John Sedgwick

Sedgwick syntyi Litchfield Hillsissä Cornwallin kaupungissa Connecticutissa. Hänet nimettiin isoisänsä John Sedgwickin mukaan (Theodore Sedgwickin veli), joka oli Yhdysvaltain vapaussodassa ollut kenraali George Washingtonin alaisuudessa. Opetettuaan kaksi vuotta hän meni Yhdysvaltain sotilasakatemiaan, valmistui 1837, ja sai komennuksen luutnantiksi tykistöön. Hän taisteli Seminole-sodissa ja sai kaksi väliaikaista ylennystä Meksikon–Yhdysvaltain sodassa, kapteeniksi Contrerasissa ja Churubuscossa, ja majuriksi Chapultepecissa. Palattuaan Meksikosta hänet siirrettiin ratsuväkeen ja hän palveli Kansasissa, Utahin sodassa mormonien kansannousua vastaan ja intiaanisodissa.

Sisällissodan alussa Sedgwick palveli everstinä ja avustavana tarkastajakenraalina Washingtonin sotilashallinnossa. Hän menetti ensimmäisen Bull Runin taistelun, koska toipui kolerasta. Hänet ylennettiin prikaatinkenraaliksi 31. elokuuta 1861, jolloin hän komensi 2. prikaatia kenraalimajuri Samuel P. Heintzelmanin divisioonassa Potomacin armeijassa, sitten omaa divisioonaansa, mikä liitettiin 2. divisioonaksi II armeijakuntaan Virginian niemimaan sotaretkelle. Virginiassa hän taisteli Yorktownissa ja Seven Pinesissa ja haavoittui käteen ja jalkaan Glendalen taistelussa. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 4. heinäkuuta 1862.

Antietamin taistelussa II armeijakunnan komentaja kenraali Edwin V. Sumner lähetti impulsiivisesti Sedgwickin divisioonan massiiviseen hyökkäykseen ilman kunnon valmisteluja. Hänen divisioonansa kohtasi konfederaation joukot, joita komensi kenraalimajuri Thomas J. "Stonewall" Jackson, kolmelta suunnalta, mikä johti 2 200 miehen tappioihin. Sedgwickiin itseensä osui kolme luotia, ranteeseen, jalkaan ja olkapäähän ja hän oli poissa toiminnasta Fredericksburgin taisteluun saakka.

26. joulukuuta 1862 lähtien hän johti lyhyesti II armeijakuntaa ja IX armeijakuntaa, ja lopulta VI armeijakuntaa Potomacin armeijassa, mitä hän komensi kuolemaansa saakka 1864. Chancellorsvillen taistelussa hänen joukkonsa saivat käskyn pitää hallussaan Fredericksburgia kun taas kenraalimajuri Joseph Hookerin neljä muuta armeijakuntaa suorittivat taisteluliikkeen Robert E. Leen vasenta sivustaa vastaan. Hän oli hidas toiminnassaan, mutta kuitenkin ylitti Rappahannock-joen ja hyökkäsi kenraalimajuri Jubal Earlyn pientä joukkoa Marye's Heightsissä. Liikkuen hitaasti länteen yhdistyäkseen Hookerin joukkoihin ja saadakseen Leen ansaan armeijanpuolikkaiden väliin, Leen II armeijakunta pysäytti hänet (kenraalimajuri J.E.B. Stuartin komennossa, seurauksena Jacksonin kuolemasta) Salem Churchin taistelussa, pakottaen hänet perääntymään takaisin Rappahannockin yli.

Gettysburgin taistelussa hänen joukkonsa saapuivat taisteluun myöhään illalla 2. heinäkuuta 1863 ja seurauksena vain muutamat yksiköt ottivat osaa unionin viimeisiin vastahyökkäyksiin Wheatfieldissa. 1864 Overland-sotaretkellä VI-armeijakunta oli unionin armeijan oikeassa sivustassa Wildernessin taistelussa ja puolustautui kenraaliluutnantti Richard S. Ewellin toisen armeijakunnan hyökkäyksiä vastaan.

Sedgwick kaatui Spotsylvanian käräjätalon taistelun alussa 9. toukokuuta 1864. Hänen armeijakuntansa oli tiedustelemassa etenemislinjoja konfederaation puolustuslinjan vasemmalla sivustalla, ja hän johti tykkipatterien sijoittamista. Konfederaation tarkka-ampujat olivat noin 1 000 jaardin päässä, ja heidän laukauksensa saivat hänen esikuntansa jäsenet ja tykkimiehet maastoutumaan. Sedgwick harppasi ympäriinsä avoimessa maastossa, ja hänen muistetaan lausuneen: "Mitä? Miehet väistelevät tuolla tavoin yksittäisiä luoteja? Mitä teette kun he avaavat tulen koko linjalla? Häpeän teitä. He eivät osuisi elefanttiin tuolta etäisyydeltä." Vaikkakin häpeissään hänen miehensä jatkoivat säpsähtelyä ja hän toisti: "Häpeän teitä kun väistelette noin. He eivät osuisi elefanttiin tuolta etäisyydeltä." Muutamaa sekuntia myöhemmin hän kaatui eteenpäin pieni luodinreikä vasemman silmänsä alapuolella.

Sedgwick oli korkea-arvoisin unionin kaatunut (nimityspäivästään vanhin kaikista kaatuneista kenraalimajureista) sisällissodassa. Kuultuaan hänen kuolemastaan kenraalimajuri Ulysses S. Grant kysyi toistuvasti "onko hän todella kuollut?".

• Eicher, John H., and Eicher, David J., Civil War High Commands, Stanford University Press, 2001, ISBN 0-8047-3641-3.
• Foote, Shelby, The Civil War, A Narrative: Red River to Appomattox, Random House, 1974, ISBN 0-394-74913-8.
• Rhea, Gordon C., The Battles for Spotsylvania Court House and the Road to Yellow Tavern May 7–12, 1864, Louisiana State University Press, 1997, ISBN 0-8071-2136-3.