Joni Lehto

Lehto aloitti pelaamisen kotikaupunkinsa Turun Palloseuran juniorijoukkueissa. Hän pelasi lopulta kaksi kautta TPS:n A-nuorissa vuosina 1986–1988 A-nuorten SM-sarjaa.

Kahden A-juniorikauden jälkeen Lehto siirtyi pelaamaan kanadalaisen Ottawa 67's -joukkueen riveihin OHL:ään, joka oli yksi Kanadan korkeatasoisimmista juniorisarjoista.

Isona pelaajana Lehto omaksui pohjoisamerikkalaisen pelityylin hyvin ja teki ensimmäisellä OHL-kaudellaan 9 maalia ja 25 maalisyöttöä 63 ottelussa. Seuraavana kautena Lehdon tehopisteet olivat 17 maalia ja 55 syöttöä viidessäkymmenessä ottelussa.

Tuon kauden jälkeen NHL-seuratkin olivat huomanneet Lehdon ja hänen kovan lyöntilaukauksensa. Hän teki OHL:ssä yhteensä 26 maalia kahden kauden aikana. New York Islanders varasi Lehdon 5. kierroksella 111. pelaajana vuoden 1990 NHL-draftissa. Lehto pelasi vielä yhden kauden OHL:ssä, tehden 2 maalia ja 10 syöttöä kahdeksassa ottelussa. Lehdon viimeinen OHL-kausi jäi varsin lyhyeksi.

Vuonna 1991 Lehto siirtyi New York Islandersin organisaatioon ja aloitti pelinsä farmijoukkue Capital District Islandersin riveissä. Hän pelasi AHL-sarjassa pelaavassa joukkueessa 26 ottelua ensimmäisellä kaudellaan. Lehto pelasi myös ECHL:ssä pelaavassa Richmond Renegadesissa 18 ottelua.

Seuraavalla kaudella farmipelit jatkuivat. Lehdon osoitteena oli koko kauden ajan Capital District Islanders, jossa tällä kertaa tuli 57 ottelua, 4 maalia ja 13 syöttöpistettä. Joukkue pelasi myös AHL:n pudotuspeleissä joita Joni Lehto pelasi kolmen ottelun verran.

Joni Lehdon viimeinen Pohjois-Amerikan kausi meni niin ikään farmissa, kun hän pelasi Salt Lake City Golden Eaglesin joukkueessa. Lehdolle kertyi 60 ottelussa 3 maalia ja 13 maalisyöttöä eli yhteensä 16 pistettä.

Pohjois-Amerikan jälkeen Lehto palasi Suomeen, jossa uutena seurana oli Rauman Lukko. Paluu Suomeen tuntui oikealta ratkaisulta sillä heti ensimmäisellä kaudellaan SM-liigassa hän voitti kauden parhaalle tulokkaalle jaettavan Jarmo Wasaman muistopalkinnon ja tuli valituksi SM-liigan tähdistökentälliseen. Huippupuolustajaksi Suomessa nousseen Lehdon pelit kuitenkin päättyivät ennenaikaisesti, kun hän loukkasi polvensa ensimmäisessä välieräottelussa TPS:ää vastaan. Lukon joukkue ei toipunut menetyksestä ja sille tuli tappio mestaruuden lopulta voittaneelle TPS:lle voitoin 3–1. Pronssiottelussa Lukko kohtasi paikalliskilpailijansa Porin Ässät, joka kuitenkin vei voiton.

Lehto oli pelaamatta lähes puolen vuoden ajan, mutta toipui juuri seuraavaksi kaudeksi pelikuntoon. Lehto, joka oli saanut hurjasta lyöntilaukauksestaan lisänimen "Magnum 44", oli Lukon puolustuksen avainpelaajia myös seuraavalla kaudella, kun Lukko sai revanssinsa ja voitti pronssia.

Kahden hyvän kauden jälkeen Lehto kokeili ulkomailla pelaamista uudelleen, tällä kertaa osoitteena oli Luleå HF, joka pelasi Ruotsin Elitserienissä. Lehdolla oli Luleåssa joukkuetoverina maalivahti Jarmo Myllys, joka myös oli pelannut Lukossa. Luleån visiitin saldona oli 18 ottelua joissa kertyi yksi maali.

Luleån hyvästä joukkueesta huolimatta Lehto siirtyi kesken kauden Saksaan Frankfurt Lionsin riveihin. Frankfurtissa hän pelasi niin ikään 18 ottelua tehoin 4+8.

Vaiheikkaan kauden jälkeen Lehto palasi Suomeen ja siirtyi pelaamaan Tampereelle Ilvekseen. Ilveksessä hän oli edelleen lisänimensä veroinen ja paukutti 4 maalia 28 ottelussa.

Lehdon kausi oli kuitenkin hajanainen ja loukkaantumisista kärsinyt puolustaja pelasi kauden loppuun Porin Ässissä, jossa Lehto oli mukana yhdeksässä ottelussa, tehden yhden maalin ja yhden syötön.

Joni Lehdon loukkaantumisista kärsinyt ura päättyi vuoteen 1998.