Jokioinen
Jokioinen (ruots. Jockis) on Suomen kunta, joka sijaitsee Kanta-Hämeen maakunnassa suunnilleen keskellä Helsingin, Turun ja Tampereen muodostamaa kolmiota. Kunnassa on 4 987 asukasta,[2] ja sen pinta-ala on 181,94 km², josta 1,52 km² on vesistöjä.[1]
| Jokioinen Jockis |
|
|---|---|
 |
 |
|
sijainti | |
| Sijainti | |
| Maakunta | Kanta-Hämeen maakunta |
| Seutukunta | Forssan seutukunta |
| Kuntanumero | 169 |
| Hallinnollinen keskus | Jokioisten keskustaajama |
| Perustettu | 1873 |
| Kokonaispinta-ala |
181,94 km² 290:nneksi suurin 2022 [1] |
| – maa | 180,42 km² |
| – sisävesi | 1,52 km² |
| Väkiluku |
4 987 169:nneksi suurin 31.12.2022 [2] |
| – väestötiheys | 27,64 as./km² (31.12.2022) |
| Ikäjakauma | 2020 [3] |
| – 0–14-v. | 14,7 % |
| – 15–64-v. | 58,2 % |
| – yli 64-v. | 27,1 % |
| Äidinkieli | 2020 [4] |
| – suomenkielisiä | 97,0 % |
| – ruotsinkielisiä | 0,5 % |
| – muut | 2,5 % |
| Kunnallisvero |
21,25 % 140:nneksi suurin 2022 [5] |
| Työttömyysaste | 8,4 % (2019[6]) |
| Kunnanjohtaja | Jukka Matilainen |
| Kunnanvaltuusto | 27 paikkaa |
| 2021–2025[7] • Kesk. • SDP • PS • Vas. • Kok. • Vihr. |
8 7 5 4 2 1 |
| www.jokioinen.fi | |
Jokioisilta itään on Forssan kaupunki, jonka keskustaan on matkaa noin yhdeksän kilometriä. Muita naapurikuntia ovat Tammela, Somero, Ypäjä ja Humppila.
Maantiede
Jokioinen on osa Forssan seutukuntaa ja työssäkäyntialuetta ja luetaan perinteisesti myös osaksi Lounais-Hämettä yhdessä Forssan seutukunnan kuntien ja näihin pohjoisessa ja etelässä rajoittuvien Urjalan ja Someron kanssa.
Luonnonympäristöltään Jokioinen on vähäjärvistä viljelymaisemaa, jota hallitsevat laajat, pelloksi raivatut savikot ja paikoin näiden väliin jäävät kalliosydämiset moreeniselänteet.[8] Noin puolet Jokioisten pinta-alasta on metsää ja puolet peltoa. Kunnan keskiosissa vaihtelua maisemaan tuo Humppilasta Tammelaan jatkuva harjujakso, johon Jokioisissa kuuluu Kirmunharju Rehtijärven rannalla.
Jokioisten keskeisin vesistö on kunnan ja sen keskustaajaman halki virtaava Loimijoki. Pienempiä vesiä ovat Loimijokeen pohjoisesta laskeva Jänhijoki ja siihen laskeva Rehtijärvi. Etelästä Loimijokeen laskee Tammelan Torronsuosta alkunsa saava Haapajoki, jonka valuma-alueella ei ole järviä. Pohjoisessa Jokioisten ja Forssan rajajokena virtaa Forssan Koijärvestä alkunsa saava Loimijoen sivujoki Kojonjoki, joka laskee Loimijokeen Alastarolla Loimaalla. Toinen Jokioisten järvistä on Kojonjokeen laskeva Kiipunjärvi Kiipun kylässä Jokioisten ja Humppilan rajalla.
