui ensimmäiseksi voitettuaan kaikki pelinsä New Yorkissa järjestetyssä turnauksessa.[23][24]

Syyskuussa Capablanca sai töitä Kuuban ulkoministeriöstä. Hänen työnkuvaansa kuului vierailu Euroopan pääkaupungeissa ja Kuuban tekeminen tunnetuksi shakin avulla.[25]

Lokakuussa Capablanca aloitti taas uuden simultaanikiertueen Euroopan ympäri. Helmikuussa hän vieraili Suomen suuriruhtinaskunnassa. Hän antoi kaksi esitystä Helsingissä ja yhden Viipurissa. Suomen vierailu oli osa laajaa Venäjän-kiertuetta. Simultaanipelien lisäksi Capablanca pelasi useita näytösotteluita ympäri Eurooppaa. Hän saavutti yhteensä 19 voittoa, yhden tappion ja neljä tasapeliä voittaen Jacques Miesesis ja Richard Teichmannin 2–0. Joulukuussa Capablanca pelasi kolme kaksi peliä käsittävää ottelua Pietarissa. Häntä vastaan asettuivat Aleksandr Alehin,[26] Jevgeni Znosko-Borovski[27] ja Fyodor Duz-Khotimirsky.[28] Ainoastaan Znosko-Borovski sai voitettua yhden pelin kuubalaista vastaan Capablancan voittaessa kaikki muut pelinsä. Capablanca jatkoi esiintymisiään Riiassa, jossa hän pelasi näytöspelin Aron Nimzowitschin kanssa. Capablanca vieraili vielä Moskovassa ja Wienissä pelaten muun muassa Richard Rétiä ja Saviely Tartakoweria vastaan ja palasi vuoden 1914 huhtikuussa Pietariin. Hänet oli nimitetty sinne Kuuban varakonsuliksi.[29]

Pietarissa Capablanca pääsi osallistumaan vahvaan kansainväliseen turnaukseen, joka järjestettiin Pietarin shakkiseuran 10-vuotisjuhlan kunniaksi. Turnaukseen osallistui 11 vahvaa pelaajaa, joihin kuuluivat muun muassa Alehin, Blackburne, Capablanca, Rubinstein, Tarrasch sekä maailmanmestari Lasker. Ensin pelattaisiin yksinkertainen alkukilpailu, jonka viisi parasta jatkaisi kaksinkertaiseen finaaliin. Kaikki pisteet laskettaisiin yhteen voittajaa selvitettäessä. Alkukilpailun jälkeen tilanne oli Capablanca 8, Lasker ja Tarrasch 6½, Alehin ja Marshall 6. Lasker kuitenkin otti huiman loppukirin ja voitti turnauksen puolen pisteen erolla Capablancaan.[30] Turnauksen loppujuhlassa Nikolai II julisti kaikki viisi finaaliin päässyttä pelaajaa "shakin suurmestareiksi".[31][32]

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Capablanca – Marshall, New York 1918[33]

Marshallin gambiitin ensiesiintyminen. Valkea saa jatkossa sotilaan voiton, mutta musta saa vaarallisen aloitteen. Alkuperäisessä pelissä Capablanca onnistui puolustautumaan oikein ja voitti pelin.

Vuoden 1914 heinäkuussa Capablanca lähti Pietarista aikeenaan matkustaa Etelä-Amerikkaan. Hän matkusti Berliinin ja Pariisin kautta. Berliinissä hän otteli pikapeliottelun Emanuel Laskerin kanssa tuloksella 6½–3½. Hän lähti Cherbourg-Octevillestä höyrylaivalla Atlantin yli. Ensimmäinen maailmansota syttyi Capablancan ollessa matkalla. Capablanca oleskeli muutaman kuukauden Buenos Airesissa pelaten simultaaneja ja näytösotteluita. Sodan takia matkustaminen ei ollut helppoa, mutta Capablanca järjesti suhteillaan itselleen paikan Yhdysvaltoihin lähtevällä rahtilaivalla. Hän saapui vuoden 1915 tammikuussa Philadelphiaan, josta hän jatkoi matkaansa New Yorkiin. Capablanca osallistui New Yorkissa kaksinkertaisena pelattuun turnaukseen, jonka hän voitti pisteen erolla Marshalliin.[34] Seuraavan vuoden alussa Capablanca otti osaa Isaac L. Ricen muistoturnaukseen New Yorkissa. Hän voitti turnauksen kolmen pisteen erolla toiseksi tulleeseen ja sai pelistään Schröderiä vastaan kauneuspalkinnon.[35][36][37]

