John Rabe

Raben isä oli Hamburg Süd -laivayhtiön palveluksessa ollut merikapteeni.[2] Rabe oli nuoruudessaan kaksi vuotta kauppiaan oppipoikana ja sen jälkeen kaupan alan harjoittelijana hampurilaisessa maastavientiyrityksessä. Hän työskenteli vuosina 1903–1906 brittiläiselle yritykselle Lourenço Marquesissa (nyk. Maputo) Portugalin Mosambikissa. Kiinaan Rabe asettui vuonna 1908, jolloin hän alkoi työskennellä saksalaiselle yritykselle Pekingissä. Vuodesta 1911 hän edusti Siemensiä. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä kaikki Saksan kansalaiset karkotettiin Kiinasta vuonna 1919, mutta Rabe palasi jo seuraavana vuonna Japanin kautta. Hän toimi Siemensin Kiinan-tytäryhtiön Pekingin alueen kaupallisena johtajana, vuosina 1925–1931 Tianjinin alueen kaupallisena johtajana ja vuodesta 1931 koko tytäryhtiön toimitusjohtajana asemapaikkanaan Kiinan silloinen pääkaupunki Nanjing.[1]

Rabe liittyi vuonna 1934 kansallissosialistiseen puolueeseen (NSDAP), joka oli tullut Saksassa valtaan edellisenä vuonna.[1] Hänestä tuli Nanjingin NSDAP-osaston varajohtaja.[3] Vielä vuonna 1937 hän ei ollut käynyt kertaakaan natsi-Saksassa eikä uskonut Adolf Hitlerin arvostelijoita.[4]

Rabe työhuoneessaan Nanjingin taistelun aikana.

Kiinan–Japanin sodan aikana 27 ulkomaista henkilöä perusti Raben johdolla Japanin uhkaamaan Nanjingiin 3,9 neliökilometrin laajuisen puolueettoman turvavyöhykkeen kaupungin siviileille. Rabe valittiin marraskuussa 1937 vyöhykkeestä vastanneen kansainvälisen komitean johtoon ja hänen kotitalostaan tuli sen päämaja.[5][1] Rabe sähkötti 25. marraskuuta Hitlerille Saksaan ja pyysi tätä vetoamaan Japanin hallitukseen puolueettoman vyöhykkeen tunnustamiseksi.[6] Joulukuun 1937 alussa Nanjingin pormestari Ma Chaojun pakeni ja luovutti koko kaupungin hallinnon kansainväliselle komitealle, jolloin Rabesta tuli käytännössä Nanjingin epävirallinen pormestari.[3][1] Nanjingin kukistuessa 13. joulukuuta turvavyöhykkeelle oli hakeutunut noin 250 000 ihmistä.[6] Pelkästään Raben talossa ja sen pihalle rakennetuissa pommisuojissa oli noin 650 pakolaista.[7]

Nanjingin vallannut Japani ei virallisesti tunnustanut turvavyöhykettä, mutta japanilaissotilaat pääosin kunnioittivat sen puolueettomuutta, koska Japani oli Saksan liittolainen.[5] Raben on siten katsottu pelastaneen vyöhykkeellä olleet neljännesmiljoona kiinalaista verilöylyltä.[7] Neuvottelemalla japanilaisten ja ulkomaisten lähetystöjen kanssa hän järjesti turvavyöhykkeelle ruokaa ja muita tarvikkeita, jotta sinne paenneet eivät kuolisi nälkään tai paleltumiseen.[3] Viikkoja kestänen verilöylyn aikana Rabe myös kierteli pitkin kaupunkia pysäyttämässä raiskauksia ja teloituksia, sillä japanilaiset kunnioittivat hakaristikäsivarsinauhalla varustettua saksalaista.[6] Siemensin kutsuttua Raben takaisin Saksaan hän poistui Nanjingista brittiläisellä sota-aluksella 28. helmikuuta 1938.[1]

Saksaan palattuaan Rabe asettui asumaan Berliinin Siemensstadtiin. Hän yritti levittää Saksassa tietoa ja todisteita japanilaisten julmuuksista Nanjingissa, mitä Saksan viranomaiset pitivät epäilyttävänä toimintana. Gestapo vangitsi hänet joksikin aikaa ja vapautti hänet sillä ehdolla, ettei hän enää puhuisi julkisesti aiheesta. Hänen hallussaan ollut filmimateriaali takavarikoitiin. Rabe lähetti Hitlerille henkilökohtaisen kirjeen, jossa lupasi jättää asian sikseen.[1]

Rabe oli jonkin aikaa Siemens-Schuckertwerken palveluksessa Kabulissa Afganistanissa, minkä jälkeen hän työskenteli Siemensin pääkonttorin kansainvälisessä jaostossa Berliinissä.[7] Toisen maailmansodan jälkeen Rabe joutui puoluejäsenyytensä vuoksi jättämään työnsä niin sanotun denatsifikaation aikana, mutta hänen sallittiin palata Siemensin palvelukseen kesäkuussa 1946.[3][7] Hän ei saanut enää tärkeitä tehtäviä yhtiössä vaan työskenteli kielenkääntäjänä.[7] Nanjingin asukkaat keräsivät ja lähettivät köyhyyteen vajonneelle Rabelle suurehkon summan avustusrahaa.[5] Rabe kuoli vuonna 1950 ja hänet haudattiin Länsi-Berliinin Keisari Vilhelmin muistohautausmaalle.[1]