Liikenne
Jokioisten kautta kulkevat valtatiet 2 ja 10, ja Jokioinen on kantatie 52:n toinen päätepiste. Jokioisten kautta on kulkenut myös vuonna 1899 liikenteelle avattu Humppilan ja Forssan välinen kapearaiteinen rautatie. Henkilöliikenne radalla lopetettiin vuonna 1954 ja tavaraliikenne vuonna 1974, minkä jälkeen purettiin rataosat Humppilasta Minkiölle ja Jokioisilta Forssaan. Vuonna 1978 aloitettiin museojunaliikenne Jokioisten ja Minkiön välillä, ja myöhemmin on rakennettu uudelleen osuus Minkiöltä Humppilaan.[9]
Historia
Pysyvä asutus vakiintui Jokioisilla 1300-luvulla. Tämä väestö tuli todennäköisesti Loimijoen kautta Satakunnasta. Tiivis kyläasutus syntyi vasta 1500-luvulla sarkajaon myötä. Tyypillinen jokioislainen kylä oli rakennettu joenvarsisavikolle, peltojen viereen, hiukan ylävälle maalle.
Jokioisten historia liittyy kiinteästi Jokioisten kartanon historiaan. Jokioisten ensimmäinen läänitys tapahtui 11.8.1565, jolloin Erik XIV lahjoitti Klaus Hornille Jokioisten neljänneskunnan veroineen. Kartanon kasvaessa alueesta tuli lopulta pinta-alaltaan Suomen suurin läänitys, Jokilääni.
1700-luvun lopulla Jokioisten kartanoa hoiti Ernst Gustaf von Willebrand, joka myöhemmin myös lunasti kartanon itselleen. Hänen aikanaan kartano sai nykyisen päärakennuksensa ja hän myös aloitti Jokioisten teollistamisen perustamalla Jokioisiin verkatehtaan vuonna 1796. Vuonna 1804 hän perusti Jokioisiin kankirautapajan. Ruotsalainen tehtailija Axel Wilhelm Wahren vuokrasi verkatehtaan 1830-luvulla ja uudisti sen perin pohjin. Wahren ehti olla Jokioisilla kymmenkunta vuotta. Hän riitautui kartanon kanssa ja siirtyi Loimijokivartta yläjuoksulle päin, Forssaan.
Eri vaiheiden ja omistussuhteiden jälkeen Jokioisten kartano tuli vuonna 1907 Suomen rikkaimman miehen, Alfred Kordelinin omistukseen. Kordelin murhattiin Mommilassa marraskuussa 1917. Koska Kordelinilla ei ollut perillisiä, kartano siirtyi valtion omistukseen sisällissodan jälkeen elokuussa 1918, jolloin se oli edelleen yksi Suomen suurimmista tiloista, käsittäen yli 32 000 hehtaaria.
1920-luvun alussa kartanon siirryttyä valtion haltuun Jokioisilla toimitettiin mittava maareformi, jolla torpparit, lampuotit, mäkitupalaiset, sukuoikeus- ja verorälssitilat saivat maansa omistukseensa. Kauppakirjojen allekirjoitettiin Jokioisten kartanossa 3.1.1921.
Jokioisten kartanon mailla sijainneessa torpassa syntyi Suomen huomattavimpiin naispoliitikoihin kuuluva Miina Sillanpää. Hänen syntymäkotinsa paikalla on muistokivi.
Väestönkehitys
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Taajamat
Vuoden 2017 lopussa Jokioisissa oli 5 286 asukasta, joista 3 208 asui taajamissa, 2 050 haja-asutusalueilla ja 28:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Jokioisten taajama-aste on 61,0 %.[11] Jokioisten taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan.[12] Jokioisten keskustaajama ei muodosta omaa taajamaansa, vaan se on kasvanut yhteen Forssan keskustaajaman kanssa, josta tämän kunnan alueella asui vuoden 2017 lopussa 3 208 asukasta.[12] Vuonna 2016 määritellyistä taajamista Vaulammi lakkasi olemasta taajama vuoden 2017 taajamarajauksessa.
Seurakunnat
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Jokioisissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[13]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Jokioisten alueella toimii Hämeenlinnan ortodoksinen seurakunta.[14]
Elinkeinot
Jokioisten elinkeinorakenne jakautuu palveluihin (64,9 %), jalostukseen (23,3 %) ja maa- metsätalouteen (9,6 %).