Capablanca piti lomaa turnauksista, kunnes osallistui Manhattanin shakkiklubin järjestämään turnaukseen New Yorkissa vuonna 1918. Ensimmäisellä kierroksella Capablanca sai vastaansa Marshallin, joka oli valmistellut mustilla useamman vuoden ajan espanjalaiseen peliin uutuutta, joka kantaa nykyään nimeä Marshallin gambiitti. Marshall uhrasi kahdeksannessa siirrossaan d-sotilaansa aloitteeseen ja sai lupaavan hyökkäyksen aikaan. Capablanca pystyi kuitenkin torjumaan Marshallin hyökkäykset ja voitti lopulta pelin. Peliä on kutsuttu yhdeksi maailman kauneimmista shakkipeleistä. British Chess Magazine -lehden lukijat äänestivät pelin yhdeksi 1900-luvun alun parhaista peleistä, ja sitä on analysoitu sadoissa shakkikirjoissa.[33][38][39] Capablanca pelasi turnauksessa myös toisen merkittävän pelin, josta hän sai turnauksen toisen kauneuspalkinnon.[40] Capablanca voitti turnauksen lopulta 10½/11 Boris Kostićin ollessa toinen tuloksella 9/11.[41][42]

Capablancan ja Kostićin välille järjestettiin ottelu Havannaan. Se alkoi 25. maaliskuuta 1919 ja voittajaksi oli tarkoitus julistaa ensimmäisenä kahdeksan voittoa saavuttanut. Capablanca kuitenkin voitti suoraan viisi ensimmäistä peliä, minkä jälkeen Kostić luovutti ottelun.[43][44]

Elokuussa järjestettiin Hastingsissa, Englannissa kansainvälinen shakkiturnaus, jolla oli tarkoitus juhlia liittoutuneiden voittoa maailmansodassa. Hävinneiden valtioiden pelaajia ei ollut kutsuttu turnaukseen, mikä laski turnauksen tasoa. Capablanca voitti turnauksen pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Kostićiin.[45] Capablanca jäi Britanniaan loppuvuodeksi ja antoi simultaaninäytöksiä pelaten muun muassa Westminsterin palatsissa parlamentin jäseniä vastaan.[46]

Capablanca oli haastanut Laskerin maailmanmestaruusotteluun ensimmäistä kertaa jo vuonna 1911. Lasker oli tavallaan hyväksynyt haasteen, mutta asetti yhteensä 17 ehtoa, joihin kuului tärkeimpänä se, että haastajan piti voittaa ottelu vähintään kahdella pisteellä, jotta hän olisi voittanut mestaruuden. Capablanca piti ehtoja siksi epäreiluina, eikä suostunut pelaamaan. Pelaajat riitaantuivat, eivätkä olleet enää puheväleissä. Vuoden 1919 marraskuussa Hollannin Shakkiliitto tiedusteli Capablancan halukkuutta otteluun Laskerin kanssa. Pitkien neuvottelujen jälkeen elokuussa 1920 saatiin sopimus valmiiksi. Lasker ehti yhdessä vaiheessa jo luopua mestaruudestaan ilman ottelua, mutta Capablanca halusi oikean ottelun. Ottelu alkaisi Havannassa 1. tammikuuta 1921. Ottelupalkkio oli 20 000 dollaria, joista 11 000 menisi Laskerille joka tapauksessa. Voittoon vaadittiin kahdeksan voittoa tai pistejohto 24. pelin jälkeen.[47][48][49][50]

