Johtava piispakunta

Johtava piispakunta (engl. Presiding Bishopric) on Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa ja eräissä muissa mormonistisissa yhteisöissä korkein Aaronin pappeutta johtava elin. Se koostuu johtavasta piispasta ja kahdesta tämän kutsumasta neuvonantajasta. Kirkon muiden piispojen tapaan ensimmäisen piispakunnan jäsenet ovat ylipappeja Melkisedekin pappeudessa. Johtava piispakunta lasketaan kirkon yleisauktoriteetteihin.

Osa artikkelisarjaa
Mormonismi
Historia Joseph Smith Ensimmäinen näky Urim ja tummim Oliver Cowdery Martin Harris David Whitmer Brigham Young Sidney Rigdon
Oppi ja rituaalit Jumala Pelastussuunnitelma Oppi kirkosta Kaste Sakramentti Konfirmaatio Endaumentti Sinetöinti Pappeus Avioliitto Perhe Moniavioisuus Viisauden sana Jumalanpalvelus Sijaistoimitukset Valmistavat toimitukset
Pyhät tekstit ja muut julkaisut Mormonin kirja Raamattu Oppi ja liitot Kallisarvoinen helmi
Toimintatavat ja kulttuuri Temppeli Lähetystyö Apujärjestö Pyhäkoulu Apuyhdistys Alkeisyhdistys Nuoret miehet Nuoret naiset
Organisaatio ja johtaminen Myöhempien aikojen pyhien liike MAP-kirkko MAP-presidentti Ensimmäinen presidenttikunta Kaksitoista apostolia Apostoli Seitsenkymmenet Johtava piispakunta Yleisauktoriteetit Vaarna Ylipappi Piispa
Katso myös Kritiikki Jäsenmäärä Mormonismi Suomessa

Kirkon johtavan piispakunnan tehtävänä on kirkon ajallisista asioista (kuten kiinteisöt ja sijoitukset) huolehtiminen sekä piispojen toiminnan ohjaaminen ja koordinointi. Yhdessä ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin kanssa johtava piispakunta muodostaa kirkon kymmenysneuvoston, joka vastaa kymmenysvarojen käytöstä. Johtava piispakunta vastaa myös osaltaan Aaronin pappeuden koulutusohjelmasta, vaikka päävastuu tästä onkin Nuorilla miehillä.

Johtava piispakunta muodostaa myös yhdessä kahdentoista ylipapin kanssa kirkon yleisneuvoston, jonka tehtävänä on kurittaa ja mahdollisesti jopa erottaa kahdentoista apostolin koorumin ja ensimmäisen presidenttikunnan jäseniä. Tämä neuvosto on kuitenkin kokoontunut vain kahdesti, vuosina 1838 ja 1844, eikä sillä yleensä katsota olevan merkitystä kirkon nykyisessä hallinnossa.