John George Kemeny

John George Kemeny (s. Kemény János György, 31. toukokuuta 1926 Budapest, Unkari – 26. joulukuuta 1992 Lebanon, New Hampshire, Yhdysvallat)[1] oli unkarilaissyntyinen amerikkalainen matemaatikko, tietojenkäsittelytieteilijä ja opettaja, joka tunnetaan parhaiten BASIC-ohjelmointikielen kehittämisestä vuonna 1964 yhdessä Thomas E. Kurtzin kanssa. Kemeny toimi Dartmouth Collegen 13. rehtorina vuosina 1970–1981 ja oli edelläkävijä tietokoneiden käytössä korkeakouluopetuksessa.

Lapsuus ja nuoruus

Kemeny syntyi juutalaisperheeseen Budapestissa, Unkarissa. Kemeny kävi Ráczin yksityisessä peruskoulussa Budapestissa ja oli Nándor Balázsin luokkatoveri. Vuonna 1938 hänen isänsä lähti yksin Yhdysvaltoihin, mutta haki koko Kemenyn perheen Yhdysvaltoihin vuonna 1940, kun Unkarissa hyväksyttiin toinen juutalaisvastainen laki.[2][3] Hänen isoisänsä kuitenkin kieltäytyi lähtemästä ja menehtyi holokaustissa yhdessä tätinsä ja setänsä kanssa. Kemenyn perhe asettui New Yorkiin, jossa hän aloitti opiskelut George Washington High Schoolissa. Hän valmistui luokkansa parhailla tuloksilla kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1943 Kemeny aloitti opinnot Princetonin yliopistossa, jossa hän opiskeli matematiikkaa ja filosofiaa. Hän piti opinnoissaan vuoden tauon työskennelläkseen Manhattan-projektissa Los Alamosin kansallisessa laboratoriossa Richard Feynmanin alaisuudessa yhdessä John von Neumannin kanssa.[4]

Palattuaan Princetoniin Kemeny suoritti matemaatikon tutkinnon vuonna 1946 opinnäytetyöllään "Equivalent logical systems" Alonzo Churchin valvonnassa. Hän jäi Princetoniin jatko-opintoihin ja sai tohtorin tutkinnon matematiikassa vuonna 1949 väitöskirjallaan "Type-theory vs. set-theory", joka valmistui myös Alonzo Churchin valvonnassa. Hän työskenteli Albert Einsteinin matemaattisena avustajana tutkijakoulutuksensa aikana.[5][6]

Ura

Kemeny nimitettiin 27-vuotiaana Dartmouthin matematiikan laitoksen professoriksi vuonna 1953. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli laitoksen johtaja ja hän toimi tässä tehtävässä vuoteen 1967. Kemeny ryhtyi opetussuunnitelmien kehittämiseen esitellessään äärellisen matematiikan kursseja. Hän kirjoitti yhdessä Gerald L. Thompsonin ja J. Laurie Snellin kanssa vuonna 1957 teoksen: "Introduction to Finite Mathematics" biologian ja yhteiskuntatieteiden opiskelijoille. Dartmouthin matematiikan laitoksen professorit kirjoittivat myös teokset Finite Mathematical Structures (1959) ja Finite Mathematics with Business Applications (1962). Muut korkeakoulut ja yliopistot seurasivat heidän esimerkkiään ja tuottivat myös useita äärellisen matematiikan oppikirjoja. Markovin ketjujen aihe oli erityisen suosittu, joten Kemeny julkaisi J. Laurie Snellin kanssa Markovin ketjuja esittelevän oppikirjan vuonna 1960. Ottaen huomioon G. A. Huntin potentiaaliteoriaa käyttävät edistysaskeleet, he kirjoittivat Denumerable Markov Chains -teoksen vuonna 1966. Tätä jatkokursseihin soveltuvaa oppikirjaa seurasi toinen painos vuonna 1976, jolloin siihen lisättiin David Griffeathin kappale satunnaiskentistä.[7]

