John William Waterhouse

John William Waterhouse (6. toukokuuta 184910. helmikuuta 1917) oli brittiläinen prerafaeliittiseen suuntaukseen kuulunut taidemaalari. Hän on kuuluisa kirjallisuuden ja mytologian naishahmoja kuvaavista maalauksistaan.

John William Waterhouse

Elämä

John William Waterhouse syntyi vuonna 1849 Roomassa, Italiassa, maalaripariskunta William ja Isabela Waterhousen lapsena. Perhe muutti Lontooseen Waterhousen ollessa viisivuotias. Nuori Waterhouse opiskeli maalaamista isänsä alaisuudessa, ja aloitti vuonna 1870 opinnot Lontoon Royal Academy of Arts -koulussa. Hän meni naimisiin vuonna 1883 Esther Kenworthyn kanssa; he saivat kaksi lasta, joista molemmat kuolivat nuorina. Waterhouse sai akateemikon (engl. academician) arvon vuonna 1895, ja alkoi opettaa St. John's Wood Art Schoolissa. Waterhousella todettiin syöpä vuonna 1915, ja hän kuoli kaksi vuotta myöhemmin. Hänen hautansa on Lontoon Kensal Green Cemetery -hautausmaalla.

Ophelia (1889).

Teokset

Waterhouse sai varhaisiin teoksiinsa vaikutteita viktoriaanisen aikakauden neoklassisismista, jota edustivat muun muassa Lawrence Alma-Tadema, Frederic Leighton ja Edward Poynter. Myöhemmin hän liittyi prerafaeliittiseen suuntaukseen. Waterhouse oli omana aikanaan suosittu ja arvostettu taiteilija, jonka tauluja ostettiin brittiläisiin museoihin ja yksityiskokoelmiin. Hän maalasi pääosin öljyväreillä, vaikka käyttikin toisinaan myös vesivärejä.[1]

Waterhouse maalasi runsaasti kirjallisuuden ja mytologian naishahmoja kuvaavia teoksia. Eräs hänen suosikkihahmoistaan oli Ofelia, josta hän maalasi ainakin kolme teosta vuosina 1888, 1894 ja 1909. Kuningas Arthurin tarussa esiintyvä Astolatin Elaine oli myös aiheena maalauksissa vuosilta 1888, 1896 ja 1916; näistä kuuluisin lienee The Lady of Shallot (1888). Elaine kuolee suruun, koska ritari Lancelot ei rakasta häntä. Muita Waterhousen teoksissa esiintyviä naishahmoja ovat esimerkiksi Medeia, Lamia, Psykhe ja Kirke.

Tapaus Hylas ja nymfit

Waterhousen taideteos Hylas ja nymfit

Tammikuussa 2018 brittiläinen Manchester Art Gallery aiheutti kiivaan keskustelun, kun se poisti seinältään Waterhousen vuonna 1896 maalaaman teoksen Hylas ja nymfit (engl. Hylas and the Nymphs). Gallerian kuraattorit sanoivat, että he halusivat tuoda keskusteluun sen, kuinka taiteessa kuvataan alastomia nuoria naisia. Kreikkalaiseen mytologiaan kuuluvassa tarussa Hylas-niminen nuorukainen noutaa lähteeltä vettä, ja lähteen nymfi ihastuu Hylaaseen. Tätä tapausta oli edeltänyt syksyllä 2017 käynnistynyt vilkas keskustelu ja kampanjointi seksuaalista häirintää vastaan.[2]

Hylas ja nymfit -teos siis otettiin alas manchesterilaisen museon seinältä. Näyttelyn kuraattorien mukaan he halusivat yrittää haastaa "vanhanaikaisen tyylin", jolla naisten vartaloita on kuvattu tavoilla, jotka asettavat heidät joko "kauniiksi ja passiivisiksi objekteiksi tai kohtalokkaiksi naisiksi".[2] Teoksen arveltiin loukkaavan joitakin katsojia, ja vaikuttavan jopa pehmopornolta.[3] Galleria toivoi että museovieraat kommentoisivat asiaa kiinnittämällä post-it-lapuilla ajatuksiaan maalauksen tyhjäksi jääneelle paikalle. Taidemuseon teko aiheutti raivokasta kritiikkiä, ja museota syytettiin muun muassa sensuroinnista, puritanismista ja liiallisesta poliittisesta korrektiudesta. Professori Liz Prettejohn, joka oli toiminut 2009 Waterhouse-näyttelyn kuraattorina Lontoon Royal Academyssä, sanoi että teoksen poistaminen näyttelystä nimenomaan vie mahdollisuuden keskustella teoksesta ja sen herättämistä ajatuksista, ja että otamme itse sen moralisoivan roolin, josta viktoriaanisen aikakauden ihmisiä on aina syytetty. Museo ei ainoastaan poistanut teosta näyttelystä, se otti myös maalausta esittävät postikortit pois myynnistä museomyymälästä. Tapauksen aiheuttama meteli sai gallerian toiminnasta vastaavan Manchesterin kaupunginvaltuuston reagoimaan. Viikon kuluttua teos palautettiin seinälle.[2]

Kuvagalleria

Lähteet

  1. Julia Kerr: The Art of John William Waterhouse johnwilliamwaterhouse.com. Viitattu 21.5.2007. (englanniksi)
  2. 'Censored' nymphs painting back on show BBC News. 2.2.2018. Viitattu 2.4.2018. (englanniksi)
  3. Susanna Pettersson: Aino-taru pysyy seinällä ateneum.fi. 5.2.2018. Viitattu 2.4.2018. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.