Ottelu pidettiin lopulta 1921 maaliskuun puolivälissä. Lasker ei kuitenkaan valmistautunut otteluun kunnolla, vaan piti sitä välttämättömänä tapahtumana, jonka lopuksi kuubalainen nousisi maailmanmestariksi.[51] Ottelusta Lasker sanoi myöhemmin seuraavasti:

»Ajatus ottelusta oli huolestuttanut minua niin pitkään, niin usein ja niin turhaan, että siitä oli jo tullut minulle taakka. Kaikki ilo ottelusta oli jo mennyt ja kaikki mitä oli jäljellä, oli kokea jotain epämiellyttävää.[52]»

Neljä ensimmäistä peliä olivat Laskerin painostusta, mutta Capablanca puolusti hyvin ja kaikki päättyivät tasan. Viidennessä pelissä Lasker pelasi mustilla ja uhrasi laadun saavuttaakseen hyökkäyksen. Capablanca kuitenkin puolusti tarkasti ja voitti loppupelissä Laskerin tehtyä virheen. Ottelu jatkui taas neljällä tasapelillä. Kymmenennessä pelissä Lasker antoi Capablancan pelata liian vapaasti ja lopulta joutui antautumaan loppupelissä. Myös yhdestoista peli päättyi kuubalaisen voittoon. Seuraavat kaksi peliä päättyivät taas tasan. 14. pelissä Lasker ajautui aikapulaan, minkä jälkeen hän menetti laadun ja Capablanca vei värinsä voittoon. Tässä vaiheessa Capablanca johti ottelua 4–0 kymmenellä tasapelillä. Lasker olisi halunnut vaihtaa pelikaupunkia, koska tunsi itsensä sairaaksi, mutta kun siihen ei suostuttu, hän luovutti ottelun.[50][53][54][55]

Capablanca (vasemmalla) ja Lasker pelin äärellä

Kuuba lahjoitti Capablancalle huvilan Havannasta ja diplomaatinviran loppuelämäksi onnitellakseen tätä maailmanmestaruudesta. Capablanca ei pelannut enää loppuvuonna 1921, mutta meni naimisiin rikkaan Gloria Simoni Betancourtin kanssa. He saivat kaksi lasta: José Raúlin vuonna 1923 ja Glorian vuonna 1925. Capablancat kuitenkin erosivat oltuaan 16 vuotta naimisissa.[56][57]

Vuonna 1922 Capablanca matkusti Yhdysvaltoihin ja antoi Clevelandissa simultaaniesityksen 103 vastustajaa vastaan. Hän voitti kaikki paitsi yhden pelin, joka päättyi tasan. Hän käytti simultaania pelatessaan alle kymmenen sekuntia yhteen siirtoon ja kaikki pelit olivat ohi seitsemässä tunnissa.[56]

Capablancan ensimmäinen merkittävä turnaus maailmanmestarina oli Lontoon vuoden 1922 kansainvälinen turnaus. Turnaukseen osallistui Capablancan lisäksi viisitoista vahvaa mestaria, joihin kuuluivat muun muassa Milan Vidmar, Akiba Rubinstein, Aleksandr Alehin, Efim Bogoljubov, Saviely Tartakower, Géza Maróczy ja Richard Réti. Maailmanmestari voitti kuusi ensimmäistä peliään ja koko turnauksen tuloksella 13/15 puolentoista pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Alehiniin.[58][59]

Lontoon turnauksen jälkeen Capablanca kutsui turnauksessa pelanneet johtavat suurmestarit kokoukseen. Kokouksessa keskusteltiin maailmanmestaruusotteluiden säännöistä ja lopuksi Capablanca, Alehin, Bogoljubov, Réti, Rubinstein, Tartakower ja Vidmar allekirjoittivat sopimuksen, joka nykyään tunnetaan nimellä "Lontoon säännöt". Lontoon sääntöjen mukaan maailmanmestarin piti vastata merkittävän mestarin haasteeseen vuoden sisällä ja otella mestaruudestaan tai hän menettäisi tittelinsä. Haastajan taas tuli kerätä 10 000 dollarin summa,[60][61] josta hallitseva mestari sai joka tapauksessa yli puolet. Maailmanmestaruusottelu päättyisi, kun toinen osapuoli voittaisi kuudennen pelinsä. Pelinopeudeksi sovittiin 40 siirtoa kahdessa ja puolessa tunnissa ja päivän aikana pelattaisiin korkeintaan viisi tuntia. Sääntöjen tarkoitus oli välttyä kiistoilta maailmanmestaruusotteluissa, mutta Capablanca halusi niiden avulla myös varmistella omaa mestaruuttaan.[62][63][64][65]

