John Mearsheimer
John Joseph Mearsheimer (s. 14. joulukuuta 1947 New York, New York) on yhdysvaltalainen kansainvälisten suhteiden tutkija. Hänet valittiin vuonna 2003 Yhdysvaltain taide- ja tiedeakatemian jäseneksi.[1]
Mearsheimer valmistui Yhdysvaltain sotilasakatemiasta (West Point) vuonna 1970 ja palveli viiden vuoden ajan Yhdysvaltain ilmavoimissa. Hänet ylennettiin kapteeniksi. Mearsheimer sai kansainvälisissä suhteissa maisterin arvon Etelä-Kalifornian yliopistosta vuonna 1974. Hän sai hallinnossa vuonna 1978 maisterin ja vuonna 1981 filosofian tohtorin arvon Cornellin yliopistosta. Mearsheimer osallistui tutkimustyöhön Brookings Institutionissa vuosina 1979–1980 ja Harvardin yliopistossa vuosina 1980–1982. Vuonna 1982 hänestä tuli politiikan tutkimuksen professori Chicagon yliopistossa, jossa hän vuonna 1996 sai nimityksen politiikan tutkimuksen R. Wendell Harrison -professoriksi.[1]
Mearsheimerin ajattelun kehitykseen vaikutti merkittävästi kansainvälisten suhteiden uusrealismina tunnetun koulukunnan perustaja Kenneth Waltz. Oman näkökulmansa Mearsheimer nimesi "offensiiviseksi realismiksi". Sen mukaan turvallisuuden ja viime kädessä selviytymisen tarve tekee valtioista aggressiivisia valtansa maksimoijia, jotka pyrkivät jatkuvasti lisäämään omaa valtaansa ja heikentämään kilpailijoiden valtaa. Kansainvälisen järjestelmän Mearsheimer on tulkinnut anarkiseksi eli hän ei katso olevan olemassa sellaista valtioiden yläpuolella olevaa auktoriteettia, jolla voisi olla toimiva rooli konfliktien sovittelussa. Oma selviytyminen on Mearsheimerin mukaan valtioiden ylin arvo. Tämän takia – ja siksi, että muiden valtioiden nykyisistä tai tulevista aikomuksista ei ole mahdollista saada varmaa tietoa – hän pitää rationaalisena aggressioiden estämiseen pyrkimistä sotilaallisen voiman kasvattamisella.[1]
Yhdysvaltain ulkopolitiikassa Mearsheimer on edistänyt globaalin tasapainon tavoittelua globaalin hegemonian tavoittelun sijaan. Hän kritisoikin voimakkaasti Irakin sotaa ja myös yleisemmin Yhdysvaltain ulkopolitiikan kylmän sodan jälkeisiä kehityskulkuja. Hän on kannattanut Yhdysvaltain joukkojen vetämistä pois Euroopasta, koska hän ei ole katsonut minkään valtion uhkaavan päästä dominoimaan maanosaa.[1]
Vuonna 2007 Mearsheimer julkaisi Stephen Waltin kanssa kirjan The Israel Lobby and U.S. Foreign Policy, jonka mukaan voimakas painostusryhmä vinouttaa Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa maan kansallisten etujen vastaisella tavalla ehdottomalla Israelin tukemisella. Mearsheimerin muiden teosten joukossa ovat Conventional Deterrence (1983), Liddell Hart and the Weight of History (1988), Why Leaders Lie: The Truth About Lying in International Politics (2011) ja The Great Delusion: Liberal Dreams and International Realities (2018).[1]
Ukrainan sota
Mearsheimerin mukaan NATOn laajeneminen Euroopan itäisempiin osiin Yhdysvaltain johdolla on Vladimir Putinin Ukrainan kohdistaman aggression taustalla. Vuonna 2014 Venäjän miehittettyä Krimin niemimaan Mearsheimer esitti Yhdysvaltain eurooppalaisine liittolaisineen olevan suurimmilta osin vastuussa kriisistä.[2]
Vaikka monet arvostelijat ovat esittäneet Putinin ulkopolitiikan olevan aggressiivista entisen Neuvostoliiton alueella riippumatta länsimaiden toiminnasta, on Mearsheimer Venäjän 24. helmikuuta 2022 Ukrainaan aloittaman suurhyökkäyksen jälkeenkin nähnyt Yhdysvaltain olevan vastuussa Venäjän provosoinnista. Mearsheimerin mukaan Ukrainan sodan siemenet kylvettiin, kun NATO ilmoitti huhtikuussa 2008 Bukarestissa pitämänsä huippukokouksen jälkeen Ukrainan ja Georgian asemasta potentiaalisina NATO-jäsenmaina.[2]
Mearsheimer on arvostellut myös Euroopan unionin laajenemista. Hänen mukaansa Venäjä näkee Ukrainan kehittymisen Yhdysvalloille myötämieliseksi liberaaliksi demokratiaksi itseensä kohdistuvana eksistentiaalisena uhkana.[2]
Lähteet
- John J. Mearsheimer Britannica
- Why John Mearsheimer Blames the U.S. for the Crisis in Ukraine The New Yorker