Joonas Matarainen

Joonas Matarainen (1. marraskuuta 1860 Toivakka – 27. elokuuta 1932 Jyväskylä) oli suomalainen Jyväskylän Nisulassa asunut aseseppä ja mestariampuja.[1][2]

Joonas Mataraisen isällä Matti Mataraisella oli Matara-aho-niminen torppa Toivakassa ja hän teki myös puhdetöinä rukkeja. Joonas Matarainen oli kiinnostunut sepän töistä ja hän teki 12-vuotiaana ensimmäisen puukkonsa. Aseseppänä hän aloitti 15-vuotiaana saatuaan korjattua lainaksi saamansa vanhan, suustaladattavan pyssyn. Onnistuneen korjauksen jälkeen hänelle alettiin tuoda aseita korjattavaksi. Matarainen osallistui myös paikkakunnan ampumakilpailuihin hyvällä menestyksellä.[1]

Joonas Matarainen meni 25-vuotiaana naimisiin ja muutti kotoaan Talsan torppaan Oravisaarelle, jossa hän sitten toimi maanviljelijänä ja aseseppänä 7 vuoden ajan. Vuonna 1888 Matarainen valmisti ensimmäisen kokonaan uuden pyssynsä pastori Reijoselle. Suustaladattava pyssy oli kokonaan käsin tehty ja rihlat Matarainen oli tehnyt omatekoisella rihlauskoneellaan. Matarainen kehitteli näihin aikoihin myös parannuksia pyssyjensä lukkolaitteisiin. Vuonna 1892 Matarainen muutti hallanaralta Talsan torpalta Koskelan torppaan samalle paikkakunnalle. Mataraisen maine aseseppänä oli levinnyt ja hän alkoi saada kyselyjä ja tilauksia ympäri Suomea. Vuonna 1896 Matarainen muutti sitten perheineen Jyväskylän lähelle Nisulan kylään, jossa hän ryhtyi päätoimiseksi asesepäksi.[1]

Vuonna 1906 Matarainen hankki ensimmäisen koneen, sorvin, asepajaansa ja vuonna 1907 hän teki opintomatkan ulkomaille tutustuakseen aseiden valmistukseen muissa maissa. Matkan jälkeen hän hankki lisää koneita asepajaansa, muun muassa rihlauskoneen, jyrsinkoneen ja isomman sorvin. Ensimmäisen maailmansodan aikana Matarainen joutui tilapäisesti luopumaan aseiden valmistuksesta venäläisten viranomaisten asettamien rajoitusten takia ja tänä aikana hän valmisti pajassaan suuret määrät hammaspyöriä. Sodan aikana venäläiset santarmit vangitsivat Mataraisen kaksi poikaa, jotka joutuivat olemaan kaksi kuukautta Vaasan lääninvankilassa, toinen pojista kuoli heti vankilasta päästyään.[1]

Suomen itsenäistyttyä Matarainen saattoi taas aloittaa aseiden valmistuksen. Vuonna 1927 Mataraisen pajassa työskenteli hänen ja poikansa Yrjön lisäksi neljä ammattimiestä. Mataraisen muista pojista Hjalmar toimi Jyväskylän suojeluskuntapiirin asemestarina ja Einolla oli hammaspyöriä valmistava yritys Hammaspyörätehdas Matarainen Oy Helsingissä. Vuoteen 1927 mennessä Matarainen oli valmistanut 220 kokonaan uutta pyssyä ja 3 000 pyssynpiippua sekä korjannut lukemattoman määrän vanhoja pyssyjä. Vuonna 1918 hänen pajassaan valmistettiin 150 konekiväärin piippua. Matarainen osallistui myös hyvällä menestyksellä ampumakilpailuihin voittaen useita mestaruuksia muun muassa sotilaskiväärikilpailuissa.[1][3]

Teknikko, myöhemmin teollisuusneuvos Sulo Sinivuoren (1906–1967) Jyväskylään perustama Konepaja Mikro Oy osti Mataraisen kuoltua hänen Nisulassa toimineen asepajansa ja siirsi oman toimintansa sinne. Konepaja Mikro Oy valmisti muun muassa sorvinpakkoja, poraistukoita, jyrsimiä sekä kierre- ja mittavälineitä joita vietiin myös ulkomaille. Sotavuosina konepaja valmisti erikoislaitteita armeijalle. Konepaja Mikro Oy siirsi toimintansa 1960-luvun alussa Suolahdelle, jonne rakennettiin uusi tehdaskinteistö. Konepaja ajautui konkurssiin Sinivuoren kuoltua 1967. Suolahden tehdaskiinteistö joutui valtiokonttorin haltuun. ja kiinteistö luovutettiin Valmetille, joka siirsi traktorituotantonsa Jyväskylän Tourulan tehtaalta Suolahteen. Osa Konepaja Mikron työntekijöistä jatkoi Mikro-nimisten työstölaitteitten valmistusta Karstulassa Mikromilli Oy-nimisenä yrityksenä.[4][5]