Jon Jones

Jones oli high schoolissa opiskellessaan osavaltion painimestari ja voitti kansallisen tason JUCO (Junior College) painimestaruuden opiskellessaan Iowa Central Community Collegessa. Hän vaihtoi Morrisville State Collegeen opiskelemaan kriminaalioikeutta mutta lopetti lyhyen ajan kuluttua opintonsa keskittyäkseen urheilu-uraansa[1][2].

Jones aloitti ammattilaisuransa toukokuussa 2008 ja voitti kolmessa kuukaudessa kuusi ottelua. Näistä viimeisessä hän voitti USKBA:n mestaruuden Moyses Gabilta teknisellä tyrmäyksellä Battle Cage Xtreme -tapahtumassa.[2]

Tomasz Drwalin vetäydyttyä ottelustaan Andre Gusmaoa vastaan ennen UFC 87 -tapahtumaa, Jones suostui ottelemaan Gusmaoa vastaan kahden viikon valmistautumisajalla[2]. Altavastaajana pidetty Jones yllätti sekä vastustajansa että yleisön käyttämällä mm. kiertopotkuja ja -kyynärpäitä, ja voitti ottelun kaikin tuomariäänin[3].

Seuraavaksi Jones otteli UFC 94:ssä Stephan Bonnaria vastaan ja voitti jälleen tuomariäänillä[4]. UFC 100:ssa Jones sai ensimmäisen luovutusvoittonsa UFC:ssä, pakottaessaan Jake O'Brienin luovuttamaan giljotiinikuristuksella[5]. Nousevaksi tähdeksi arvioitu Jones allekirjoitti syyskuussa 2009 uuden, 4 ottelun sopimuksen UFC:n kanssa[6].

Joulukuussa 2009 Jones otteli Matt Hamillia vastaan The Ultimate Fighter: Heavyweight Final -tapahtumassa. Jones hallitsi ottelua ja päästyään mount-positioon, pyrki tekniseen tyrmäykseen kyynärpääiskuilla. Tuomari kuitenkin katsoi lukuisten iskujen suuntautuneen suoraan ylhäältä alas, mikä rikkoo vapaaottelun yhdistettyjä sääntöjä. Koska Hamill ei tuomarin keskeytyksen jälkeen pystynyt sijoiltaan menneen olkapään vuoksi jatkamaan ottelua, Jones diskattiin. Ratkaisua pidettiin kyseenalaisena, sillä Hamillin vamma ei ollut seurausta Jonesin sääntöjen vastaisista iskuista[7].

Jones otteli tapahtuman pääottelussa ensi kertaa maaliskuussa 2010, UFC Live: Vera vs. Jones -tapahtumassa, jossa hän voitti Brandon Veran teknisellä tyrmäyksellä 1. erässä[8]. Jonesin seuraava ottelu päätyi samaan tulokseen, vastustajanaan toukokuussa 2010 UFC Live: Jones vs. Matyushenko -tapahtumassa hänellä oli Vladimir Matyushenko[9].

Jones otteli seuraavan kerran helmikuussa 2011, UFC 126:ssa, pakottaen aiemmin voittamattoman Ryan Baderin luovuttumaan giljotiinikuristuksella 2. erässä. Ottelun jälkeisessä kehähaastattelussa selostaja Joe Rogan paljasti, että mestaruushaastaja Rashad Evans oli loukkaantunut harjoitellessaan ja Jones ottelisi hänen sijallaan UFC:n kevyen raskaansarjan mestaruudesta[10].

Jones ja mestaruutta puolustanut Mauricio "Shogun" Rua kohtasivat UFC 128:ssa. Jones hallitsi ottelua ja voitti Ruan teknisellä tyrmäyksellä 3. erässä polven iskulla päähän[11].

Jonesin oli määrä kohdata haastajan asemansa hänelle menettänyt Rashad Evans UFC 133:ssa, mutta ottelu peruttiin Jonesin käsivamman vuoksi[12]. Tästä syystä Jones puolusti mestaruuttaan ensimmäisen kerran vasta syyskuussa 2011, UFC 135:ssä. Jonesista tuli ensimmäinen Quinton Jacksonin UFC:ssä luovuttamaan pakottanut mies, lukittuaan kuristuksen 4. erässä[13].

Jonesin ja Evansin ottelu siirtyi jälleen, tällä kertaa Evansin käsivamman vuoksi[14]. Sen sijaan Jones kohtasi Lyoto Machidan UFC 140:ssä. Ensimmäinen erä oli tasaväkinen, Machidan hyödyntäessä hyvää liikkuvuuttaan. Toisessa erässä Jones pystyi lukitsemaan giljotiinikuristuksen seisaaltaan häkkiä vasten ja ottelu päättyi tekniseen luovutukseen Machidan menetettyä tajuntansa[15].

