John Constable

Constablen isä oli varakas mylläri, joka kävi myös viljakauppaa ja omisti pienen laivan. Isä halusi pojastaan yritykselleen jatkajaa, mutta tavattuaan taiteentuntija Sir George Beaumontin vuonna 1795 poika päätti omistaa elämänsä taiteelle. Hän pääsi vuonna 1795 opiskelemaan maan korkeatasoisimpaan taideoppilaitokseen, Royal Academyyn, ja tässä vaiheessa isä hyväksyi vastahakoisesti poikansa ammatinvalinnan. Ollessaan uransa huipulla hän ei unohtanut taustaansa maaseudulla vaan piti sitä merkittävänä inspiraatiolähteenä taiteelleen. Hän myös kuvaili lapsuuttaan maaseudulla hyvin onnelliseksi.[2][3][4]

Vuonna 1802 Constable hylkäsi hyvin palkatun työn sotilasakatemian piirustuksenopettajana. Hän halusi omistautua kokonaan maisemamaalaukselle. Hänellä oli samana vuonna ensimmäistä kertaa töitä esillä taideakatemian näyttelyssä.[2]

Tehtyään kokeiluja öljyväreillä Constable päätyi maalaamaan akvarelleja. Hän maalasi niitä tehtyään kuuluisan maalausmatkansa Järviseudulle syksyllä vuonna 1806. Maalausmatkalla tehdyt työt olivat esillä vuosina 1807 ja 1808, mutta suuri yleisö ei niistä kiinnostunut. Heikon taloudellisen tilanteensa vuoksi hän ryhtyi maalaamaan muotokuvia.[2][4]

Vaikka Constable oli jo asettunut asumaan Lontooseen, hän vieraili usein lapsuusmaisemissaan. Eräällä vierailullaan hän tapasi Maria Bicknellin, jonka isoisä oli paikallisen koulun rehtori. Nuoret olivat tavanneet ensi kertaa jo vuosia aikaisemmin, mutta nyt heidän välillään syttyi rakkaus. Bicknellin isoisä vastusti avioliittoa, sillä piti Constablen sukua alempiarvoisena.[2]

Koska Constable oli lähes rahaton, hän ei olisi pystynyt elättämään perhettä. Hän kävi Bicknellin kanssa salaista kirjeenvaihtoa, ja nuoret avioituivat vuonna 1816, Constablen isän kuoltua. Taiteilija ei rikastunut perinnöllä mutta pystyi nyt elättämään perheensä.[4]

Vuonna 1819 Constable sai myytyä ensimmäisen merkittävän työnsä, ja kaksi vuotta myöhemmin hänet valittiin Royal Academyn jäseneksi. Hän piti tuolloin näyttelyn, ja näyttelyn nähnyt ranskalainen taiteilija Theodore Gericault kehui Constablen töitä Pariisissa. Nyt niistä kiinnostuttiin ja taidevälittäjä osti neljä työtä. Yksi töistä oli esillä Pariisissa ja voitti vuonna 1824 kultamitalin.[3]

Constablen taiteessa tapahtui tähän aikaan muutos. Hänen siveltimenkäyttönsä vapautui ja työt muuttuivat emotionaalisemmiksi. Ammatillisen menestyksen rinnalla yksityiselämään tuli varjoja. Vaimo Maria sairastui tuberkuloosiin. Perhe muutti Lontoon pohjoisosaan Hampsteadiin, missä ilma oli keskustaa puhtaampaa. Lääkärien kehotuksesta perhe muutti tuolloin muodikkaaksi tulleeseen Brightoniin, jonka meri-ilma sopi tuberkuloosipotilaalle Lontoota paremmin. Constable ei pitänyt brightonilaisista, mutta hän piti sitä ympäröivistä seuduista, ja hänen taiteensa muuttui siellä kokeellisemmaksi. Jotkut taidehistorioitsijat ovat pitäneet hänen Brightonin kautensa töitä impressionismin varhaistöitä, mikä on kuitenkin ylitulkintaa.[2][4]

Aikalaiset vertailivat Constablea William Turneriin, ja tarinat kertovat heidän kilpailuistaan. Turner oli aluksi akateemisen tyylin maalari ja Joshua Reynolds tuki häntä. Constablen öljyväriluonnosten ja Turnerin myöhäiskauden töillä on löydettävissä yhtäläisyyksiä, tosin Turner pyrki töillään suurempaan dramaattisuuteen.[4]

1820-luvulla Constable sai töitään myytyä ja myös kriitikot kehuivat niitä. Hänen työnsä esittivät Englannin maisemia abstrakteina, niissä ei näy jälkiä alkavasta teollistumisesta eikä talouslaman aiheuttamista mellakoista. Constable, joka oli vakaumuksellinen tory, halusi esittää maansa vakiintuneen, vanhan hyvän järjestyksen mukaisesti.[2]

Maaliskuussa 1828 Constablen appi kuoli, mikä johti perheen taloudellisen aseman paranemiseen. Perheeseen oli syntynyt juuri seitsemäs lapsi. Lapsen syntymä raunioitti Maria Constablen terveyden, ja hän kuoli marraskuussa 1828, vain 41-vuotiaana. Seuraavana vuonna Constable nimitettiin taideakatemian jäseneksi. Nimitystä oli edeltänyt akatemiassa pitkä keskustelu, sillä Constablea pidettiin vaikeana persoonana.[4][2]

Constablen 1830-luvun kirjeistä huokuu masentuneisuus. Hän piti perheen seitsemän lapsen kasvattamista yksin raskaana velvollisuutena. Masennusta ei mitenkään auttanut se, että hänen töitään arvioitiin julkisuudessa rajusti. Saman ankaran ryöpytyksen kohteeksi joutui myös Turner.[2][4]

Viimeisinä vuosinaan Constable piti luentosarjan maisemamaalauksesta Royal Academyssa, Worcesterin Athenaeumissa ja Hampsteadin kirjallisuus- ja tiedeseurassa. Hän päätti julkaista kansiollisen mezzotintojaan, mutta ei onnistunut herättämään ostavan yleisön mielenkiintoa. Nykyään ne ovat haluttuja ja arvokkaita. Constable kuoli ateljeessaan vuonna 1837. Omana aikanaan hän oli tunnetumpi Ranskassa kuin kotimaassaan.[4][5]

Viimeisinä vuosinaan Constable siirtyi öljyväreistä akvarelleihin ja piirtämiseen. Hän oli korostetun konservatiivinen eikä voinut hyväksyä nuoren polven taidetta, joka piti Joshua Reynoldsista lähtevää taideperintöä turhana. Heidän mielestään taiteen piti kuvata uutta teollistuvaa yhteiskuntaa. [2]

Nykyään Constablen töiden sisällöstä käydään keskustelua. Toiset tutkijat haluavat liittää näkemyksiä maalausaikansa politiikasta ja toisten mielestä ne ihailevat sitä, mitä pidettiin tuolloin "englantilaisuutena". [2]