Johannes Wilskman

Johan (Johannes) Eliel (J. E.) Wilskman, sukunimi 1906–1925 Viljomaa (26. maaliskuuta 1866 Kesälahti – 27. toukokuuta 1952 Karuna) oli suomalainen hovioikeuden presidentti, laamanni ja Suomalaisen puolueen kansanedustaja.

Wilskmanin vanhemmat olivat kirkkoherra Werner Wilhelm Wilskman ja Katarina Fredrika Wikstén. Hän pääsi ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1886, suoritti Helsingin yliopistossa yleisen oikeustutkinnon 1891 ja sai varatuomarin arvon 1894.

Wilskman oli Viipurin hovioikeudessa kanslistina 1899–1900, kirjaajana 1900–1901, ylimääräisenä viskaalina 1901–1902, notaarina 1902–1903 ja asessorina 1903–1908. Hän oli sitten Heinolan tuomiokunnan tuomarina 1908–1916, Iisalmen tuomiokunnan tuomarina 1916–1919 ja Piikkiön tuomiokunnan tuomarina 1919–1934. Wilskman toimi Viipurin hovioikeuden presidenttinä 1934–1936 ja oli lainvalmistelukunnan jäsenenä 1936–1938. Wilskman sai laamannin arvon 1932. Wilskman toimitti 1939 Suomen ensimmäisen aakkosellisen lakimiesmatrikkelin.

Wilskman oli Suomalaisen puolueen kansanedustajana 1907–1908 edustaen Viipurin läänin läntistä vaalipiiriä ja uudelleen 1911–1914 edustaen Mikkelin läänin vaalipiiriä. Hän toimi Heinolan kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana ja oli Iisalmen kaupunginvaltuuston jäsenenä. Wilskman oli Suomen kihlakunnantuomarien yhdistyksen puheenjohtajana, sihteerinä ja rahastonhoitajana.[1][2]