Jaffa (kaupunki)

Valas nielee Joonaan Jan Brueghelin maalauksessa 1600-luvulta.

Nykyisen Jaffan alueen ensimmäiset ihmiset asuttivat seudun tiettävästi neoliittisella kaudella 5 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ensimmäiset tunnetut jänteet rakennuksista ovat peräisin kalkoliittiselta kaudelta (4 000–3 150 eaa.) ja 2 000 vuotta ennen ajan laskun alkua paikalle oli kehittynyt maavallin suojaama kanaanilainen kaupunki, jonka kanaanilainen nimi Yafi tarkoittaa kaunista. Kaupunki oli yhteyksissä muualle maailmaan kauppareittien kautta, mistä kertovat esimerkiksi Kyprokselta peräisin olevat ruukkujen jäänteet. Ensimmäinen maininta kaupungista historiallisissa lähteissä on kuitenkin vuodelta 1468 eaa. Karnakin temppeliin seinään kirjoitettiin Egyptin faarao Thutmosis III:n valloittaneen sen tuona vuonna. Sittemmin Jaffa oli Egyptin alaisen hallinnollisen alueen keskus, kunnes ulkopuoliset hyökkääjät tuhosivat sen vuoden 1230 eaa. paikkeilla. Tuhon jälkeen filistealaiset siirtolaiset asettuivat kaupunkiin, josta tuli heidän pohjoisin keskuksensa. Filistealaisten harjoittamalle leijonakultille rakennettiin pyhättöjä, joista on jäänyt merkkejä näihin päiviin saakka.[1]

Israelin kuningas Daavid valloitti kaupungin pari vuosisataa filistealaisia myöhemmin. Kun israelilaiset rakensivat Jerusalemin temppeliä Jaffan sataman kautta tuotiin setripuuta Tyroksesta temppelin rakennusmateriaaliksi. Myöhemmin kaupunki päätyi Askalonin alaisuuteen ja kun Askalon kapinoi Assyriaa vastaan Assyrian kuningas Sanherib tuhosi Jaffan vuonna 701 eaa. Vuodesta 539 eaa. Jaffa hallitsivat Persian akhaimenidit, jotka tekivät kaupungista Sidonin alaisen. Kaupunki kukoisti persialaisaikana ja sille rakennettiin muun muassa suuri kaupunginmuuri. Vanhan testamentin tarina Joonasta saattaa olla peräisin tältä kaudelta. Joonan kirjassa Joona pakenee Jumalaa Jaffasta (Jafo) ja päätyy valaan nielemäksi.[1]

Kreikkalaistaustaisten Egyptin Ptolemaiosten hallitsijasuvun kaudella Jaffassa vallitsi hellenismi ja kaupunki tunnettiin ehkä tullen jumalattaren mukaan nimellä Ioppe. Makkabealaiset valtasivat kaupungin makkabealaiskapinan aikana ja vuonna 37 eaa. se päätyi Juudean kuningas Herodesille. Kaupungin taloudellinen merkitys väheni selvästi, kun samoihin aikoihin perustettiin Caesarean kaupunki Jaffasta pohjoiseen. Uuden testamentin kirjassa Apostolien teot Jaffa (Joppe) on paikka, jossa Pietari tekee monet ihmeistään. Kaupungin juutalaiset osallistuivat kapinaan Rooman valtakuntaa vastaan ja keisari Vespasianuksen joukot valtasivat sen kahdesti vuoden 68 eaa. paikkeilla.[1] Kaupunki jälleenrakennettiin sodan jälkeen ja se sai uuden nimen Flavia Ioppa. Uudet asukkaat olivat siirtolaisia muualta. Kaupunki oli kuitenkin edelleen merkittävämmän Caesarean varjossa.[2]

Gustav Bauernfeindin maalaus Jaffan torista vuodelta 1877.

Napoleon Jaffassa maalauksessa vuodelta 1804.

