John J. Pershing

John Joseph ”Black Jack” Pershing (13. syyskuuta 1860 Laclede, Missouri – 15. heinäkuuta 1948 Washington) oli yhdysvaltalainen armeijakenraali, joka johti Yhdysvaltain siirtoarmeijaa ensimmäisessä maailmansodassa. Häntä pidetään useiden ansioituneiden toisen maailmansodan kenraalien kuten Dwight D. Eisenhowerin, Omar Bradleyn ja George S. Pattonin oppi-isänä.

John J. Pershing
John J. Pershing
John J. Pershing
Henkilötiedot
Syntynyt13. syyskuuta 1860
Laclede, Missouri
Kuollut15. heinäkuuta 1948 (87 vuotta)
Washington
Sotilashenkilö
Sotilasarvo
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Sotilasura

Pershing syntyi Lacledessa Missourissa 13. syyskuuta 1860. Hän työskenteli nuoruudessaan sekalaisissa tehtävissä ja toimi myös opettajana, kunnes pääsi vuonna 1882 Yhdysvaltain maavoimien upseerikouluun West Pointiin. Hän valmistui upseerikoulusta vänrikkinä vuonna 1886, ja hänet sijoitettiin 6. ratsuväkirykmentin mukana New Mexicoon.[1]

Pershing oli mukana Wounded Kneen verilöylyä seuranneissa sotatoimissa vuonna 1891. Ylennysten puutteen vuoksi hän harkitsi jonkin aikaa siirtymistä sotilasuralta lakialalle, ja hän opiskelikin oikeustiedettä Nebraskan yliopistossa, mistä sai tutkinnon vuonna 1893. Vuonna 1895 hän siirtyi palvelemaan 10. ratsuväkirykmentissä, joka oli yksi afroamerikkalaisista vapaaehtoisista buffalo soldier -rykmenteistä. Vuonna 1896 hänestä tuli osa kenraali Nelson A. Milesin esikuntaa, ja seuraavana vuonna hänestä tuli taktiikan opettaja West Pointissa. Kovien otteidensa ja vaatimustensa sekä mustien yksikössä palvellen viettämänsä ajan vuoksi hänen oppilaansa antoivat hänelle lisänimen Black Jack.[1]

Sotaa Kuubassa ja Filippiineillä

Espanjan ja Yhdysvaltain sodassa Pershing kunnostautui San Juan Hillin taistelussa Kuubassa 1898. Pershing sairastui malariaan ja joutui lomalle Yhdysvaltoihin. Filippiinien ja Yhdysvaltain sodan sytyttyä hänet komennettiin Manilaan. Sodassa hän taisteli filippiiniläississien yksiköitä vastaan. Sekä Kuubassa että Filippiineillä Pershing oli toiminut eri virkatehtävissä väliaikaikaisen majurin arvon nojalla, joka lakkautettiin 1901. Pershing oli jälleen kapteeni eikä ylennystä näkynyt. Kuuban-sotaretkeä johtanut Theodore Roosevelt yritti järjestää Pershingille suoraa ylennystä everstiksi, mutta ei harmikseen onnistunut. Pershing toimi eri tehtävissä, muun muassa sotilasasiamiehenä Tokiossa.

Vuonna 1905 hän meni naimisiin arvovaltaisen senaattorin Francis E. Warrenin tyttären Helen Frances Warrenin kanssa. Arvostelijoiden mukaan liitto edisti Pershingin uraa huomattavasti.

Oltuaan ulkopuolisena tarkkailijana Venäjän–Japanin sodassa Pershing palasi Yhdysvaltoihin. Presidentiksi noussut Roosevelt sai kongressin ylentämään hänet suoraan prikaatikenraaliksi.[2] Ylennys ohitti kolme sotilasarvoa ja 835 listalla virkaiän johdosta etusijalla ollutta vanhempaa upseeria. Vaikka monien mielestä hän oli ansainnut arvonsa, skandaalinkäryinen ylennys seurasi Pershingiä arvostelijoiden puheissa loppuelämänsä ajan.