Kemeny ja Kurtz olivat edelläkävijöitä tietokoneiden tuomisessa tavallisten ihmisten käyttöön. Varhaisten kokeilujen jälkeen ALGOL 30:n ja DOPE:n kanssa LGP-30 -tietokoneella he keksivät BASIC-ohjelmointikielen vuonna 1964 sekä yhden maailman ensimmäisistä osituskäyttöjärjestelmistä, Dartmouth Time-Sharing System (DTSS). Amerikan tietojenkäsittelyjärjestö myönsi vuonna 1974 Kemenylle ja Kurtzille kansallisessa tietokonekonferenssissa palkinnon työstään BASIC:n ja osituskäytön kehittämisessä. BASIC oli ohjelmointikieli ja sitä käytettiin useimmissa ohjelmistoissa, joita kirjoitettiin Apple II:n, Commodoren, TRS-80:n ja IBM:n nousun aikana 80-luvulla.

Kemeny toimi Dartmouthin rehtorina vuosina 1970-1981. Hän jatkoi peruskurssien opettamista sekä tutkimuksen tekemistä ja julkaisujen julkaisemista rehtorina ollessaan. Hän johti Dartmouthin yhteiskoulutusta vuonna 1972. Hän myös perusti "Dartmouth Planin" ympärivuotiseen toimintaan, mikä sallii enemmän opiskelijoita ilman lisärakennuksia. Kemenyn johdon aikana Dartmouthista tuli aktiivisempi vähemmistöopiskelijoiden rekrytoinnissa. Kemeny teki Dartmouthista edelläkävijän opiskelijoiden tietokoneiden käytössä. Vuonna 1982 hän palasi opettamaan kokopäiväisesti. Vuonna 1983 Kemeny ja Kurtz perustivat yhdessä True BASIC, Inc. -yrityksen markkinoimaan True BASIC -ohjelmaa sekä sen päivitettyä kieliversiota.

Kuolema

John Kemeny kuoli 66-vuotiaana sydämen vajaatoiminnan seurauksena Lebanonissa, New Hampshiressä 6. joulukuuta 1992.[2]

Lähteet
  1. Peter Weibel, Ludwig Múzeum, Neue Galerie am Landesmuseum Joanneum, Museum van Hedendaagse Kunst Antwerpen: Beyond art : a third culture : a comparative study in cultures, art, and science in 20th century Austria and Hungary. [New York, NY]: SpringerWienNewYork, 2005. 61532291. ISBN 3-211-24562-6, 978-3-211-24562-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.10.2021).
  2. Shirley M. Ohles, John G. Ramsay: Biographical dictionary of modern American educators. Westport, Conn.: Greenwood Press, 1997. 49569785. ISBN 0-585-39134-3, 978-0-585-39134-2, 0-313-00500-1, 978-0-313-00500-8, 0-313-29133-0, 978-0-313-29133-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.10.2021).
  3. John G. Kemeny: Honors mathematics at Dartmouth. The Mathematics Teacher, 1956-10, nro 49, s. 455–457. doi:10.5951/mt.49.6.0455. ISSN 0025-5769. Artikkelin verkkoversio.
  4. New York Times obituary index, 1988. Choice Reviews Online, 1.5.1990, nro 27, s. 27–4911-27-4911. doi:10.5860/choice.27-4911. ISSN 0009-4978. Artikkelin verkkoversio.
  5. Sergiu Klainerman, Igor Rodnianski: On emerging scarred surfaces for the Einstein vacuum equations. Discrete & Continuous Dynamical Systems - A, 2010, nro 28, s. 1007–1031. doi:10.3934/dcds.2010.28.1007. ISSN 1553-5231. Artikkelin verkkoversio.
  6. FOUNDATIONS OF MATHEMATICS: SET THEORY VS. TYPE THEORY. Философия науки, 2017, nro 1. doi:10.15372/ps20170104. ISSN 1560-7488. Artikkelin verkkoversio.
  7. John G. Kemeny: Representation theory for denumerable Markov chains. Transactions of the American Mathematical Society, 1.1.1966, nro 125, s. 47–47. doi:10.1090/s0002-9947-1966-0199892-8. ISSN 0002-9947. Artikkelin verkkoversio.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.