Muslimit valtasivat Jaffan vuonna 636 Amr bin al-Asin johdolla. Sen satamasta tuli jälleen tärkeä umaijadien valtakaudella. Ristiretkeläiset valtasivat kaupungin vuonna 1126 ja menettivät sen Saladinille vuonna 1187. Rikhard I Leijonamieli valtasi sen vielä uudelleen vuonna 1191, mutta lopullisesti se menetettiin vuonna 1196. Egyptiä hallinneet mamelukit tuhosivat kaupungin sataman vuonna 1336 estääkseen sen käyttämisen mahdollisten uusien ristiretkien maihinnousupaikkana. Kaupunki taantui sittemmin pitkäksi aikaa pieneksi kyläksi.[2]

Kaupunki alkoi kukoistaa uudelleen vasta Osmanien valtakunnan kaudella 1700-luvulla, jolloin osmanit yrittivät vakiinnuttaa valtaansa Palestiinassa. Satama jälleenrakennettiin ja sen kautta alettiin viedä maailmalle viljaa ja puuvillaa. Pian kaupunki oli kasvanut alueen aiemman johtavan kaupungin Ramlan ohi. Napoléon Bonaparten johtamat ranskalaiset valtasivat kaupungin piirityksen jälkeen vuonna 1799, mutta ranskalaiset joutuivat vetäytymään alueelta, kun Akkon valtaus ei onnistunut. 1800-luvun alkupuolella kaupunkia hallitsi Egyptin Muhammad Ali, joka pyrki kilpialemaan Akkon ja Beirutin satamien kanssa. Kaupungissa toteutettiin suuria rakennushankkeita, joista osa on edelleen pystyssä. Hieman myöhemmin alueen omistuksesta soti osmanien kanssa Ibrahim pašša, joka menetti kaupungin vuonna 1840. Osmanien palattua kaupungista vietiin edelleen alueen maatalouden tuotteita etenkin markkinoille Eurooppaan. Kaupungin ympärillä oli esimerkiksi 400 appelsiinipuutarhaa ja vuonna 1880 kaupungista vietiin 36 miljoonaa appelsiinia. Taloudellinen menestys houkutteli maahanmuuttajia, kuten sefardijuutalaisia, sekä millenialaististen liikkeiden jäseniä Yhdysvalloista ja Saksasta. Kaupunkiin tuli myös ulkomaalaisia sijoituksia ja turisteja. Ranskalaiset rakensivat rautatien Jaffasta Jerusalemiin vuonna 1892 ja kaupunki esiintyy Mark Twainin teoksessa Jenkkejä maailmalla.[2] Uusiin rakennushankkeisiin kuului kaupunginmuurin purkaminen ja sen korvaaminen vanhaakaupunkia ympäröivällä tiellä. Kaupungista muodostui myös arabien kulttuurin keskus.[3]

Jaffan pohjoispuolella juutalaiset siirtolaiset olivat perustaneet Neve Zedekin ja Neve Shalomin kaupunginosat 1800-luvun loppupuolella. Vuonna 1909 perustettiin puolestaan alueen ensimmäinen nykyaikainen juutalainen kaupunki Tel Aviv. Tel Aviv oli aluksi vain Jaffan esikaupunki, mutta se kasvoi omaksi kaupungikseen Palestiinan brittiläisen mandaattialueen aikana. Jännitteet arabien ja juutalaisten välillä kasvoivat. Vuonna 1936 syttyi arabikapina, jonka aikana brittijoukot tuhosivat osia ahtaasta vanhastakaupungista panssariajoneuvojaan varten. Kaupungissa asuneet juutalaiset muuttivat samaan aikaan muualle. Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1947 Palestiinan jakosuunnitelman mukaan Palestiina jaettaisiin juutalaisten ja arabien valtioihin siten, että Jaffasta tulisi osa arabien valtiota. Kuitenkin Israelin itsenäisyyssodan sytyttyä vuonna 1948 juutalaisten asejoukot miehittivät kaupungin. Kaupungin asukasluku ennen sotaa oli ollut noin 70 000, mutta vain 3 500 heistä jäi kaupunkiin sen miehityksen jälkeen. Loput pakenivat etenkin Ramallahiin ja Beirutiin.[3]

Israelin itsenäistyttyä Jaffasta tuli osa Tel Avivin kaupunkia. Kaupungin virallinen koko nimi onkin Tel Aviv-Jaffa. Yhdistäminen toteutettiin vuonna 1950. Jaffasta muodostui slummi rikkaamman Tel Avivin varjossa. Vanhaakaupunkia on sittemmin pyritty jälleenrakentamaan ja elävöittämään. 1960-luvulla alkaneessa hankkeessa vanhastakaupungista pyrittiin tekemään taiteilijakaupunginosa.[4]