Capablanca jatkoi pelaamista, mutta paljon harvemmin kuin ennen maailmanmestaruuttaan. Vuonna 1924 hän osallistui New Yorkissa pidettyyn vahvaan turnaukseen, jossa olivat myös Alehin, Bogoljubov, Janowski, Marshall, Maroczy, Réti, Tartakower, Yates, Emanuel ja Edward Lasker. Samassa turnauksessa sai alkunsa myös Sokolskin avaus. Viidennellä kierroksella Capablanca koki ensimmäisen tappionsa kahdeksaan vuoteen hävitessään Rétille. Capablancan esitys turnauksessa olikin hieman heikko, sillä hän jäi toiselle sijalle, puolentoista pisteen päähän turnauksen voittaneesta Emanuel Laskerista.[66][67][68]

Marraskuussa 1925 Moskovaan järjestettiin ensimmäinen Neuvostoliiton kansainvälinen shakkiturnaus, johon osallistui myös huomattavia pelaajia. Capablanca sijoittui turnauksessa kolmanneksi pisteillä 13½/20. Turnauksen voitti Bogoljubov tuloksella 15½ ja toinen oli Lasker pistein 14. Capablanca sai pelistään Subarevia vastaan turnauksen ensimmäisen kauneuspalkinnon.[69] Osa kuubalaisen suhteellisen heikosta menestyksestä voi selittyä sillä, että hän antoi kesken turnauksen simultaaninäytöksen Pietarissa. Esitys kesti viisi ja puoli tuntia, jonka aikana Capablanca voitti 18, hävisi 4 ja pelasi tasan 12 peliä. Turnauksen aikana kuvattiin myös komeadiallinen lyhytelokuva Shakkikuume, jossa yksi pääosan esittäjistä oli Capablanca.[70][71][72]

Moskovan turnauksen jälkeen Capablanca osallistui pieneen Lake Hopatcongin turnaukseen, jonka hän voitti tuloksella 6/8.[73][74]

Alehin oli vuonna 1921 haastanut Capablancan maailmanmestaruusotteluun, kuten myös myöhemmin Rubinstein sekä Aron Nimzowitsch, mutta kukaan ei saanut kootuksi tarpeeksi rahaa ottelua varten.[57][75] Vuonna 1926 Alehin sai koottua argentiinalaisia liikemiehiä rahoittajiksi maailmanmestaruusottelulle. Capablanca taas halusi New Yorkin 1927 turnauksen olevan virallinen haastajaturnaus, jonka perusteella päätettäisiin maailmanmestaruusottelun haastaja. Alehin kuitenkin vetosi turnauksen järjestäjiin ja lopulta turnaus pelattiin aivan tavallisena. Lopulta mukana olivat Capablanca, Alehin, Marshall, Nimzowitsch, Spielmann ja Vidmar. Turnaus pelattiin nelinkertaisena, jolloin jokaiselle tuli yhteensä 20 peliä. Capablanca voitti turnauksen häviämättä peliäkään. Toiseksi tullut Alehin jäi 11½ pisteellään kahden ja puolen pisteen päähän Capablancasta. Alehinin sijoittuminen toiseksi varmisti edelleen heidän tulevan maailmanmestaruusottelunsa.[57][76][77]