Jones kohtasi Rashad Evansin lopulta UFC 145 -tapahtumassa 21. huhtikuuta 2012. Evans oli kolmeen vuoteen ensimmäinen mies, joka kesti täyden ajan häkissä Jonesin kanssa, mutta mestari kontrolloi etäisyyttä, hyödynsi luovia iskutekniikkoja ja voitti ottelun kaikin tuomariäänin.[16] Ottelun jälkeen Dana White ilmoitti että Jonesin seuraava vastustaja tulisi olemaan Dan Henderson.[17] Ottelu sovittiin syyskuun 1. päivänä 2012 järjestettävään UFC 151 -tapahtumaan.[18] Kaksi viikkoa ennen tapahtumaa Henderson joutui kuitenkin vetäytymään ottelusta harjoituksissa revenneen polven nivelsiteen vuoksi. Keskisarjan ottelija Chael Sonnen oli valmis kohtaamaan Jonesin lyhyellä varoitusajalla mutta neuvoteltuaan valmentajiensa kanssa Jones kieltäytyi ottelusta. Tämän seurauksena koko UFC 151-tapahtuma peruutettiin ja Dana White haukkui julkisesti sekä Jonesin että tämän päävalmentajan, Greg Jacksonin.[19]

Jonesin mestaruuspuolustus siirtyi UFC 152 -tapahtumaan, jossa hänen oli ensin tarkoitus kohdata Lyoto Machida uusintaottelussa[19]. Machida kieltäytyi kuitenkin ottelusopimuksesta liian lyhyeen valmistautumisaikaan vedoten. Lopulta Jonesin vastustajaksi 22. syyskuuta 2012 käytyyn otteluun asettui Vitor Belfort. Belfortin onnistui ensimmäisessä erässä lukita suora käsilukko niin hyvin, että Jones myönsi ottelun jälkeen pelänneensä kätensä murtuvan. Puolustava mestari onnistui kuitenkin irrottautumaan otteesta ja hallitsi ottelua seuraavat kaksi erää iskemällä Belfortia lyönneillä ja kyynärpäillä maassa. Jones voitti ottelun 4. erässä pakottamalla Belfortin luovuttamaan americana-lukolla.[20][21]

Dana White vahvisti 16. lokakuuta 2012 että Jones esiintyy 17. The Ultimate Fighter -sarjan toisen joukkueen valmentajana. Toista joukkuetta valmentaa Chael Sonnen. Valmentajat ovat sarjan loppuessa perinteisesti kohdanneet ottelussa ja myös Jones puolustaa mestaruutteen Sonnenia vastaan 27. huhtikuuta 2013 sovitussa ottelussa. Whiten mukaan Jones tarvitsee pitkän palautumisajan jotta hänen kätensä toipuu vammoista, jotka hän sai ottelussa Vitor Belfortia vastaan.[22][23] Vapaaottelu-mediassa päätöstä on kritisoitu, sillä Sonnen ei ole otellut kevyessä raskaassasarjassa yli vuoteen ja pääsee haastamaan mestaruudesta vaikka hävisi edellisen ottelunsa Anderson Silvalle.[24][25]

Jones piti taukoa ottelemisesta noin kolme vuotta. Jones päätti nostaa painoa raskaaseen sarjaan. Alunperin Jonesin piti otella Kamerunilaista Francis Ngannouta vastaan. Ngannou kuitenkin päätti lähteä ufc:eestä ja jättää raskaansarjan mestaruutensa. Viides maaliskuuta 2023 Jones tapasi raskaansarjan mestaruus ottelussa ranskalaisen Ciryl Ganen. Jones voitti Ganen ensimmäisessä erässä giljotiini kuristuksella

Jones sai vuoden kilpailukiellon dopingista marraskuussa 2016 nautittuaan erektiolääkettä joka sisälsi kiellettyä antiestrogeenistä klomifeeniä ja syöpälääkkeissä käytettyä letrotsolia. Yhdysvaltain antidopingtoimikunta USADA lievensi tuomiota, koska ei katsonut hänen nauttineen aineita suoritustensa parantamiseksi. Jones kärsii vuoden kilpailukieltonsa osin takautuvasti, alkaen vuoden 2016 kesäkuusta.[26]

Painitaustastaan huolimatta Jones tunnetaan laajasta valikoimasta epätavallisia lyöntejä ja potkuja, erityisesti kiertopotkuja ja kiertäviä kyynärpääiskuja.[27]