John Foxe

Foxe opiskeli Oxfordin yliopiston Magdalen Collegessa, toimi logiikan lehtorina vuosina 1540–1541 ja kirjoitti useita latinankielisiä näytelmiä raamatullisista aiheista. Hän liittyi jo varhain uskonpuhdistuksen äärimmäisiin kannattajiin ja toimi Edvard VI:n aikana äskettäin mestatun Surreyn jaarlin Henry Howardin orpolasten kotiopettajana. Katolisen Maria I:n valtakaudella hän pakeni Saksaan ja liittyi protestanttisiin maanpakolaisiin Frankfurtissa. Siellä syntyneessä anglikaanien ja kalvinistien kiistassa hän asettui John Knoxin ja muiden radikaalien puolelle, ja lähti Baseliin, jossa köyhyys pakotti hänet protestanttisen kirjapainajan palvelukseen. Siellä hän hän kirjoitti Englannin aatelistolle vetoomuksen, jotta kuningatar lopettaisi protestanttien vainot. Vuonna 1559 hän palasi Englantiin, jossa Foxea auttoi hänen vanha oppilaansa Norfolkin herttua Thomas Howard. Lontoon piispa Edmund Grindal vihki Foxen papiksi vuonna 1560, ja kirjallisen työn ohella hän saarnasi. Hän olisi saattanut päästä anglikaanikirkossa korkeaan asemaan, ellei hän olisi johdonmukaisesti kannattanut puritaanisia näkemyksiä. Book of Martyrs -kirjansa lisäksi hän julkaisi useita saarnoja, käännöksiä ja hyökkäyksiä katolisuutta vastaan. Hän toisaalta osoitti suvaitsevuutta puolustaessaan halveksittuja anabaptisteja.[1][2]

Kuvitusta Book of Martyrs -kirjasta: William Tyndale huutaa juuri ennen kuristamista ja roviolla polttamista: "Herra, avaa Englannin kuninkaan silmät".

Jo ennen lähtöään Englannista vuonna 1554 Foxe oli aloittanut Lady Jane Greyn ehdotuksesta teoksen reformaattoreiden vainoista. Tuloksena syntyi pieni latinankielinen teos, joka käsitteli lähinnä John Wycliffen aikaa. Baselissa ollessaan Edmund Grindal toimitti hänelle raportteja vainoista Englannissa, ja vuonna 1559 hän julkaisi 740-sivuisen suuren latinankielisen teoksen, joka alkoi Wycliffestä ja päättyi Thomas Cranmeriin. Palattuaan Englantiin hän alkoi kääntää kirjaa englanniksi ja lisätä siihen tuoreita tietoja. Acts and Monuments julkaistiin lopulta vuonna 1563, mutta se tuli lähes välittömästi tunnetuksi "marttyyrien kirjana". Teoksen herättämä kritiikki johti uuden painoksen julkaisemiseen vuonna 1570. Hänen elinaikanaan ilmestyi vielä kaksi (1576 ja 1583) ja seuraavan sadan vuoden aikana viisi (1596, 1610, 1632, 1641, 1684) painosta. Ensimmäisessä niteessä on johdannon lisäksi kertomus varhaiskristillisistä vainoista, keskiaikaisen kirkkohistorian hahmotelma ja selostus Wycliffe-liikkeestä. Toisessa niteessä käsitellään Henrik VII:n ja Edvard VI:n ja kolmannessa niteessä Marian hallintovuosia. Mukana on suuri määrä virallisia asiakirjoja, ja kirja on kauttaaltaan kuvitettu piirroksilla, joista osa symboloi uskonpuhdistuksen voittoa ja osa kuvaa marttyyrien kärsimyksiä. Kirjan suosio oli valtava ja merkittävä. Marian vainot olivat vielä tuoreessa muistissa, ja teos lietsoi lukijoissaan vihaa Englantia vastaan sotinutta Espanjaa ja inkvisitiota kohtaan. Sen vaikutus ei myöskään ollut ohimenevä. Englannin kirkolliskokous määräsi vuonna 1571, että kopioita "marttyyrien kirjasta" oli pidettävä julkisesti nähtävillä kaikissa katedraaleissa ja kirkon arvohenkilöiden taloissa. Kirja oli myös esillä monissa seurakuntakirkoissa. Teos oli hyvin suosittu puritaanien ja matalakirkollisten keskuudessa aina 1800-luvulle asti, ja se vaikutti voimakkaasti kansan katolilaisvastaisiin ennakkoluuloihin Englannissa sukupolvien ajan.[1][2]

Yksityiskohtainen teos sisältää monia historiatutkimuksen näkökulmasta arvokkaita asiakirjoja ja silminnäkijöiden kertomuksia, mutta Foxe on toisinaan epäluotettava, huolimaton ja kiihkeän puolueellinen historioitsija. Katoliset kirjoittajat hyökkäsivät välittömästi teoksen luotettavuutta vastaan.[1][2]