John McCarthy

McCarthyn vanhemmat olivat maahanmuuttajia. Isä John Jack Patrick oli irlantilainen ja äiti Ida Glatt liettuanjuutalainen. Perhe menetti kotinsa 1930-luvun laman aikana ja muutti Bostonista New Yorkin ja Clevelandin kautta Los Angelesiin. Jackin terveydentila ei ollut hyvä, ja vanhemmat toivoivat muuton Los Angelesin ilmastoon muuttavan tilannetta. McCarthyn molemmat vanhemmat olivat aktiivisia työväenliikkeen kannattajia ja kuuluivat useita vuosia kommunistiseen puolueeseen, mutta erosivat siitä kun todellisuus Neuvostoliiton tapahtumista paljastui heille.[3]

McCarthy opiskeli nuorena itsenäisesti differentiaali- ja integraalilaskentaa California Institute of Technologyn (Caltech) käyttämistä oppikirjoista.[3] Hän pääsi Caltechiin opiskelemaan 1944.[4] McCarthy löysi alansa osallistuttuaan vuonna 1948 Caltechissa seminaariin, joka käsitteli automaatteja, aivoja ja älykkyyttä. AI Magazinen julkaiseman artikkelin mukaan McCarthyn tavoitteena oli tästä lähtien kehittää koneita, jotka ajattelisivat kuin ihminen. McCarthy suoritti samana vuonna loppuun alemman korkeakoulututkinnon Caltechista ja jatkoi opintoja Princetonin yliopistossa.[3] Hän valmistui tohtoriksi 1951.[5] Princetonissa McCarthy tutustui Marvin Minskyyn, jonka kanssa hän teki useita yhteisprojekteja seuraavien vuosikymmenien aikana.[3]

Valmistuttuaan McCarthy jatkoi Princetonissa opettajana. Vuonna 1953 hänestä tuli Stanfordin yliopiston dosentti. Kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi Dartmouth Collegeen, jossa hän 1955 ehdotti tekoälyä käsittelevän tutkimusseminaarin järjestämistä. McCarthy oli ensimmäinen, joka käytti julkisesti nimitystä ’artificial intelligence’ eli tekoäly.[5] Termi oli keksitty alkujaan vain mainostamaan konferenssia, mutta se jäi elämään.[6]

McCarthy siirtyi vuonna 1958 Massachusetts Institute of Technologyyn, missä hän perusti Marvin Minskyn kanssa MIT:n tekoälylaboratorion.[6] Samana vuonna hän esitteli Lisp-ohjelmointikielen, joka on Fortranin jälkeen toiseksi vanhin ohjelmointikieli.[5] McCarthy kehitti kieleen myös niin sanotun automaattisen roskienkeräyksen, jonka hän lisäsi Lispiin vuonna 1959. Tekniikka on edelleen käytössä esimerkiksi Java-kielessä.[6] Tämän lisäksi MIT:ssä ollessaan McCarthy kehitti tietokoneiden osituskäyttöä, jonka auttoi hajautettujen järjestelmien kehittymistä.[5]

McCarthy palasi Stanfordiin tietojenkäsittelytieteen professoriksi vuonna 1962.[5] Vuonna 1964 hän oli perustamassa Stanfordin tekoälylaboratoriota eli SAILia, joka sai rahoituksensa Pentagonilta. Sen tavoitteena oli kymmenessä vuodessa kehittää toimiva tekoälyjärjestelmä.[6] McCarthy oli laboratorion johtajana 1965–1980.[5]

McCarthy sai kuuluisuutta 1966, kun hän järjesti yhdysvaltalaisten ja neuvostoliittolaisten välille neljä yhtäaikaista tietokoneshakkipeliä. Otteluista kaksi päättyi neuvostoliittolaisten voittoon ja kaksi tasapeliin. McCarthy kutsui shakkia ja muita lautapelejä ”tekoälyn Drosophilaksi”, millä hän viittasi Drosophila-suvun banaanikärpäsen merkitykseen perinnöllisyystieteelle.[5] Hän ei ollut kuitenkaan kiinnostunut kehittämään tekoälyä shakkipelejä varten eikä siksi innostunut, kun Deep Blue -shakkiohjelma voitti vuonna 1997 shakin maailmanmestari Garri Kasparovin.[7]

Association for Computing Machinery palkitsi vuonna 1971 McCarthyn tietotekniikan merkittävimmällä palkinnolla Turing Awardilla.[5] Vuosina 1978–1986 hän kehitti epämonotonista logiikkaa.[8] Vuosina 1987–1994 hän toimi Stanfordin insinööritieteiden tiedekunnan Charles M. Pigott -professorina. McCarthylle myönnettiin Kioto-palkinto 1988 ja National Medal of Science 1990.[5] Hän jäi eläkkeelle vuoden 2001 alusta,[5] mutta jatkoi sen jälkeen vielä Stanfordin emeritusprofessorina ja kirjoitti muun muassa verkkosivuilleen ideoita roboteista ja kestävästä kehityksestä.[9]

McCarthy oli kolme kertaa naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Martha Coyote, ja he saivat kaksi tytärtä. Heidän liittonsa päättyi eroon. McCarthyn toinen vaimo ohjelmoija ja tutkija Vera Watson kuoli 1978 kiipeilymatkalla Annapurnalle. Hänen kolmas vaimonsa oli Carolyn Talcott, jonka kanssa hän sai pojan.[3]

McCarthy kuoli lokakuussa 2011 kotonaan Stanfordissa 84-vuotiaana sydänsairauteen.[6]

McCarthyn merkitys tietotekniikassa näkyy monella alueella. Hän käytti ensimmäisenä sanaa tekoäly ja oli yksi tekoälytutkimuksen uranuurtajista Marvin Minskyn, Nathaniel Rochesterin ja Claude Shannonin ohella. Lisäksi hän kehitti yhden merkittävimmistä ohjelmointikielistä, Lispin, ja oli keskeinen osituskäytön kehittymisessä.[7]

Lisp oli yksinkertainen ja selkeä ohjelmointikieli, jota käytettiin merkittävästi tekoälyn ohjelmointiin. Sen pohjalta tehtiin myös useita ensimmäisiä tietojenkäsittelyä käsittelevistä matemaattisista tutkimuksista.[8] Lisp oli myös monien muiden ohjelmointikielten edeltäjä, ja esimerkiksi olio-ohjelmoinnin Smalltalkin kehittäjä Alan Kay opiskeli McCarthyn SAILissa ennen siirtymistään Palo Alto Research Centeriin. Lisp ja McCarthy vaikuttivat suuresti Kayn töihin, ja Kay sanoi myöhemmin, että Lisp on paras ohjelmointikieli.[7]

• Furbach, Ulrich: John McCarthy, s. 7. Wang, Fei-Yue (toim.): Ai's Hall of Fame. IEEE Computer Society. Computer.org (pdf) (viitattu 26.10.2011). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John McCarthy Wikimedia Commonsissa

• McCarthyn kotisivut, Stanfordin yliopisto (englanniksi)