Jokioisilla sijaitsee Tyrinselän tuulivoimapuiston neljä sähköntuotantonsa vuonna 2016 aloittanutta tuulivoimalaa.[15]
Suurimmat työnantajat
Tilanne 31.12.2010[16]
- Luonnonvarakeskus (Luke): 350
- Jokioisten kunta: 255 (vakinaiset)
- Jokioisten Leipä Oy: 90 (2009)
- Boreal Kasvinjalostus Oy: 69
- Jokioisten Maanrakennus Oy: 50
- DA-Design Oy: 37
- Jomet Oy: 31
- Genencor International Oy: 24
- Pintos Oy: 21
- Pita Finland Oy: 15 (2009)
- Leipurin Tuoteapu Oy: 15 (2009)
- St1 Biofuels Oy: 7 (2015)
Kylät ja kulmakunnat
|
|
Kulmakuntia Jokioisilla ovat Lammi, Minkiön asema, Murronkulma, Ojainen ja Saari.
Koulutus
Jokioisilla on Miinan koulu (ent. Keskustan ala-aste) ja Paanan koulu (entinen Jokioisten yläaste, aiemmin Jokioisten-Humppilan yläaste). Aiemmin kunnassa ovat toimineet Vaulammin, Kiipun, Kalakosken ja Kuuman koulut. Kalakosken entiselle koululle on suunniteltu aloitettavan vapaa-aikatoimen tapahtumia.
Jokioisilla toimii Jokiläänin kansalaisopisto, jonka omistaa Jokioisten kunta yhdessä Humppilan ja Ypäjän kanssa.
Nähtävää
- Jokioisten kartano
- Jokioisten kirkko, Suomen vanhimpiin kuuluva puukirkko vuodelta 1631
- Jokioisten Museorautatie ja Kapearaidemuseo
- Maatalouden esittelypuisto Elonkierto
- Wendlan puutarha[18]
Jokioisten kartanoiden tapulimakasiini kesällä 2006.
Museorautatie kulkee Jokioisista Humppilaan.
Jokioisten kartanon päärakennus
Ernst Gustaf von Willebrandin hauta kartanon puistossa.
Tunnettuja Jokioisilla syntyneitä tai vaikuttaneita henkilöitä
- Karl Fazer, kauppaneuvos, tehtailija
- Mauno Jalanka, kauppaneuvos
- Anneli Saaristo, laulaja, näyttelijä
- Miina Sillanpää, kansanedustaja, ministeri
- Axel Wilhelm Wahren, teollisuuspatruuna
- Ernst Gustaf von Willebrand, kenraali, maaherra, kartanonomistaja
Ruokakulttuuri
Jokioisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla siansivusta kääritty ja uunissa paistettu kylkirulla ja uuniperunat sekä ohrapuuro.[19]
Muuta
Minkiön kylässä toimii Emmaus-ryhmä.
Lähteet
- Olavi Anttila: Kartanosta kunnaksi Jokioisten historia. Jokioisten historiatoimikunta, 1991. ISBN 952-90-3142-4.
Viitteet
- Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2022M01*-2022M12* 31.12.2022. Tilastokeskus. Viitattu 27.1.2023.
- Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
- Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 5.11.2021.
- Kuntavaalit 2021, Jokioinen Oikeusministeriö. Viitattu 5.11.2021.
- Somerpalo, Sirpa & Luppi, Päivi: Hämeen maakunnallinen maisemaselvitys, s. 20–31. Hämeen liiton julkaisu II:90. Hämeenlinna: Hämeen liitto, 2003. ISBN 952-9802-54-4.
- Matti Bergström, Erkki Einola ja Olavi Kilpiö (toim.): Kapeat kiskot, s. 41–68. Jokioisten Museorautatie, Rautatiemuseo ja Veturimuseo, 1993. ISBN 951-96543-1-3.
- Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 6.2.2018.
- Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
- Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
- Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
- https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/hameenlinnan-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
- https://www.megatuuli.fi/hankkeet
- http://www.jokioinen.fi/fi/kunta/yleistiedot (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kunta- ja sijaintialueluettelo 2013 (XLS) Maanmittauslaitos. Arkistoitu 22.8.2016. Viitattu 1.7.2013.
- Wendlan puutarha Luonnonvarakeskus. Viitattu 25.2.2021.
- Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 68. Helsinki: Patakolmonen Ky.
Kirjallisuutta
- Lounais-Hämeen Luonto 60. Jokioisten pitäjänumero. Forssa: Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys, 1977. ISSN 0355-3728. Julkaisun verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)