Jope Ruonansuu

Ruonan­suu aloitti uransa imitaattorina ja stand up -koomikkona 16-vuotiaana. Hän esiintyi Klaus Thomassonin isännöimmässä Klaustrofobia-viihde­ohjelmassa 1980-luvulla. Vuonna 1987 M. A. Numminen ja Pedro Hietanen löysivät Ruonan­suun, ja syksyllä 1988 julkaistiin esikois­levy. Samana vuonna Ruonan­suu vieraili MTV:n Vesku Show’ssa esittäen imitaattorin taitojaan. Noina aikoina hän esiintyi jo ympäri Suomea. Seuraavana vuonna Ruonansuu julkaisi Visa Mäkisen kanssa yhteis­työnä sketsi­ohjelman Matkiva kulkuri. Vuonna 1990 Ruonansuu tapasi levy­tuottaja Ilkka Vainion, ja siitä hetkestä sai alkunsa yhteis­työ, joka katkesi vasta vuonna 2010 Ruonansuun siirryttyä Sony Musicin artistiksi.

Ruonan­suun varsinainen läpi­murto tapahtui kuitenkin paikallisradioiden kautta. Yhdessä Jari Vesan kanssa Ruonan­suu alkoi vetää Elvis-osastoa Radio Perämeressä Kemin alueella 1980-luvun lopulla. Pian mukaan liittyi kolmas kemiläinen, Tommi Reponen. Ohjelma laajeni pian valta­kunnalliseksi. Levyt Jope Ruonansuu ja Elvis-osasto (1992) sekä Täällä Washington (1993) myivät kultaa ja Ruonan­suusta tuli eräs kysytyimmistä suomalaisista imitaattoreista. Elvis-osasto esiintyi myös livenä suurella menestyksellä.

Elvis-osaston loputtua Ruonan­suu ja Reponen jatkoivat eri paikallis­radio­asemille vuodesta 1993 tehtyä viikoittaista Washington Bar -ohjelmaa. Washington Barin nimi jatkoi Elvis-osaston viitoittamaa menestys­reseptiä: yksi Ruonansuun tunnetuimmista imitaatio­hahmoista on entinen pitkä­aikainen Yleisradion Washingtonin kirjeen­vaihtaja Aarne Tanninen. Vuosina 2002–2003 Ruonansuu teki Juha Laitilan kanssa American Office -radio­sketsejä eri radio­asemille.

Televisiossa Ruonansuu esiintyi Timo Koivusalon Pekko Aikamiespoika -elo­kuvissa Heka Haimakaisen roolissa ja presidentti Martti Ahti­saaren roolissa Uuno Turhapuro -elo­kuvissa. Ruonan­suu on tehnyt myös yhteis­työtä näyttelijä Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa, mistä syntyi sketsi­sarjat Neurovisio (1992), Herra 47 (1994), Hömppäveikot (1996), Ruonansuu & Petelius Co. (1997) ja 6pack (2008), jonka he yhdessä käsi­kirjoittivat ja näyttelivät. Ruonansuu teki myös Peteliuksen kanssa vuonna 2001 inter­netissä esitettyä sketsi­sarjaa Petelius ja Ruonan­suu Show’ta.

Erityisesti Ruonan­suu tunnetaan omasta Jopet Show -sketsi­viihde­sarjastaan, joita on tehty kuusi kautta.[3] Sarjaa on esitetty Yle TV2:lla uusintoina vuodesta 2005 alkaen. Ruonan­suu on ollut myös muutaman kerran ääni­näyttelijänä. Johnny von Wright tuotti Jope Ruonan­suusta Yle TV1:lle suuren suosion saaneen vuonna 1998 julkaistun oma­elämä­kerrallisen Kokovartalodokumentin. Ruonan­suun elämästä on julkaistu myös oma­elä­mäkerta Aatteleppa ite! – Suomen hauskin mies (Gummerus, 2006), jonka on kirjoitettanut toimittaja Tommi E. Virtanen.[4]

