Jone Takamäki

Jouni Kullervo "Jone" Takamäki (s. 31. joulukuuta 1955 Helsinki) on suomalainen muusikko.[1][2] Hänet tunnetaan erityisesti saksofonistina. Saksofonin soittoon Takamäki intoutui kuusitoistavuotiaana vuonna 1971 kun hän kuuli Jan Garbarekia Tapiola-klubilla [3] Takamäki on ollut mukana useissa jazz- ja rockyhtyeissä ja soittanut lukuisien artistien levyillä. Terapia -trio (Jone Takamaki-puhaltimet, Samppa Salmi-rummut, Make Lievonen-basso) herätti esiintymisellään kiinnostusta. [4] Johanna-merkillä ilmestyi 1980-alussa kaksi Takamäen sooloalbumia: ensimmäinen omalla nimellään ja toinen Jone Takamäki Triona, jossa soittivat myös Samppa Salmi-rummut ja Antti Hytti[5]. Jaakko Tahkolahti luonnehti Takamäen saksofonin soittoa jo 80-luvun alussa sekä teknisesti taitavaksi mutta samalla raivokkaan tunnepohjaiseksi ja herkäksi. [6]

Jazzkokoonpanoista Takamäki on ollut mukana soittajana ja säveltäjänä muun muassa Tapio-Takamäki Quintetissa, Suhkan Uhkassa ja vuonna 1997 perustetussa Otná Eahketissa. Näiden lisäksi hän on soittanut 1980- ja 1990-luvuilla Edward Vesalan Sound and Furyssa, Raoul Björkenheimin Krakataussa ja Jorma Tapion Hugry Tribal Marching Bandissa.[7]

Takamäki on säveltänyt myös elokuvamusiikkia (muun muassa Urpo ja Turpo -lasten animaatioihin) sekä näytellyt erityisesti Anssi Mänttärin elokuvissa.

Takamäki on toiminut tuntiopettajana Teatterikorkeakoulun valo-ja äänisuunnittelun laitoksella vuodesta 1990.

Vuodesta 2005 lähtien Jone Takamäki on toiminut aktiivisesti teatterikentällä musiikin- ja äänisuunnittelun tekijänä ja vuodesta 2006 Takamäki on keskittynyt erityisesti soolo-konsertteihin ja japanilaisten shakuhachi- ja hochiku-huilujen soittamiseen.

Takamäki sai vuoden 2010 Säde-palkinnon äänisuunnittelutyöstään esitykseen Woyzeck. Palkinto jaettiin teatterialan Thalia-gaalassa 2011. Takamäelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2019[8].

Hanoi Rocks -muusikkona tunnetuksi tullut Sam Yaffa (oik. Sami Takamäki) on Jone Takamäen veli.