Jonkeri
Jonkeri on keskikokoinen järvi Vuoksen päävesistössä[1] Kuhmon kaakkoiskulmassa. Se on sokkeloinen järvi, jonka suurimpia saaria ovat Uittosaari, Lammassaari, Kalmosaari ja Kontusaari. Järven vedet laskevat Lieksan suuntaan Jongunjokea pitkin. Se on suosittu melontareitti.[2]
Jonkerinjärvi | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Paikkakunta | Kuhmo |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Laskujoki | Jongunjoki |
Järvinumero | 04.442.1.001 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 195,6 m |
Rantaviiva | 73,55 km |
Pinta-ala | 13,981 km² [1] |
Tilavuus | 0,0547 km³ |
Keskisyvyys | 3,91 m |
Suurin syvyys | 18,8 m |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Historiallisia paikkoja järven alueella
Pyykönniemen Kirkkoniemessä on kolmisenkymmentä kiviröykkiötä. Niistä noin on 20 matalaa, pelkistä kivistä tehtyä, läpimitaltaan alle kaksi metristä kiviröykkiötä sekä seitsemän tai kahdeksan hieman suurempaa maansekaista kivirauniota. Suuremmat ovat uunien jäännöksiä, pienemmät lienevät viljelyröykkiöitä.[3]
Jonkerinjärvessä on myös kaksi hautasaarina pidettyä Kalmosaarta: toinen niemen länsipuolella, toinen itäpuolella. Niihin liittyy perimätieto, jonka mukaan toinen saarista on ollut papiston, toinen tavallisen väen hautapaikka. Järven pohjoisrannalla on Jonkerin kiveksi sanottu paasi. Ilmeisesti Jonkerin kivi tuli valtakunnanrajan merkiksi vuoden 1617 Stolbovan rauhan rajaa maastoon merkittäessä.[4] Sen jälkeen raja säilyi tällä kohdalla muuttumattomana yli 200 vuotta.[5]
Lähteet
- Jonkeri Järviwikissä Ympäristöhallinto. Viitattu 17.5.2014.
- Melontaretkeily Kuhmossa[vanhentunut linkki]. Kuhmon kaupunki. Viitattu 17.5.2014.
- Muinaisjäännösrekisteri: Kirkkoniemi Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 27.11.2011. Museovirasto. Viitattu 19.5.2014.
- Muinaisjäännösrekisteri: Jonkerin kivi Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 25.1.2012. Museovirasto. Viitattu 19.5.2014.
- Kuhmon muinaismuistokohteet. Viitattu 18.5.2014.
Aiheesta muualla
- Kylä rajan kainalossa : Jonkerin kyläkirja. Kuhmo : Jonkerin kyläseura, 2015. ISBN 978-952-93-5632-4.