Toimittaja Pasi Kostiaisen mukaan Ruonan­suu asettuu suomalaisen populaari­kulttuurin historiassa samaan jatkumoon kuin hänen suuresti ihailemansa Spede Pasanen ja omaa tietään kulkenut laulaja ja laulun­tekijä Irwin Goodman. Siinä missä Pasanen elo­kuvillaan ja Goodman lauluillaan kommentoivat 1960- ja 1970-lukujen kaupungistuvan Suomen olo­suhteita ja ongelmia, Ruonan­suu ruoti musiikillaan ja sketseillään 1990-luvun alun laman ja sitä seuranneen Nokia-vetoisen nousu­kauden Suomea.[5]

Ruonan­suu voitti vuonna 1990 Kuopiossa pidetyn huumori­musiikin Suomen mestaruuden. Hän vastaanotti Huumori-Emman vuonna 1996 ja tuli valituksi vuoden viihde­taiteilijaksi vuosina 1998 ja 2001. Vuoden 2010 Venla-gaalassa Ruonan­suu valittiin yleisöäänestyksellä parhaaksi televisio­esiintyjäksi Jopet-Show’staan. Hän sai 15 kulta­levyä ja kahdeksan platina­levyä.

Kun Ruonan­suu vieraili synnyin­kaupungissaan Kemissä vuoden 2011 alussa, hänen mukaansa nimettiin Syväkankaan koulun auditorio Jopen saliksi.[6]

Nuoruudessaan Ruonan­suu joutui koulu­kiusaamisen kohteeksi, mistä hän puhui avoimesti julkisuudessa. Ruonan­suulla oli myös ongelmia alkoholin­käytön kanssa.[7] Pasi Kostiaisen mukaan Ruonan­suun avoimuus yksityis­elämänsä vaikeuksista toimi vertais­tukena monille muille samoista ongelmista kärsineille.[5]

Ruonan­suu oli naimisissa, ja hänellä oli kolme lasta, vuosina 1996 ja 2016 syntyneet tyttäret ja vuonna 2010 syntynyt poika.[8] Hän asui Heinolassa. Koulutukseltaan Ruonan­suu oli kone­puuseppä Kemin ammatti­koulusta.

Vuonna 1995 Ruonan­suulla todettiin tyypin 2 diabetes. Myöhemmin hän kertoi kärsineensä myös sydänvaivoista.[9] Ruonan­suu kärsi pitkään yli­painosta, minkä vuoksi hän kävi maalis­kuussa 2015 vatsa­laukun pienennys­leikkauksessa, ja laihtui sen jälkeen yli 40 kilogrammaa.[10]

Ruonan­suu sairastui keväällä 2018 ruoka­torven syöpään, johon hän sai sytostaatti­hoitoa.[11] Syöpä­diagnoosin jälkeen Ruonan­suu ei enää aktiivisesti esiintynyt julkisuudessa.[12] Ruonan­suu kuoli heinä­kuussa 2020.[13] Hänet on haudattu Kemiin.[14]

• Jopen pahimmat. Helsinki: Gummerus, 2002. ISBN 978-951-2-06196-9.
• Sikapieni Hiace. Helsinki: Gummerus, 2003. ISBN 978-951-2-06425-0.
• Hii-ala housuja hoi! Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 978-951-2-06644-5.
• Aatteleppa ite! toim. Tommi Virtanen. Helsinki: Gummerus, 2006. ISBN 978-951-2-06935-4.
• Parhaat Jopet. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2010. ISBN 978-952-5874-24-2.

Pääartikkelit: Jope Ruonansuun diskografia ja luettelo kappaleista

Studioalbumit

Pääartikkeli: Jope Ruonansuun filmografia

• Jopet Show (2005–2011)

Ääninäyttelijänä

Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

• Sitaatteja aiheesta Jope Ruonansuu Wikisitaateissa
• Kotisivut
• Matilainen, Ville: Miten minusta tuli minä, Jope Ruonan­suu (1994 haastattelu) Yle Elävä arkisto. 24.10.2011 (päivitetty 18.7.2020).