Capablanca ja Alehin pelaamassa

Pääartikkeli: Shakin maailmanmestaruusottelu 1927

Maailmanmestaruusottelu Alehinin ja Capablancan välille saatiin sovittua ja ensimmäinen ottelupeli alkoi 16. syyskuuta 1927 Buenos Airesissa. Capablanca oli ottanut ottelun rennosti. Hän ei valmistautunut paljonkaan, koska ajatteli voittavansa helposti. Voittaja olisi se, joka saavuttaisi ensin kuusi voittoa. Alehin kuitenkin yllätti ja voitti mestaruuden 34 peliä kestäneen maratonottelun jälkeen. Hän voitti kuusi, hävisi kolme ja pelasi tasan 25 peliä.[78][79][80][81][82]

Ensimmäisessä ottelupelissä Alehin puolustautui ranskalaisella puolustuksella, jonka Capablanca ajoi vaihtomuunnelmaan. Capablancan liian passiivinen peli kuitenkin johti tappioon. Toinen peli oli kuningatargambiittia ja päätti tasan. Alehin käytti kolmannessa pelissä kuningatarintialaista puolustusta ja hävisi pelin. Tämän jälkeen kumpikaan pelaaja ei enää uskaltanut pelata muuta kuin kuningatargambiittia. Capablanca meni hetkellisesti johtoon seitsemännessä pelissä hienon kuningashyökkäyksen ansiosta, mutta Alehin tuli ohi ottelun käännekohdaksi osoittautuneissa 11. ja 12. pelissä. Capablanca voitti enää yhden pelin,[83] jota on kuvattu kuin suoraan oppikirjasta otetuksi suoritukseksi.[78][80][81]

Osasyy Capablancan tappioon oli hänen liiallisessa itsevarmuudessaan. Siinä missä Alehin harjoitteli otteluun tutkimalla Capablancan pelityyliä, kuubalainen vietti kesän 1927 lepäämällä Kuubassa. Hän luotti luonnolliseen lahjakkuuteensa, ja siihen, että Alehin ei ollut ennen ottelua voittanut peliäkään heidän välisissä kamppailuissaan. Myös suuri yleisö luotti Capablancan voittoon, mikä vahvisti entisestään tämän käsitystä voittamattomuudestaan. 32 pelissä 34:stä käytettiin torjutun kuningatargambiitin samaa muunnelmaa, mikä sopi Capablancalle, sillä hän oli aina ollut laiska tutkimaan avausteoriaa. Ottelun pitkä kesto kuitenkin ärsytti Capablancaa, joka oli tottunut helppoihin voittoihin. Capablanca itse sanoi, että Alehinin uskomaton vastustuskyky yllätti Capablancan ja sai hänet menettämään tasapainonsa.[78][81]

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Capablanca – Treybal, Karlsbad 1929[84]

Capablanca pelasi 55.La6! ja peli jatkui 55...bxa6 56.Txd7 Te7 57.Txd8 Txd8 58.Rxc6 ja musta luovutti.

Voitettuaan maailmanmestaruuden Alehin lupasi Capablancalle mahdollisuuden uusintaotteluun samoilla Lontoon säännöillä, joita Capablancakin oli vaatinut. Alehin kuitenkin sanoi ottelun olleen väsyttävä ja suostuvansa otteluun aikaisintaan vuonna 1929. Capablanca ehdotti sääntömuutoksia otteluun ensin Alehinille, ja kun tämä ei suostunut, FIDE:lle. FIDE asettui kuitenkin hallitsevan maailmanmestarin puolelle ja suositti ottelun pelattavaksi Lontoon sääntöjen mukaan. Kiista maailmanmestaruusottelusta ja Alehinin julkaisema Capablancan pelityyliä arvosteleva New Yorkin 1927 turnauksen turnauskirja hiersivät näiden kahden pelaajan välejä, mikä osaltaan vaikutti siihen, että Capablanca ei päässyt enää pelaamaan mestaruudesta.[85]

Yhdeksän kuukauden kuluttua maailmanmestaruusottelusta Capablanca otti osaa Bad Kissingenin pieneen turnaukseen. Capablanca sijoittui toiseksi pisteen jäljessä turnauksen voittaneesta Bogoljubovista.[85][86]