Pershing toimi Yhdysvaltain sotilastarkkailijana Balkanilla vuonna 1908. Palattuaan Yhdysvaltoihin seuraavana vuonna hän sai siirron takaisin Filippiineille Manilan läheisyydessä olleen miehitysjoukkojen linnakkeen Fort McKinleyn komentajaksi. Hän toimi moroalueen sotilaskuvernöörinä ja onnistui tukahduttamaan moro-kapinan myös siviiliuhreja vaatineessa Bud Bagsakin taistelussa.

Onnettomuus

Ensimmäisen maailmansodan alun aikoihin 1914 Pershing siirrettiin Fort Blissiin Texasiin Meksikon vallankumouksen aiheuttamien vaikeuksien vuoksi. Vuonna 1915 häntä kohtasi henkilökohtainen onnettomuus, sillä hänen vaimonsa ja kolme tytärtään menehtyivät tulipalossa.[2]

Vuonna 1916 Pershing komensi rankaisuretkikuntaa (engl. Punitive Expedition) kuuluisaa vallankumouksellista Pancho Villaa vastaan Meksikon puolelle, mutta retki ei onnistunut. Tuolloin yhtenä Pershingin adjutanteista toimi tuleva panssarikenraali George S. Patton.

John J. Pershing Yhdysvaltain maavoimien esikuntapäällikkönä.

Ensimmäinen maailmansota

Ensimmäinen maailmansota oli ollut käynnissä Euroopassa jo kolme vuotta, ennen kuin Yhdysvallat julisti sodan Saksalle 6. huhtikuuta 1917. Yhdysvaltojen siirtoarmeijan AEF:n komentajaksi oli valittu Frederick Funston, Pershingin esimies Meksikon ajoilta. Funston kuoli kuitenkin yllättäen sydänkohtaukseen, jättäen Pershingin sopivimmaksi komentajaehdokkaaksi.

Maailmansodan taisteluissa

Amerikkalaiset ehtivät sodan viitenä viimeisenä kuukautena 1918 käymään useita raskaita taisteluja saksalaisia vastaan: Aisnen kolmannen taistelun heinä-elokuussa, St. Mihielin taistelun rintamaulokkeella Verdunin eteläpuolella syyskuussa ja Meusen-Argonnen taistelun Sedanin kaupungin lähellä syys-marraskuussa.[3] Amerikkalaisten saapumisella oli kenties suurempi henkinen merkitys länsirintamalla taistelleille ympärysvaltojen muiden kansallisuuksien sotilaille. Pershingin alaisuudessa Euroopassa toimivat muun muassa tulevat kenraalit George C. Marshall ja Omar Bradley.

Sodan jälkeen

Ansioistaan ensimmäisen maailmansodan amerikkalaisten joukkojen komentajana Pershing ylennettiin Yhdysvaltain armeijoiden kenraalin arvoon. Arvo on maan korkein sotilasarvo, ja se luotiin nimenomaan Pershingiä varten. Toinen vastaavaan arvoon noussut kenraali on Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti George Washington, jonka ylensi Yhdysvaltain armeijoiden kenraaliksi vasta vuonna 1976 presidentti Gerald Ford (congressional joint resolution Public Law 94-479 19 January 1976). Mainittu laki määrää kuitenkin, että George Washington on virkaiältään vanhin Yhdysvaltain armeijoiden kenraali niin ”menneisyydessä kuin nykyäänkin”.[4]

Vuodesta 1921 Pershing toimi Yhdysvaltain armeijan komentajana kolmen vuoden ajan, kunnes jäi eläkkeelle 64-vuotiaana 1924. Pershing kuoli Washingtonissa 1948, ja hänet on haudattu Arlingtonin sotilashautausmaalle.

Kunnianosoituksia

Lähteet
  • Tucker, Spencer (toim.): World War I: A Country-by-Country Guide. Volume 1. ABC-CLIO, 2019. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet
  1. Tucker (toim.) 2019, s. 590
  2. Tucker (toim.) 2019, s. 591
  3. Westwell, Ian: Ensimmäinen maailmansota: Tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä, s. 131, 173–174, 181. Alkuteos World War I, Day by Day. Suomentanut Veikko Ahola ym.. Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6624-6.
  4. U.S. Army five-star generals Viitattu 29.12.2018

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.