John L. Sullivan

Sullivan syntyi irlantilaiseen perheeseen Roxburyn kaupungissa lähellä Bostonia. Hän kasvoi isokokoiseksi mieheksi. Äiti halusti pojasta pappia ja niinpä Sullivan lähti Bostoniin opiskelemaan, mutta suunnitelma ei kantanut loppuun saakka. Sullivan työskenteli erilaisissa ammateissa, kuten muurarin ja putkimiehen apulaisena sekä peltisepän oppipoikana. Putkimiehen ura loppui Sullivanin murrettua työntantajansa leuan kiistan päätteeksi. Sullivan pelasi myös baseballia puoliammattimaisesti. Ammattilaisseura Cincinnati Red Stockings tarjosi hänelle sopimusta, mistä hän kuitenkin kieltäytyi.

Sullivan osoitti tappelijanlahjojaan jo nuorella iällä ja käytti ahkerasti nyrkkejään Bostonin kujilla. Hän otti osaa myös monenlaisiin voimamieskilpailuihin. Varsinaisen nyrkkeilyn pariin hän ajautui 18-vuotiaana, jolloin hän kävi kolmi- ja nelieräisiä amatöörikamppailuja. Sullivanin suuri hetki koitui vuonna 1877, kun raskassarjalainen Tom Scannel esitteli näytösluonteisesti yleisölle voimiaan ja oli valmis sparraamaan yleisön joukossa olleiden kanssa. Sullivan kiipesi lavalle ja tyrmäsi tämän. Tästä lähti käyntiin Sullivanin ammattilaisura.

Ammattilaisuransa alkuvaiheissa vuonna 1878 Sullivan tyrmäsi Cockey Woodsin. Seuraavan vuonna hän otteli näytösotteluita aikansa suuria nimiä kuten Professor Mika Donovania ja entistä mestaria Joe Gossia vastaan, joista kummastakaan ei ollut hänelle vastusta. Seuraavana vuonna hän tyrmäsi John Floodin piilossa proomulla Hudsonjoella käydyssä kohtaamisessa, jossa käytettiin hyvin pieniä kintaita ilman pehmusteita. 1882 Sullivan kohtasi Amerikassa raskaan sarjan mestarina pidetyn Paddy Ryanin Mississippi Cityssä[1]. Ottelu käytiin paljain nyrkein ja Sullivan hallitsi sitä mielin määrin. Lopulta hän tyrmäsi Ryanin yhdeksännessä erässä[1] lyötyään tätä leukaan. Ottelun myötä Sullivan julistettiin raskaan sarjan mestariksi, vaikkakin asiasta oli erimielisyyttä brittiläisen ja australialaisen nyrkkeilyväen välillä.

Tavallisten nyrkkeilyotteluiden ohella Sullivan kierteli ympäri Yhdysvaltoja ja oli valmis ottelemaan kaikkia halukkaita vastaan tuhannesta dollarista. Ainoastaan yksi vastustaja, englantilainen Tug Wilson, kesti hänen käsittelyssään täyden ajan. Vuonna 1883 Sullivan kohtasi Brittiläisen imperiumin mestarin Charlie Mitchellin. Ottelu käytiin hanskat käsissä. Sullivan johti ottelua ja oli viimeistelemässä Mitchelliä, kun poliisi tuli väliin. Sullivan ja Mitchell kohtasivat uudelleen viisi vuotta myöhemmin Ranskassa paroni Rothschildin luona. Ottelu kesti 39 erää ja päättyi loputa ratkaisemattomaan.

John L. Sullivan vuonna 1898

Stereokuvapari vuoden 1889 ottelusta Kilrainia vastaan

Vuonna 1889 Sullivan otteli erään tunnetuimmista koitoksistaan kun hän kohtasi Jake Kilrainin viimeisimmässä suurta huomiota saaneessa paljain nyrkein käydyssä ottelussa. Silloinen nyrkkeilyraamattu Police Gazette -lehti hehkutti Kilrainia uutena mestarina. Lehden päätöimittaja Richard Fox inhosi Sullivania ja oli etsinyt kissojen ja koirien kanssa nyrkkeilijää, josta olisi pysäyttämään hänet. Ottelu oli tasainen ja loputa 76. erässä Sullivan julistettiin voittajaksi. Tämän jälkeen Sullivan piti kolme vuotta taukoa kierrellen teatteriryhmän mukana ja otellen vain näytöskohtaamisia. Näytösottelu Jim Corbettia vastaan veti paikalle täyden yleisömeren.

Vuonna 1892 Sullivan kohtasi Corbettin tosiottelussa New Orleansissa[1]. Ottelu käytiin uusilla, sittemmin käyttöön vakiintuneilla Queensberry-säännöillä. Nyrkkeilijöillä oli käsissään viiden unssin painoiset kintaat. Sullivanilla ja Corbettilla oli hyvin erilaiset tyylit otella. Sullivan luotti voimaansa ja peräänantamattomuuteensa, kun taas Corbett oli varsin taitava. Ottelun edetessä Sullivanilla alkoi olla koko ajan vaikeampaa, ja lopulta 21. erässä Corbett tyrmäsi hänet[1]. Tappio oli suuri järkytys lukuisile Sullivanin ihailijoille.

Sittemmin Sullivan alkoholisoitui ja tuhlasi lähes kaikki nyrkkeilyllä ansaitsemansa rahat. Hän otteli urallaan vielä lukuisia näytösotteluita muun muassa Corbettia ja muita kovia nimiä kuten Paddy Ryania, Tom Sharkeyta, Bob Fitzsimmonsia ja Jack Kilrainia vastaan.

Ammattilaisurallaan Sullivan kävi lukuisia kamppailuita, joista monet luettiin lakiteknisistä syistä näytösotteluiksi, vaikka molemmat ottelijat kamppailivat tosissaan ja pyrkivät tyrmäämään vastustajansa. Hänen todellisesta ottelumäärästään ei ole varmaa, yksiselitteistä tietoa. Eri tietolähteiden mukaan hän voitti urallaan yli 450 erilaista kohtaamista.

• Artikkeli Cyberboxinzone-sivustolla
• Sullivan International Boxing Hall of Famessa