Johannes Jääskeläinen
Johannes Jääskeläinen (29. toukokuuta 1879 Jyväskylän maalaiskunta − 2. maaliskuuta 1918 Pietarsaari) oli suomalainen insinööri, varatuomari ja Vaasan läänin lääninsihteeri. Hänet teloitettiin Pietarsaaressa Suomen sisällissodan aikana hämäräksi jääneen oikeudenkäynnin jälkeen yhdessä kuuden muun miehen kanssa. Jääskeläinen oli ainoa sisällissodan yhteydessä teloitettu juristi.[1]
Opiskeluvuodet
Jääskelän talossa syntyneen Johannes Jääskeläisen vanhemmat olivat Kalle Hovila ja Matilda Jääskeläinen. Hän kävi Jyväskylän lyseota, jossa hänen luokkatovereinaan olivat muun muassa Edvard Gylling sekä Otto Wille Kuusinen, ja hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1900. Jääskeläinen opiskeli sitten Polyteknillisessä opistossa Helsingissä ja valmistui 1906 tie- ja vesirakennusalan insinööriksi. Hän ei kuitenkaan onnistunut saamaan työpaikkaa, sillä suomen kielellä hakemuksensa jättäneen Jääskeläisen ohitti virantäytössä aina joku ruotsinkielinen.
Jääskeläinen harkitsi tässä tilanteessa Yhdysvaltoihin muuttamista mutta päätti sitten jatkaa opintojaan ja kirjoittautui Helsingin yliopiston lainopilliseen tiedekuntaan syksyllä 1906. Samana vuonna Jääskeläinen liittyi 1905 perustettuun ylioppilaiden sosiaalidemokraattisen yhdistykseen, joskin myöhemmin hän vetäytyi pois yhdistyksen toiminnasta. Jääskeläinen meni kihloihin kesällä 1911 Karin Janssonin kanssa, ja he menivät naimisiin elokuussa 1912. Jääskeläinen sai varatuomarin arvon 1913, ja hänet nimitettiin Uudenmaan läänin varalääninsihteeriksi.
Vaasan läänin lääninsihteerinä
Jääskeläisestä tuli Vaasan läänin lääninsihteeri kesäkuussa 1916. Hän ohitti viran täytössä RKP:een kuuluneen vaasalaisen kruununvouti Karl Ottelinin. Kielikysymys nousikin pian esille, kun lääninhallitus määräsi 2 000 markan uhkasakon uhalla Kokkolan maaseurakunnan perustamaan suomenkielisen koulun. Maaseurakunta oli kieltäytynyt perustamasta koulua uhmaten senaatin vuonna 1914 antamaa päätöstä.
Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen jälkeen Vaasan läänin kuvernööri Leo Sirelius joutui sotilaiden pidättämäksi. Hänet vapautettiin mutta pian Oskari Tokoin johtama senaatti nimitti suomenkielisen maanviljelijän Juho Torpan Vaasan läänin kuvernööriksi. Tämä ärsytti läänin ruotsinkielisiä, jotka vaativat kruununvouti Ottelinin nimittämistä joko kuvernööriksi tai lääninsihteeriksi. Vasabladet-lehti käynnisti tätä varten päätoimittajansa Einar Hagmanin johdolla parjauskampanjan kuvernööri Torppaa ja lääninsihteeri Jääskeläistä vastaan. Lehti syytti Jääskeläistä laittomuuksien harjoittamisesta, ja esiin nostettiin tapaukset, joissa nimismiehen virkoihin oli nimitetty suomenkielisiä hakijoita sekä lähetetty suomenkielisiä kirjelmiä ruotsinkielisille viranomaisille.
Lokakuun 1917 eduskuntavaaleissa sosialidemokraatit kärsivät tappion, ja kun yleislakko alkoi marraskuussa, kuvernööri Torppa poistui Vaasasta maatilalleen Kälviälle. Lääninhallituksen toiminta jäi nyt yksin Jääskeläisen vastuulle. Tilanne kärjistyi vielä kun 17. marraskuuta Vaasan vallankumouksellisen työväen johtavan toimikunta vaati lääninhallituksen tyhjentämistä, ja lopulta lääninhallituksen virkailijat joutuivat poistumaan, kun 350 miehen joukko oli piirittänyt lääninhallituksen rakennuksen. Jääskeläinen yritti neuvotella toimikunnan kanssa asiasta, mutta hän joutui itse hankalaan välikäteen, kun Vapaa Sana -lehti kertoi näistä neuvotteluista 23. marraskuuta. Jääskeläinen joutui eroamaan lääninsihteerin virasta, ja hän matkusti perheineen Keski-Suomeen. Hänen tilalleen lääninsihteerin virkaan tuli lokakuussa kansanedustajaksi valittu kruununvouti Ottelin.