Syksyllä 1928 Capablanca haastoi Alehinin maailmanmestaruusotteluun Lontoon sääntöjen mukaisesti. Alehin kuitenkin hylkäsi haasteen, koska oli jo hyväksynyt haasteen Bogoljubovilta. Alehin esitti valintansa tueksi lehdistölle vähätteleviä lausuntoja Capablancasta, mikä katkaisi heidän välinsä lopullisesti.[87]

Lokakuussa Capablanca osallistui Berliinissä pidettyyn turnaukseen, jonka hän voitti puolentoista pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Nimzowitschiin.[88] Tämän jälkeen Capablanca vei nimiinsä Budapestin turnauksen tuloksella 5/7.[89] Capablancan voittoputki jatkui vuoden 1929 huhtikuussa Ramsgatessa, Englannissa, jossa hän voitti pienen turnauksen.[90][91]

Vuoden 1929 syksyllä Capablanca osallistui Karlsbadin suureen turnaukseen, jossa pelasivat käytännössä kaikki parhaat Alehinia lukuun ottamatta. Hän toimi turnauksessa lehtimiehenä ja seurasi otteluita pelipöytien läheisyydessä. Kuubalainen protestoi kahdesti Alehinin oleskelulupaa vastaan heidän tulehtuneiden väliensä takia, mutta molemmat protestit hylättiin. Turnauksen voitti Nimzowitsch puolen pisteen erolla Capablancaan ja Spielmanniin.[92] Syksyllä alkoi myös Suuri lama, mikä edelleen vaikeutti Capablancan mahdollisuuksia kerätä kymmenen tuhannen dollarin summa maailmanmestaruusotteluun.[93]

Capablanca yritti pitkään ja hartaasti järjestää uusintaottelua siinä kuitenkaan onnistumatta. Maaliskuun 1954 Chess Review -lehden numerossa Hans Kmoch kertoi keskusteluistaan Capablancan kanssa Bad Kissingenin turnauksessa 1929:[78]

»Kissingenissä suhteeni Capablancaan tuli läheiseksi. Kävelimme pitkään yhdessä, yleensä keskustellen maailmanmestaruudesta, johon Capablanca aina viittasi ilmauksella "tittelini", tehden vaikutelman, että titteli oli vain vahingossa ja väliaikaisesti joutunut Alehinille. Useammin kuin kerran hän selitti, miten voisin ansaita paljon rahaa. Yksinkertaista: Ainoastaan järjestä uusintaottelu Alehinia vastaan ja lyö vetoa niin paljon kuin mahdollista puolestani; voitat, se on aivan varmaa.»

Seuraavina vuosina Capablanca osallistui ahkerasti turnauksiin. Syksyllä hän voitti turnauksen Barcelonassa voittaen kaikki paitsi yhden pelin, joka päättyi tasan.[94] Samoin hän voitti Budapestissä ja Hastingsissa pelatut turnaukset, molemmat pisteen erolla toiseksi tulleeseen pelaajaan.[95][96] Vuonna 1930 Capablanca oli jaetulla toisella sijalla Hastingsissa Mir Sultan Khanin kanssa.[97] Seuraavana vuonna hän voitti ylivoimaisesti New Yorkin turnauksen[98] sekä Max Euwen ottelussa kahdella voitolla ja kahdeksalla tasapelillä.[99][100]

Alehin taas kulutti vuosia vältellen uusintaottelua ja itse asiassa kieltäytyi pelaamasta missään tilaisuudessa, jossa Capablanca oli, ennen vuotta 1936, jolloin hän oli jo menettänyt tittelinsä Euwelle.[78] Alehin käytti asemaansa maailmanmestarina pitääkseen Capablancan poissa San Remon 1930 ja Bledin 1931 turnauksista.[78]

