Johannes Valmari

Johannes Valmari (14. kesäkuuta 1883 Kemi12. elokuuta 1939 Helsinki) oli suomalainen kemisti ja Helsingin yliopiston professori.[1]

Valmarin vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Valmari ja Elsa Matilda Vaara. Hän valmistui kemisti-insinööriksi Polyteknillisestä opistosta vuonna 1906 ja toimi sitten kemian opettajana Helsingin teollisuuskoulussa vuoteen 1910 saakka. Filosofian kandidaatin tutkinnon Valmari suoritti 1908 ja filosofian lisensiaatin tutkinnon vuonna 1912. Hän toimi maanviljelystaloudellisen koelaitoksen assistenttina vuodesta 1908 vuoteen 1918 ja 1919–1932 laitoksen maanviljelyskemian ja -fysiikan osaston johtajana. Vuonna 1919 Valmarista tuli myös saman alan vt. professori Helsingin yliopistoon. Vakinaisen viran hän sai vuonna 1923. Hän toimi yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaanina 1924–1934.[1]

Valmari julkaisi tieteellisten tutkimusten ohella alansa kirjoja sekä artikkeleita sanoma- ja aikakauslehdissä. Hän toimi monien valtiollisten komiteoiden jäsenenä ja oli valtion maanviljelyskemiallisen laboratorion johtokunnan puheenjohtaja vuodesta 1924. Valmari kehitti E. S. Tomulan kanssa ns. kotkafosfaatin, jota valmistettiin valtion omistamilla superfosfaattitehtailla Kotkassa. Hän sai mainetta myös keksimänsä ravintosuolaliuoksen vuoksi.

Valmarin puoliso vuodesta 1905 oli Saima Johannes Latvala. Johannes Valmarin vanhempi veli Otto Valmari toimi 1920- ja 1930-luvuilla Elannon johtajana Helsingissä. Valmarin sisar Olga oli naimisissa Virossa syntyneen eversti ja vaihtoehtolääkäri Hans Kalmin kanssa.

Lähteet

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 804.

Viitteet

  1. Professori Johannes Valmari kuollut, Helsingin Sanomat, 13.08.1939, nro 215, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.