Pietarsaaren tapahtumat
- Pääartikkeli: Pietarsaaren teloitukset
Suomen sisällissodan alettua Jääskeläinen ilmoittautui vapaaehtoisena valkoisten tykistökouluun 25. helmikuuta 1918 sen jälkeen kun ylipäällikkö Mannerheim oli kuulutuksella hakenut insinöörejä tykistön palvelukseen. Tykistökoulu sijaitsi Pietarsaaressa jonne Jääskeläinen saapui 1. maaliskuuta 1918. Pietarsaaren kaupunginhotellissa oli pidetty 28. helmikuuta ja 1. maaliskuuta Pietarsaaren suojeluskunnan järjestämät juhlat kaupunkiin saapuneiden 97 tykistöjääkärin kunniaksi. Ennen juhlien alkua jääkärien edustajat olivat sopineet tykistökoulun johtajan, ruotsalaisen kapteenin, kreivi Adolf Hamiltonin kanssa tykistön tulevasta organisoimisesta. Juhlien toisena päivänä hotellissa olivat paikalla vieraina muun muassa ruotsalaiset kapteenit Oscar Palme ja Nils Palme, jääkäriluutnantti Ingevald Pipping, kapteeni Emil Haeger, luutnantti Sture Appelberg, jääkärivänrikki Yrjö Takkula, jääkäritykistön tuleva johtaja majuri Lauri Malmberg ja tykistökoulun opettaja, jääkäri Leo Kyander. Juhlien jatkuessa iltamyöhään humaltuneet osanottajat päättivät aloittaa oikeudenkäynnin kaupungin raatihuoneen putkassa sisällissodan alusta saakka vangittuina olleita kuutta suomenkielisen työväenyhdistyksen johtohenkilöä vastaan.
Kun vangit oli haettu hotelliin ja "oikeudenkäyntiä" oltiin aloittamassa, paikalla ollut Jääskeläinen esitti vastalauseensa.
»Tämä oikeudenkäynti on vastoin Suomen lakia. Sitä paitsi seurue ei ole sopivassa kunnossa jakamaan oikeutta.»
Tämän seurauksena Jääskeläinen joutui itse syytettyjen joukkoon, sillä monella tilaisuudessa mukana olleella oli Jääskeläisen lääninsihteerikauden jäljiltä häntä kohtaan vanhoja kaunoja. Jääskeläistä ja työväenyhdistyksen johtohenkilöitä syytettiin nyt siitä, että he olivat suunnitelleet Jääskeläisen johdolla tykistökoulun räjäyttämistä. Oikeus, johon kuuluivat tuomareina jääkäriupseerit Lauri Malmberg, Leo Kyander ja Uno Fagernäs, tuomitsi lääninsihteeri Johannes Jääskeläisen, työmiehet Emil Lindin, Aksel Salosen, Johannes Puurusen, Petter Tiihosen sekä entisen leipurin ja kansanedustajan Kalle Suosalon ja seppä Yrjö Erikssonin kuolemanrangaistukseen maanpetoksesta ja venäläisten kanssa vehkeilemisestä. Pietarsaaren tykistöpäällikkö kreivi Adolf Hamilton allekirjoitti tuomion, ja se pantiin heti samana yönä 2. maaliskuuta täytäntöön. Tuomitut ammuttiin Strengbergin tupakkatehtaan seinää vasten, minkä jälkeen ruumiit vietiin kasaan työväentalon portaiden eteen. Tuomitut saivat kirjoittaa viimeisen kirjeen omaisilleen, mutta Jääskeläisen kirjettä ei toimitettu hänen leskelleen ja myös hänen mukana ollut omaisuutensa ryöstettiin.
Jälkiselvitys
Jääskeläisen leski Karin Jääskeläinen yritti selvittää miehensä kohtaloa ja oikeudenkäynnin laillisuutta, mutta oikeuskansleri Axel Fredrik Charpentier totesi vuonna 1919 antamassaan vastauksessa, että tuomio jää ennalleen, koska leski ei ollut pystynyt todistamaan miehensä syyttömyyttä. Oikeudenkäyntiin liittyneitä asiakirjoja oli myös myöhemmin hävitetty.
Jääskeläisen pojantytär toimittaja Marjatta Cronvall (1943–2005) ryhtyi tutkimaan tapausta Karin Jääskeläisen jäämistöstä löytyneiden asiapapereiden pohjalta. Tutkimustyön pohjalta syntyneen kirjan Seitsemäs mies viimeistelivät julkaisukuntoon Cronvallin kuoleman jälkeen Cronvallin tytär Emilia Cronvall ja tämän mies Janne Mäkelä.
Lähteet
Viitteet
- Lakimieskohtaloita vuoden 1918 sodassa Lakimiesuutiset – Juristnytt. Viitattu 22.1.2014.
Kirjallisuutta
- Marjatta Cronvall: Seitsemäs mies, toimittaneet Emilia Cronvall ja Janne Mäkelä. Edita Prima Oy ISBN 978-951-37-4781-7
- K-G Olin: Tärningskast på liv och död. Olimex Oy ISBN 9789529600175