Jooseppi Mustakallio

Lähetysseurassa oli kauan suunniteltu tarkastusmatkaa Ambomaalle. Työtä siellä oli tehty 30 vuotta ilman, että Suomesta olisi sitä käyty tarkastamassa. Kotimaassa oli viimeisinä vuosina kritisoitu Ambomaan-lähettejä ja sitä, että kovin paljon tuloksia ei ollut saatu aikaan. Tämän vuoksi myös lähetit olivat toivoneet lähetysjohtajan tarkastusmatkaa luokseen. Kentällä oli tuolloin neljä perheellistä lähetyssaarnaajaa sekä kaksi naimatonta naista.

Mustakallio lähti 31.1.1900 tarkistusmatkalle Ambomaalle, jonne hän saapui 22.6.1900, yhdessä ensimmäiselle työkaudelleen saapuneen Emil Liljebladin kanssa. Mustakallio tutustui Ambomaan lähetystyöhön kuuden viikon ajan. Olukondan lähetysasema oli hänen ensimmäinen tutustumiskohteensa. Siellä hän osallistui lähetystyön 30-vuotisjuhlaan, jossa oli läsnä 600 henkeä. Hän tarkasti kaikki koulut ja Olukondan, Ondangwan ja Oniipan pääasemat sekä Omulongan sivuaseman. Mustakallion oli ollut tarkoitus viettää neljä kuukautta lähetyskentällä, mutta mm. siksi, että hän sairastui malariaan, vierailu lyheni kuuden viikon pituiseksi.

Ennen matkaa lähetyssaarnaajien toimeentulo kentällä oli ollut suuri ongelma, mutta nyt, matkan seurauksena lähetystyöntekijöiden palkkausta parannettiin.[7][8]

Muiden lähetysseurojen kokemus oli osoittanut, että lähetystyölle oli hyötyä siitä, ettei se rajoittunut vain yhteen työkenttään. Tämän vuoksi johtokunta ryhtyi pohtimaan uuden lähetyskentän avaamista jonnekin, joka olisi lähempänä kotimaata kuin mitä Ambomaa oli. Mustakallio esitti seuran vuosikokouksessa 1899 laajan alustuksen, jossa suositti uuden työkentän valitsemista Pohjois-Kiinasta. Kokous hyväksyi tämän esityksen.

Taustalla oli mm. ajatus siitä, että eri kenttien työntekijöiden vuorovaikutus vaikuttaisi hedelmällisesti koko seuran työhön. Edelleen arveltiin, että uuden kentän myötä kotimainen lähetysinto kasvaisi. Kolmantena tekijänä ajateltiin, että jos seuralla olisi vain yksi kenttä ja siellä ajauduttaisiin vaikeuksiin, niin mitään työmahdollisuuksia ei jäisi jäljelle. Ambomaalla oli ajauduttu jo hieman hankalaan tilanteeseen, kun työ oli rajoittunut Ondongaan, jossa laskettiin olevan asukkaita vain 21 000 henkeä. Näistä syistä uuden työnkentän avaamista pidettiin perusteltuna hankkeena.[9]

Lähetysseura harkitsi aluksi työtä Mantšuriassa, tai ylipäätään Pohjois-Kiinasta, mutta lopulta valinta kohdistui Hunaniin, joka oli kauan ollut suljettuna ulkomaalaisilta ja hiljan avautunut lähetystyölle. Boksarikapinan vaikutusten lakattua lähetettiin sitten ensimmäiset työntekijät, jotka astuivat maihin Shanghaissa lokakuussa 1901. Valinnan työalan paikasta näyttäisi tehneen Hannes Sjöblom paikan päällä konsultoituaan Kiinassa toimineita eri lähetysseuroja.[10]

Lähetysjohtajan virka oli Mustakalliolle raskas ja levoton. Tähän vaikutti osin hänen intensiivinen paneutumisensa tehtäviin ja malttamaton pyrkimys päästä nopeisiin ratkaisuihin ja tuloksiin. Vuoden 1910 lopulla hän näyttää alkaneen suunnitella siirtymistä rauhallisempaan seurakuntavirkaan. Hän vetosi hermostonsa rasittumiseen ja voimiensa riittämättömyyteen helmikuussa 1911 ja kertoi seuran johtokunnalle hakeneensa Porvoon tuomiorovastin virkaa, jota hän ei kuitenkaan saanut.

Näihin aikoihin Lähetysseurassa suunniteltiin uutta tarkastusmatkaa Ambomaalle, ja Mustakallion tilanteen vuoksi sinne lähetettiin apulaisjohtaja Hannu Haahti. Mustakallio koki nyt joutuneensa syrjäytetyksi lähetystyön johtamistehtävästä, mutta johtokunta ei kuitenkaan muuttanut päätöstään Haahden lähettämisestä matkalle.

Vuonna 1913 Mustakallio haki Viipurin maaseurakunnan kirkkoherraksi, ja saatuaan vaalissa suuren ääntenenemmistön, hän siirtyi tuohon tehtävään lokakuussa samana vuonna. Hänen tilalleen lähetysjohtajaksi valittiin Matti Tarkkanen, joka astui tähän tehtävään helmikuussa 1914.[11]