John Jacob von Julin

John (Johan) Jacob Julin, vuodesta 1849 von Julin (5. elokuuta 1787 Oulu – 11. maaliskuuta 1853 Helsinki)[1] oli apteekkari, tehtaanomistaja ja vuorineuvos.

Hänen vanhempansa olivat apteekkari Johan Julin (1752–1820) ja Albertina Jakobintytär Karberg (1765–1835).

John Julin oli naimisissa neljä kertaa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Elisabet Katarina Keckman, oululaisen kauppaneuvoksen Lars Henrik Keckmanin ja Helena Schulinin tytär, joka kuoli 1815 synnytettyään ensimmäisen lapsensa kuukautta aikaisemmin. Toinen puoliso Emilia Lindsay oli skotlantilainen, pappi James Lindsayn ja Sarah Daltonin tytär. Myös Emilia menehtyi synnytyksen komplikaatioihin synnytettyään viidennen lapsensa vuonna 1835.

Julinin kolmas ja neljäs puoliso olivat sisarukset. Charlotta Johanna Ottiliana Jägerskjöld (1814–1844), joka itse oli Julinin ensimmäisen lapsen ikäinen, kuoli kolmannen lapsensa synnytykseen. Charlotta von Julinin tyttärestä Hélène von Julinista tuli aikanaan Carl Gustaf Emil Mannerheimin äiti. Julinin neljäs puoliso oli Engel Lovisa (Louise) Catharina Jägerskjöld (1810–1890).

John Julinista tuli isänsä tapaan apteekkari. Hän harjoitteli isänsä apteekissa Oulussa ja lähti 1806 Ruotsiin opiskelemaan kemiaa ja harjoittelemaan apteekkeihin. Proviisoriksi John Julin valmistui 1808 ja apteekkariksi 1810.

Valmistuttuaan John Julin palasi Suomeen ja osti Turun akatemian apteekin 1811.[2]

Akatemian apteekkari

Jo vuonna 1815 John Julin oli kiinnostunut myös teollisuudesta ostettuaan tupakkatehtaan läheltä apteekkiaan ja tehtyään vuoden pituisen tutustumismatkan Englantiin. Hän alkoi harjoittaa ulkomaankauppaa ja hankkia osuuksia turkulaisiin höyrylaivoihin.

Julinin apteekkarintoimen Turussa keskeytti Turun palo syyskuussa 1827 ja toiminta jatkui Helsingissä 1828 Akatemian siirryttyä sinne. Julinin apteekista Eteläesplanadin ja Unioninkadun kulmatalossa tuli nyt Helsingin yliopiston apteekki. Huolimatta siitä, että Helsingin III apteekki menestyi hyvin, Julin vaihtoi elämänsä suuntaa teollisuudenharjoittajaksi ja maanviljelijäksi.

Ruukinpatruuna

Vuonna 1822 Julin osti Fiskarsin rautaruukin ja perusti sinne vuonna 1827 valimon. Vuonna 1832 hän perusti Suomen ensimmäisen hienotakomon ja 1837 Suomen ensimmäisen mekaanisen konepajan, joka valmisti seuraavana vuonna ensimmäisen suomalaisen laivahöyrykoneen.[3]

Fiskarsin konepajaan liittyi myös maatila, jonka puitteissa kehitettiin maataloutta, muun muassa uusia auroja maatalouden tarpeisiin.

Fiskarsin lisäksi omisti Julin useita muitakin ruukkeja (muun muassa Antskogin, Kosken ja Kärkelän ruukit) sekä kupari- ja rautakaivoksia (muun muassa Orijärven kaivos). Maaomistuksia hänellä oli Pohjan lisäksi Karjaalla, Karjalohjalla, Kiskossa, Perniössä, Somerolla ja Tenholassa. Suomen ensimmäinen kapearaiteinen rautatie Orijärvellä oli myös Julinin rakennuttama.

Julin oli aktiivinen toimija myös muilla aloilla; hän perusti 1819 Suomen ensimmäisen höyrylaivayhtiön. Suomen ensimmäinen säästöpankki perustettiin Turkuun vuonna 1823 Julinin aloitteesta.[2][4][3], samoin Suomen ensimmäinen lancasterkoulu 1822[5].

Ansioistaan Julin sai vuonna 1835 vuorineuvoksen arvon. Vuonna 1849 hänet aateloitiin nimellä von Julin.[3]

Katso myös

Laulu 20 perheestä

Lähteet

Arno Forsius: John (Johan) Jacob von Julin (1787–1853) – apteekkari ja teollisuusmies
Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918–2000: Erillislaitokset/Yliopiston apteekki
Familjen Martin Gardberg. Sukutauluja yksityishenkilön kotisivulla
Weilin + Göös: Suomen historia, osa 5 (1986), s. 68–69
Mitä-Missä-Milloin, 1952, Suomen teollisuuden uranuurtajia, Otava, Helsinki, 1951, s. 226.
Fiskarsvillage.fi, Fiskarsin ruukin historiaa
Per Schybergson: Vuorineuvos John von Julin (1787–1853) Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu 5.9.2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Internet archive)

Viitteet

Nordisk familjebok: konversationslexikon och realencyklopedi, s. 265. Uggleupplagan. 13. Johan - Kikare. Tukholma: , 1910. Project Runeberg (viitattu 31.7.2013). (ruotsiksi)
Turun Säästöpankki. Elinkeinoelämän keskusarkisto. Teksti verkossa (HUOM: Lataa doc-tiedoston) (doc) (viitattu 11.9.2013).
Salmela, Alpo: Mitä Missä Milloin 1952, s. 226. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
Kuusterä, Antti: Aate ja raha – Säästöpankit suomalaisessa yhteiskunnassa 1822–1994, s. 39–42. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1995. ISBN 951-1-13932-0.
Ikonen, Kimmo: Turun koulut aikansa ilmiönä. 140 vuotta yleissivistävää opetusta 1872–2012, s. 35. Turku: Turun kaupunki, 2015. ISBN 978-952-5991-77-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.2.2019).

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John Jacob von Julin Wikimedia Commonsissa

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[Familjebok-1] Nordisk familjebok: konversationslexikon och realencyklopedi, s. 265. Uggleupplagan. 13. Johan - Kikare. Tukholma: , 1910. Project Runeberg (viitattu 31.7.2013). (ruotsiksi)

[tsp-2] Turun Säästöpankki. Elinkeinoelämän keskusarkisto. Teksti verkossa (HUOM: Lataa doc-tiedoston) (doc) (viitattu 11.9.2013).

[mmm1952-3] Salmela, Alpo: Mitä Missä Milloin 1952, s. 226. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.

[4] Kuusterä, Antti: Aate ja raha – Säästöpankit suomalaisessa yhteiskunnassa 1822–1994, s. 39–42. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1995. ISBN 951-1-13932-0.

[5] Ikonen, Kimmo: Turun koulut aikansa ilmiönä. 140 vuotta yleissivistävää opetusta 1872–2012, s. 35. Turku: Turun kaupunki, 2015. ISBN 978-952-5991-77-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.2.2019).