John Cairncross

Toisin kuin muut ”Cambridgen viitosten” jäsenet, Cairncross ei ollut yläluokkaisesta perheestä. Hänen isänsä oli skotlantilainen rautakauppias ja äitinsä opettaja. Cairncross kävi sisäoppilaitosta Skotlannin Hamiltonissa ja pääsi stipendillä opiskelemaan saksan ja ranskan kieliä Glasgow’n yliopistoon. Valmistuttuaan sieltä vuonna 1933 hän jatkoi opintojaan Sorbonnen yliopistossa Pariisissa ja vuodesta 1934 Cambridgen yliopiston Trinity Collegessa. Hän omaksui Cambridgessa vasemmistolaisen aatemaailman ja tapasi muita tulevia vakoojarenkan jäseniä, mutta suhteet eivät muodostuneet läheisiksi miesten erilaisten taustojen vuoksi. Cairncrossin saatua vuonna 1936 viran Britannian ulkoministeriöstä hänen Cambridgen aikainen opiskelutoverinsa James Klugmann houkutteli hänet värväytymään Neuvostoliiton vakoojaksi.[1][2] Hän sai koodinimen Liszt. Cairncross vuoti Neuvostoliittoon muun muassa vuoden 1938 Münchenin kriisiä koskeneita salaisia ulkoministeriön asiakirjoja.[2]

Cairncross siirtyi vuonna 1938 ulkoministeriöstä valtiovarainministeriöön ja vuonna 1940 hallituksen kansliaan (Cabinet Office), jossa hänestä tuli ministeri Maurice Hankeyn yksityissihteeri.[1][2] Cairncross mahdollisesti vuoti Neuvostoliittoon niin sanotun MAUD-raportin, jossa arvioitiin Britannian mahdollisuuksia rakentaa atomipommi.[1] Vuodesta 1942 hän toimi saksan kielen kääntäjänä Bletchley Parkin huippusalaisessa koodinpurkukeskuksessa. Cairncrossin tiedetään toimittaneen Neuvostoliittoon useita brittien purkamia saksalaisilta kaapattuja viestejä, jotka sisälsivät arvokkaita tietoja muun muassa saksalaisjoukkojen siirroista itärintamalla. Cairncrossin vuotamien viestien on spekuloitu vaikuttaneen puna-armeijan voittoon vuoden 1943 ratkaisevassa Kurskin taistelussa.[1][2] Vuosina 1944–1945 Cairncross työskenteli tiedustelupalvelu MI6:ssa Kim Philbyn alaisena, mutta palasi sitten valtiovarainministeriöön.[1]

Kun Cambridgen vakoojarenkaaseen kuuluneet diplomaatit Donald Maclean ja Guy Burgess vuonna 1951 loikkasivat Neuvostoliittoon, kolmas vakooja Anthony Blunt kävi KGB:n pyynnöstä hävittämässä Burgessin asuntoon jääneet raskauttavat asiakirjat, mutta häneltä jäi huomaamatta eräs muistiinpanolappu, jossa kuvailtiin hallituksen virkamiesten vuonna 1939 käymiä luottamuksellisia keskusteluja. Sisäinen tiedustelu MI5 sai tunnistettua tekstin Cairncrossin käsialaksi ja asetti hänet seurantaan. MI5:n kuulustelussa Cairncross kiisti vakoilun, mutta myönsi luovuttaneensa tietoja ”ystävälleen” Burgessille, joten hän joutui eroamaan virastaan.[2][1] Hän työskenteli tämän jälkeen muun muassa The Economistin, The Observerin ja kanadalaisen CBC:n kirjeenvaihtajana. Vuosina 1953–1956 hän oli YK:n palveluksessa Genevessä ja vuosina 1957–1962 YK:n Aasian ja Kaukoidän -talousneuvostossa Bangkokissa Thaimaassa.[2] Myöhemmin hän työskenteli FAO:lle Roomassa Italiassa. Samaan aikaan Cairncross loi uran kirjallisuushistorian tutkijana. Hän opetti Yhdysvalloissa Northwestern- ja Case Western Reserve -yliopistoissa, ja julkaisi käännöksiä ja tutkimuksia 1600-luvun ranskalaisista kirjailijoista Racinesta, Corneillesta ja Molièresta, sekä tutkimuksen kristinuskon historiallisesta suhtautumisesta moniavioisuuteen (After Polygamy Was Made a Sin, 1974).[1]

Neuvostoloikkari Anatoli Golitsynin paljastukset ja Philbyn loikkaus vuonna 1963 johdattivat MI5:n Bluntin jäljille, joka tunnustuksensa jälkeen ilmiantoi Cairncrossin ja muita vakoojia. Cairncrossia kuulusteltiin vuonna 1964 Pariisissa, ja nyt hän tunnusti olleensa vakooja. Hänelle tarjottiin sama järjestely kuin Bluntille, oikeustoimien välttäminen ja asian salaaminen vastineeksi tunnustuksesta ja hyödyllisten tietojen antamisesta.[1][2][3] Vuonna 1979 tutkiva journalisti Barrie Penrose kuitenkin paljasti Cairncrossin vakoilun julkisesti. Vuonna 1982 Cairncross sai Italiassa yhden vuoden vankeustuomion salakuljetuksesta Italian ja Sveitsin välisellä rajalla.[2] Oli pitkään epäselvää, oliko juuri Cairncross ”Cambridgen viisikon” puuttuva viides jäsen, mutta 1982 kaksoisagentiksi ryhtynyt KGB-upseeri Oleg Gordijevski vahvisti asian MI6:lle.[3] Julkisen vahvistuksen asia sai vuosina 1990 ja 1995 julkaistuista Gordijevskin ja toisen entisen KGB-upseerin muistelmateoksista. Cairncrossin oma muistelmateos The Enigma Spy ilmestyi postuumisti vuonna 1997.[1]

Cairncross esiintyy hahmona vuonna 2014 valmistuneessa elokuvassa The Imitation Game, jossa häntä näyttelee Allen Leech.