John Wilson Croker

John Wilson Croker (1780 Galway, Irlanti – 10. elokuuta 1857[1]) oli englantilais-irlantilainen poliitikko ja kirjailija. Hän julkaisi 1804 kirjan Familiar epistles, jossa hän arvosteli ankarasti Irlannin teatterioloja. Myöhemmin hän julkaisi myös runokokoelman The battle of Tala-vera (1809) ja lapsille suunnatun historiakirjan Stories for children from the history of England (1817). Hän perusti 1809 Walter Scottin ja George Canningin kanssa Quarterly Review -nimisen aikakauslehden, johon hän kirjoitti 260 artikkelia. Hänet valittiin 1807 parlamentin alahuoneeseen, jossa hänet tunnettiin äärikonservatiivina ja taitavana puhujana. Hän toimi 1809–1830 amiraliteetin sihteerinä. Hänen teoksensa A sketch of Ireland, past and present (1808) käsittelee Irlannin historiaa.[2]

John Wilson Croker
John Wilson Croker
Henkilötiedot
Syntynyt	1780 Galway, Irlanti
Kuollut	10. elokuuta 1857 (76–77 vuotta)
Kansalaisuus	Irlanti
Ammatti	kirjailija
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Croker toimi vuodesta 1802 asianajajana ja herätti 1804 huomiota teatterikritiikkiä sisältävällä kirjallaan Familiar epistles on the present state of the irish stage ja satiirillaan Dublinin seurapiireistä An intercepted letter from Canton. Hänet valittiin 1807 alahuoneeseen, jossa hän liittyi toryihin mutta esiintyi varauksettomasti katolisten puolustajana muun muassa lehtisessä A sketch of Ireland, past and present (1807), joka julkaistiin hetimiten 20 painoksena, viimeksi vielä vuonna 1884. Wellingtonin ollessa Espanjassa Croker palveli Irlannin ensimmäisenä sihteerinä ja vastasi loistavasti Yorkin herttualle syytteeseen, että hän olisi myynyt sotilasvirkoja. Croker oli 1809 yksi Quarterly Review -lehden perustajista ja kirjoitti melkein jokaiseen sen numeroon vuoteen 1854 asti (paitsi vuosina 1826−1831). Spencer Perceval nimitti 1809 hänet amiraliteetin sihteeriksi, ja hän omistautui tehtävälle niin, että hänestä tuli pian viraston sielu.[1]

Croker kieltäytyi useita kertoja tarjotuista korkeammista viroista, mutta oli torypuolueen sisäpiirissä Robert Peelin uskottuna hyvin vaikutusvaltainen. 1817 hän julkaisi suosittuja historiallisia kertomuksia Stories from the history of England for children, joka oli Walter Scottin teoksen Tales of a grandfather esikuva. Croker oli useita kertoja turhaan neuvonut puoleensa johtajia tekemään maltillisen parlamenttiuudistuksen. 1830 hän erosi Wellingtonin kabinetin kaatuessa ja kieltäytyi suuren parlamenttiuudistuksen jälkeen 1832 valinnasta alahuoneeseen. Hänen kiihkeä esiintymisensä Thomas Macaulaya vastaan alahuoneessa käsiteltäessä parlamenttiuudistusta salli tämän useissa tilanteissa puuttua ankarasti vastustajaan ja erityisen voimakkaasti arvostella hänen julkaisemaansa teosta Boswell's Life of Johnson, joka ilmestyi 1831.[1]

Vielä jätettyään aktiivisen poliittisen toiminnan Croker vaikutti toryjohtajiin. Juuri hän antoi uudelle torypuolueelle nimen konservatiivinen puolue. Ystävyyden Robert Peeliin Croker katkaisi heti tämän siirryttyä tukemaan vapaakauppaa 1846. Vanhalle vastustajalleen Macaulaylle hän kosti tutkimalla tunnetulla terävällä ja kaunaisella tavallaan tämän Englannin historiateoksen ensimmäisen osan (Quarterly Review 1849). Viimeiset vuotensa Croker omisti Alexander Popen koottujen julkaisujen valmistelulle, mutta työ jäi kesken, sillä hän kuoli 10. elokuuta 1857. Hänen muita töitään ovat muutamat historiallisia aiheita käsittelevät runot ja kokoelma Essays on the early period of the French revolution (1857), joiden lisäksi hän julkaisi useita vanhoja englantilaisia muistelmia.[1]

Croker oli monitaitoinen ja rohkea kirjoittaja, mutta toi kriittisissä esseissään kovin usein ilmi päivänkohtaisen poliittisen kaunaisuuden. Tunnettu on esimerkiksi hänen epäoikeudenmukainen suhtautumisensa John Keatsiin. Häneen kohdistui jatkuvasti ankaria vastaiskuja whigpuolueesta, mutta hän ei koskaan vastannut henkilökohtaisiin hyökkäyksiin. Benjamin Disraeli julkaisi hänestä kuulopuheisiin perustuvan epämiellyttävän kuvan Rigbynä teoksessaan Coningsby, mutta Crokerin elämäkerran kirjoittaja Theodore Martin puolustaa häntä teoksessa Dictionary of national biography Disraelin ja Macaulayn syytöksiä vastaan.[1]