Capablanca ja Botvinnik Moskovassa turnauksessa vuonna 1936

Seuraavaksi Capablanca vetäytyi vakavasta pelaamisesta. Vuosina 1932 ja 1933 hän ei osallistunut yhteenkään vakavaan turnaukseen. Hän pelasi vain rentoja pelejä sekä muutamia simultaaniotteluita. Hän vietti aikaa Yhdysvaltain länsirannikolla ja antoi muun muassa elokuvatähdille shakkiopetusta. Joulukuussa 1933 hän osallistui pikapeliturnaukseen, jossa hän voitti kaikki yhdeksän peliään.[101][102]

Capablanca oli tavannut vuonna 1934 Olga Choubarovin, jonka kanssa hän meni myöhemmin naimisiin. Tämä inspiroi Capablancaa jatkamaan pelaamista turnauksissa. Vuoden lopulla Capablanca osallistui Hastingsin turnaukseen. Hän oli yllättäen alkanut käyttää uusia avauksia; yleensä Capablanca ei jaksanut tutkia avausteoriaa, vaan luotti muutamaan vakioavaukseensa. Capablanca sijoittui turnauksessa vasta neljänneksi Max Euwen, Salo Flohrin ja George Alan Thomasin jaettua ensimmäisen sijan.[103][104] Vuonna 1935 Capablanca osallistui Moskovassa pidettyyn vahvaan turnaukseen. Capablanca sijoittui turnauksessa vasta neljänneksi Salo Flohrin, Emanuel Laskerin ja tulevan maailmanmestarin, Mihail Botvinnikin, jälkeen.[105][106] Hän voitti kuitenkin pelistään Viacheslav Ragozinia vastaan turnauksen erikoispalkinnon.[107] Seuraavana vuonna Capablanca osallistui uudestaan turnaukseen Moskovassa. Tällä kertaa hän oli kymmenestä osanottajasta paras pistein 13/18.[108][109] Turnaukseen osallistui muun muassa Mihail Botvinnik, joka jäi lopussa pisteen Capablancasta. Capablanca osallistui vuosina 1935 ja 1936 myös kahdesti Margaten turnauksiin. Hän sijoittui molemmilla kerroilla toiselle sijalle tuloksella 7/9.[110][111][112][113][114]

Vuoden 1936 elokuussa järjestettiin erityisen vahva turnaus Nottinghamissa. Siinä oli mukana yhteensä viisi maailmanmestaria: Lasker, Alehin, Capablanca, hallitseva mestari Euwe ja tuleva mestari Botvinnik. Turnaus oli myös ensimmäinen, jossa Capablanca kohtasi Alehinin sitten heidän välisensä maailmanmestaruusottelun. Alehinin ja Capablancan välinen peli ajautui monimutkaiseen asemaan, jonka lopuksi Capablancalle jäi kolme kevyttä upseeria Alehinin torniparia vastaan. Capablanca saavutti voittoaseman ja Alehin luovutti 39. siirron kohdalla.[115] Capablanca voitti turnauksen lopulta yhdessä Botvinnikin kanssa tuloksella 10/14.[116][117][118]

Vuonna 1937 Alehin voitti maailmanmestaruuden takaisin. Tämä tarkoitti Capablancalle viimeistenkin mestaruusotteluhaaveiden katoamista. Samana vuonna Capablanca erosi vaimostaan, jonka kanssa hän oli ollut naimisissa 16 vuotta.

Capablanca jatkoi vielä aktiivista turnauspelaamista. Kissingenissä ja Baden-Badenissa pelatussa turnauksessa syksyllä 1937 hän jäi vasta neljänneksi Samuel Reshevskyn kanssa. Turnauksen voitti Paul Keres ja toiseksi tuli Reuben Fine.[119][120] Alkuvuodesta 1938 Capablanca osallistui Pariisissa turnaukseen, joka ei kuitenkaan ollut kovin huomattava. Hän voitti turnauksen tuloksella 8/10.[121][122] Marraskuussa Capablanca osallistui AVRO-turnaukseen, jossa oli tarkoitus päättää, kuka saisi haastaa Alehinin maailmanmestaruusotteluun. Capablanca meni turnauksen aikana myös naimisiin Olga Chourbarovin kanssa. Capablanca sai turnauksen aikana pienen sydänkohtauksen, mutta siitä ei seurannut mitään vakavaa. Turnaus meni kuubalaiselta hyvin heikosti, sillä hän oli lopulta kahdeksasta pelaajasta seitsemäs jättäen taakseen ainoastaan Salo Flohrin.[123][124] Vuoden 1939 huhtikuussa Capablanca sijoittui toiseksi pistein 6½/9 tasoissa Flohrin kanssa.[125][126]

