John Whitehurst

Whitehurst jätti koulun varhain ja opiskeli isänsä opissa kellosepäksi. Isä oli itsekin tiedonhaluinen mies ja rohkaisi poikaansa ottamaan asioista selvää, esimerkiksi matkustamalla Irlantiin tutustumaan erikoiseen kellorakenteeseen, josta oli kuultu Englannissa vain huhuja. Vuonna 1736 nuorempi Whitehurst avasi oman liikkeen Derbyssä. Hän sai rakentaa kaupungintalon tornikellon ja rakenteli myös lämpömittareita, ilmapuntareita ja muita tieteellisiä mittalaitteita. Hän kiinnostui vesivoiman hyödyntämisestä, ja pian hänen neuvojaan kysyttiin jokaisessa Derbyshiren ja lähialueiden hankkeessa, joka koski mekaniikkaa, pneumatiikkaa tai hydrauliikkaa.[1] Whitehurstin perheestä tuli tunnettuja mekaniikan asiantuntijoita. John Whitehurstin muutettua Lontooseen hänen veljenpoikansa jatkoi kellosepänliikettä nimellä Whitehurst and Son. Messrs.[2] Whitehurstin liikkeen valmistamia kelloja vuosilta 1713–1788 on edelleen toimintakunnossa. Näkyvin niistä on nimellä Great Tom kutsuttu tornikello St Paulin katedraalissa.[3]

Whitehurst oli kiinnostunut kotiseudustaan Peak Districtin pohjoisosasta ja teki löytöretkiä sen luoliin ja kaivoksiin yksin ja yhdessä Josiah Wedgewoodin ja Erasmus Darwinin kanssa. Hän alkoi muokata omia teorioitaan kallioperän synnystä ja rakenteesta. Keskustelut Benjamin Franklinin kanssa rohkaisivat Whitehurstia julkaisemaan ajatuksensa kirjana.[4] Whitehurstista tuli Darwinin perustaman Lunar societyn vanhin jäsen. Hänen kaksiosainen geologiaa käsittelevä teoksensa ‘Inquiry into the Original State and Formation of the Earth’ muodostui yhdeksi stratigrafian perusteoksista ja innoitti monia myöhempiä tutkijoita, kuten White Watsonia.[5]

Vuonna 1775 Whitehurst nimitettiin yllättäen kansallisen rahapajan uuden kultakolikkosarjan vakausten tarkastajaksi. Hän muutti Lontooseen, missä hänen kodistaan tuli tiedemiesten kohtauspaikka. Whitehurst pääsi Royal Societyn jäseneksi vuonna 1779. Vuonna 1783 hän matkusti Irlantiin tutkimaan Giant's Causewayn vulkaanista alkuperää ja käytti havaintojaan hyväkseen geologian kirjansa toisessa laitoksessa. Vuoden 1787 tutkielmassaan An Attempt towards obtaining invariable Measures of Length, Capacity, and Weight, from the Mensuration of Time hän tarkasteli maapallon muotoa mittaamalla eroja paikallisessa painovoimakentässä. Tätä varten hän rakensi raskaita heilureita eri paikkoihin, mittasi tarkkaan niiden liikettä ja värähtelyaikoja ja vertasi tuloksia teoreettisiin arvoihin, jotka oli saatu olettamalla maapallo pallon muotoiseksi.[1]

Taiteilija Joseph Wright ja Whitehurst olivat pitkään ystäviä, ja Whitehusrst asui Wrightin vanhempien naapurina. Wright oli erityisen innostunut Whitehurstin tutkielmasta "Inquiry into the Original State and Formation of the Earth" ja siitä miten siinä maailman luominen ja tulivuoret on liitetty yhteen. Kun Wright Italian-matkallaan näki Vesuviuksen purkautuvan, hän kirjoitti veljelleen: "Olisipa Whitehurst täällä." Molemmat miehet olivat kiinnostuneita newotonilaisesta fysiikasta ja taivaankappaleiden liikkeistä, ja Whitehurst vaikutti Wrightin mestariteoksen Filosofi luennoi telluuriosta syntyyn. Whitehurst järjesti James Fergusonin yleisöluennon, johon Wright osallistui. Teoksen keskeisessä hahmossa onkin nähty piirteitä nuoresta Whitehurstista. Wright maalasi myös useita varsinaisia muotokuvia Whitehurstista. Yksi niistä on Derbyn kaupunginmuseossa. Sen taustalla näkyy tulivuori.[6][7]