John Churchill, Marlborough’n herttua

Kenraali John Churchill, 1. Marlborough’n herttua, Mindelheimin prinssi, KG, PC (26. toukokuuta 1650 – 16. kesäkuuta 1722) oli englantilainen sotapäällikkö ja valtiomies, joka toimi kaikkiaan viiden eri hallitsijan alaisuudessa. Hän aloitti alhaisena paašina Stuart-suvun hovissa ja palveli Jaakkoa, Yorkin herttuata 1670-luvulla ja 1680-luvun alussa ansaiten sotilaallisia ja poliittisia ylennyksiä rohkeutensa ja diplomaattisten taitojensa johdosta. Churchillin rooli Monmouthin kapinan kukistamisessa vuonna 1685 auttoi Jaakon valtaistuimelle, mutta vain kolmea vuotta myöhemmin hän hylkäsi katolisen suosijansa protestanttisen hollantilaisen Vilhelm Oranialaisen tähden. Vilhelmin kruunajaisissa hänelle suotiin kunnianosoituksena alaisuudestaan Marlborough’n kreivinarvo. Hän sai lisähuomioita palveluksistaan yhdeksänvuotisessa sodassa, mutta jatkuvat syytteet jakobitismista aiheuttivat hänen erottamisensa ja väliaikaisen vangitsemisensa Toweriin. Marlborough saavutti valtansa huipun vasta kuningatar Annan noustua valtaistuimelle vuonna 1702, jolloin hän hankki maineensa ja rikkautensa.

Kenraali His Grace
Marlborough’n herttua
KG, PC
Adriaen van der Werffin maalaama muotokuva
Adriaen van der Werffin maalaama muotokuva
First Lord of the Treasury
8. toukokuuta 1702 – 11. elokuuta 1710
Monarkki Anna
Edeltäjä Carlislen jaarli
Seuraaja Poulettin jaarli
Henkilötiedot
Syntynyt26. toukokuuta 1650
Ashe House, Devon, Englanti
Kuollut 16. kesäkuuta 1722 (72 vuotta)
Windsor Lodge, Berkshire, Englanti
Tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t)  Englanti (1667–1707)
 Iso-Britannia (1707–22)
Puolustushaara Englannin armeija
Britannian armeija
Sotilasarvo Kenraali
Taistelut ja sodat Monmouthin kapina
Yhdeksänvuotinen sota
Espanjan perimyssota
Kunniamerkit Sukkanauharitarikunta

Hänen avioliittonsa kiivasluonteisen Sarah Jenningsin, Annan hyvän ystävän, kanssa varmisti Marlborough’n nousun ensin brittiarmeijan kenraalikapteeniksi ja sitten herttuaksi. Hänestä tuli liittoutuneiden de facto ylipäällikkö Espanjan perimyssodassa ja hänen voittonsa Blenheimin (1704), Ramilliesin (1706), Oudenarden (1708) ja Malplaquet’n (1709) taisteluissa varmistivat hänen paikkansa historiassa yhtenä Euroopan suurimmista sotapäälliköistä. Mutta hänen vaimonsa myrskyisä suhde kuningattareen ja tämän hovista erottaminen olivat keskeinen osa hänen omaa tuhoaan. Jouduttuaan Annan epäsuosioon ja Tory- ja Whig-puolueiden väliin, Marlborough, joka oli tuonut loistoa ja menestystä Annan valtakauteen, pakotettiin eroamaan virastaan, minkä jälkeen hän meni vapaaehtoisesti maanpakoon. Hän palasi Englantiin ja vaikutusvaltaan Hannover-suvun alle Yrjö I:n valtaannousun myötä vuonna 1714.

Marlborough’n kyltymätön kunnianhimo teki hänestä rikkaimman kaikista Annan alaisista. Hänen perheyhteytensä liittivät hänet Euroopan politiikan verkostoihin (hänen siskostaan Arabellasta tuli Jaakko II:n rakastajatar ja heidän poikansa, Berwickin herttua, nousi yhdeksi Ludvig XIV:n suurimmista marsalkoista). Hänen johtajuutensa liittoutuneiden armeijassa vahvisti Britannian esiintulemista ensiluokkaisena suurvaltana. Hän ylläpiti onnistuneesti yhtenäisyyttä liittoutuneiden kesken, siten osoittaen diplomaattisia taitojaan. Kymmenen perättäisen sotaretken läpi Espanjan perimyssodassa, Marlborough piti epäsopuista liittoumaa koossa silkan pakottavan luonteensa kautta ja nosti brittiarmeijan aseman tasolle jollaista ei oltu nähty sitten keskiajan. Vaikka hän ei lopulta saanut aikaan täyttä antautumista vihollisiltaan, hänen voittonsa mahdollistivat Britannian nousun pienestä vallasta suurvallaksi, varmistaen maan kasvavan vaurauden läpi 1700-luvun.

Katso myös

Lähteet
  • Barnett, Correlli: Marlborough. Wordsworth Editions Limited, 1999. ISBN 1-84022-200-X. (englanniksi)
  • Chandler, David G.: Marlborough as Military Commander. Spellmount Ltd, 2003. ISBN 1-86227-195-X. (englanniksi)
  • Churchill, Winston: Marlborough: His Life and Times. University of Chicago Press, 2002. ISBN 0-226-10633-0. (englanniksi)
  • Coxe, William: Memoirs of the Duke of Marlborough. London: tuntematon, 1847. (englanniksi)
  • Field, Ophelia: The Favourite: Sarah, Duchess of Marlborough. Hodder & Stoughton, 2002. ISBN 0-340-76807-X. (englanniksi)
  • Gregg, Edward: Queen Anne. Yale University Press, 2001. ISBN 0-300-09024-2. (englanniksi)
  • Hamilton, Elizabeth: The Backstairs Dragon: The Life of Robert Harley, Earl of Oxford. Hamish Hamilton, 1968. (englanniksi)
  • Hattendorf, John, A.J. Veenendaal, Rolof van Hővell tot Westerflier, eds: Marlborough: Soldier and Diplomat. Karwansaray, 2012. ISBN 94-90258-04-0. (englanniksi)
  • Hibbert, Christopher: The Marlboroughs. Penguin Books Ltd, 2001. ISBN 0-670-88677-7. (englanniksi)
  • Holmes, Richard: Marlborough: England's Fragile Genius. HarperCollins, 2008. ISBN 978-0-00-722571-2. (englanniksi)
  • Jones, J. R.: Marlborough. Cambridge University Press, 1993. ISBN 0-521-37593-2. (englanniksi)
  • Lynn, John A.: The Wars of Louis XIV, 1667–1714. Longman, 1999. ISBN 0-582-05629-2. (englanniksi)
  • Macaulay, Thomas: The History of England (abridged). Penguin Books, 1968. ISBN 0-14-043133-0. (englanniksi)
  • McKay, Derek: Prince Eugene of Savoy. Thames and Hudson Ltd, 1977. ISBN 0-500-87007-1. (englanniksi)
  • Miller, John: James II. Yale University Press, 2000. ISBN 0-300-08728-4. (englanniksi)
  • Tincey, John: Sedgemoor 1685: Marlborough's First Victory. Leo Cooper Ltd, 2005. ISBN 1-84415-147-6. (englanniksi)
  • Trevelyan, G. M: England under Queen Anne. Longmans, Green and co, 1930–34. (englanniksi)

Kirjallisuutta
  • Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. Juva: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.