Jonangi

Kaksi jonangia

Jonangi tuo kooltaan mieleen bullterrierin, mutta toisin kuin tämä ei ole tanakka, vanttera eikä lyhytrunkoinen. Se on tyypillinen alkukantainen paariakoira, ja sillä on monta piirrettä jotka ovat yhteisiä kyseiselle rotutyypille kaikkialla maailmassa. Ehkäpä eniten jonangia muistuttava rotu on basenji – ei länsimaissa tavattu näyttelyihin jalostettu tyyppi, vaan alkuperäinen afrikkalainen kyläkoira.[1]

Otsa on rypistynyt, häntä ohut ja kiertynyt ja korvat tulppaaninmuotoiset. Säkäkorkeus on 35– 40 cm. Karvapeite on äärimmäisen lyhyt, käytännössä karvaton, ja hieno. Väreistä hyväksytään valkoinen, fawn, keksinruskea, suklaanruskea, brindle musta ja kirjava, jossa yhdistyy osa edellä mainituista.[1]

Rotu on rohkea ja alkukantainen ja suhtautuu varautuneesti vieraisiin. Se on yhden miehen tai yhden perheen koira.[1] Se on erittäin seurallinen omistajiaan kohtaan.^lähde? Se ei yleensä hauku, mutta pitää basenjin tapaan jodlausta muistuttavaa ääntä. Aivan kuten basenjin ja dingon kohdalla, myös jonangi-nartulla on juoksu vain kerran vuodessa.[1]

Jonangi on alkuperäisrotu, jota esiintyy kaikkialla Itä-Intiassa Bengalista Kanyakumariin. Maan itärannikolla on vanhat kauppasuhteet Kaakkois-Aasian kanssa, minkä vuoksi rodun esi-isien uskotaan saapuneen muinaisina aikoina Kolleru-järvelle Kaakkois-Aasiasta. Sitä käytetään pienriistan metsästykseen, vartiointiin ja hanhien paimentamiseen.[1]

Rotu on kuolemaisillaan sukupuuttoon, mutta sitä yritetään elvyttää. Ihmiset tappavat monia sen edustajia, koska villinä se syö kalaa, minkä vuoksi kyläläiset pitävät sitä uhkana bisneksilleen ja ovat alkaneet hävittää sitä.[1]

On mahdollista, että Desmond Morris viittaa rodulla nimeltä Alunk jonangiin: hänen mukaansa sen toinen nimitys on Sonangi ja senkin karvapeite on äärimmäisen lyhyt. Hänen kuvailemaansa rotua tavataan enimmäkseen Thanjavurin alueella maan kaakkoisosissa. Pienestä koostaan huolimatta se on vahtikoirana älykäs ja hurjaluonteinen. Desmond Morris vertaa sitä ulkonäöllisesti afrikankarvatonkoiraan ja meksikonkarvatonkoiraan.[2]