Joie Chitwood

George Rice "Joie" Chitwood (14. huhtikuuta 1912 – 3. tammikuuta 1988) oli yhdysvaltalainen Indianapolis 500 -kuljettaja sekä liikemies.[1][2]

Joie Chitwood
Henkilötiedot
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet	1950
Talli(t)	Kurtis Kraft
Kilpailuja	1
Maailman­mestaruuksia	0
Voittoja	0
Palkintosijoja	0
Paalupaikkoja	0
Nopeimpia kierroksia	0
MM-pisteitä	1
Ensimmäinen kilpailu	Indianapolis 500 1950
Viimeinen kilpailu	Indianapolis 500 1950
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Chitwood aloitti kilpa-ajajan uransa vuonna 1934 ajamalla Dirt Track -kisoissa, josta eteni Yhdysvaltojen rata-autoiluun.[1] Hän osallistui Indianapolis 500 -kilpailuun seitsemän kertaa kausina 1940–1941 ja 1946–1950.[1][2][3] Hän ajoi kolme kertaa viidenneksi saavuttaen 5 pistettä, joista yksi (1950) on laskettu mukaan F1-tuloksiin.[1][2][3] Chitwood oli viides vuoden 1950 kilpailussa, jossa hän jakoi sijoituksensa Tony Bettenhausenin kanssa saavuttaen yhden pisteen.[1][2][3][4] Hän oli ensimmäinen Indy 500 -kilpailussa turvavyötä käyttänyt kuljettaja.

Chitwood kiersi neljäkymmentä vuotta Pohjois-Amerikkaa "Joie Chitwood Thrill Show"– taitoajoesityksensä kanssa.[1] Chitwood teki vuonna 1978 maailmanennätyksen ajamalla Chevrolet Chevettellä 9 kilometriä kahdella pyörällä. Hänen jäätyään eläkkeelle, hänen poikansa jatkoivat esitystä nimellä "Joie Chitwood Chevy Thunder Show".[1] Hänen pojanpoikansa Joie Chitwood Kolmas valittiin vuonna 2004 Indianapolis Motor Speedwayn toimitusjohtajaksi ja on toiminut myös Daytona International Speedwayn johtotehtävissä vuosina 2010-16.[1][5]

Chitwood oli myös stuntmiehenä Hollywoodissa.[1] Hänen ensimmäinen stuntkohtauksensa oli elokuvassa Surmanajaja.[1] Vuonna 1973 hän sai esitettäväksi kohtauksen James Bond -elokuvasta Elä ja anna toisten kuolla, jossa hän teki pienen stunt-miehen roolin.[1]

Chitwood toimi myös autojen turvallisuuskonsulttina. Vuonna 1965 hän kertoi romuttaneensa yli 3 000 autoa tutkimustarkoituksissa.

Chitwood valittiin National Sprint Car Hall of Fameen vuonna 1993 ja Motorsports Hall of Fame of Americaan vuonna 2010.[1][6][7]