Vuonna 1939 Capablanca osallistui myös shakkiolympialaisiin. Hän pelasi kisoihin ensi kertaa osallistuvan Kuuban kärkipöytää. Kuuba onnistui Capablancan johdolla pääsemään täpärästi finaaliin, jossa Capablanca jätti pelin väliin, koska olisi joutunut pelaamaan Alehinin kanssa. Kuuba sijoittui lopulta yhdenneksitoista. Capablanca voitti kisoista henkilökohtaisen kultamitalin kärkipöydältä tuloksella 11½/16. Esiintyminen olympialaisissa jäi samalla hänen viimeiseksi kilpailukseen.[127][128][129][130][131]

Capablanca oli maaliskuussa vuonna 1942 tapansa mukaan vierailemassa Manhattanin shakkiklubissa. Hän seurasi muiden pelejä, kun sai yhtäkkiä sairauskohtauksen. Capablanca vietiin Mount Sinain sairaalaan, jossa hän kuoli seuraavana aamuna, kello 5.30 8. maaliskuuta 1942 aivoverenvuotoon ollessaan vasta 53-vuotias. Capablanca oli kärsinyt jo jonkin aikaa sisäisistä verenvuodoista sydänkudoksessaan.[132] Capablancan ruumis siirrettiin Kuubaan, jossa hänet haudattiin sotilaallisin menoin.[133]

• Pisteet on merkitty seuraavasti: + voitetut pelit, = tasapelit, − hävityt pelit

[162][163]

Vuosi, vastustaja, tulos, +voitot, -tappiot, =tasapelit

• 1901 Corzo, voitto, +4-3=6
• 1909 Marshall, voitto, +8-1=14
• 1912 Jaffé, voitto, +2-0=1
• 1912 Chajes, voitto +1-0=0
• 1913 Teichmann, voitto, +2-0=0
• 1913 Mieses, voitto, +2-0=0
• 1913 Znosko-Borovski, voitto, +1-1=0
• 1913 Alehin, voitto, +2-0=0
• 1913 Dus-Chotimirski, +2-0=0
• 1914 Tartakower, voitto, +1-0=1
• 1914 Aurbach, voitto, +2-0=0
• 1919 Kostić, voitto +5-0=0
• 1931 Euwe, voitto, +2-0=8

[162][163]

• Capablanca – Lasker 1921 Havanna. Capablanca voitti mestaruuden voittamalla neljä peliä. Kymmenen päättyi tasan.[50]
• Capablanca – Alehin 1927 Buenos Aires. Capablanca hävisi 6 peliä, voitti 3 ja 25 päättyi tasan. Capablanca menetti mestaruuden.[80]

Capablanca osallistui vain kerran shakkiolympialaisiin. Hän edusti Kuubaa ja saavutti kultamitalin kärkipöydältä. Hän voitti 7 peliä ja 9 päättyi tasan.[127][128][129][130][131]

• Konsala, Kimmo: Kaksi shakkineroa. J. R. Capablanca, shakkikone, A. A. Aljechin, jumalainen jumalaton: heidän elämänsä ja pelinsä. Karisto, 1991. ISBN 951-23-2938-7 (sid.).
• Konsala, Kimmo: Shakin maailmanmestareita. Hämeenlinna: Karisto, 1981. ISBN 951-23-1789-3.

• Chess Games Database (englanniksi)
• Chessmetrics.com (englanniksi)
• Chess History Center: Chess Notes (englanniksi)
• OlimpBase (englanniksi)
• Chessville – by chessplayers, for chessplayers! (englanniksi)
• Jose Raul Capablanca Online Chess Tribute (englanniksi)