Johannes Angere

Johannes Angere (1915 – 2003) oli Inkerinmaalta kotoisin ollut ja Ruotsissa asunut filosofian tohtori ja kirjailija.[1][2]

Angere syntyi Kullankylässä Länsi-Inkerissä. Viron ja Neuvosto-Venäjän raja vedettiin 1920 kylän halki niin, että Angeren kotitalo jäi Neuvosto-Venäjän puolelle. Angere kävi Aleksandrovskajan kymnaasia ja toimi koulussaan kommunistisen nuorisojärjestön Komsomolin sihteerinä. Hän valmistui sitten opettajaksi ja toimi opettajana Krasnaja Myzan koulussa. Talvisodan alkaessa vuonna 1939 Angere liittyi Kuusisen armeijaan. Hän palveli yliluutnanttina eversti Tommolan johtamassa kolmannessa divisioonassa, joka oli sijoitettu rauhalliselle rintamalohkolle Porajärvelle. Sodan päätyttyä Angere kotiutettiin ja hän saattoi loppuun opintonsa. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesällä 1941 Angere asui Kullankylän Viron puolelle jääneessä osassa. Saksan miehitettyä alueen Angere joutui inkeriläisistä koottuun ja saksalaisten johtamaan joukko-osastoon, mutta päätyi lopulta Kolppanan lähellä olleeseen Paaritsan keskitysleiriin jouduttuaan ristiriitoihin osaston saksalaisen päällystön kanssa. Hän pakeni leiriltä ja onnistui liittymään inkeriläisten pakolaisten kuljetukseen Suomeen haettuaan ensin äitinsä ja sisarensa Kullankylästä. Heidät kuljetettiin laivalla Paldiskin satamasta Hankoon ja Hangossa Angere tapasi tulevan vaimonsa inkeriläisen Helmin. Angere siirtyi Helmin kanssa Ruotsiin ylittämällä Tornionjoen Haaparannan kohdalta 2. tammikuuta 1945.[2]

Ruotsissa Angere teki aluksi metsätöitä ja työskenteli tehtaassa. Vuonna 1947 hän meni opiskelemaan suomalais-ugrilaisia kieliä Uppsalan yliopistoon. Hän valmistui filosofian tohtoriksi Uppsalan yliopistosta vuonna 1956 ja oli sitten dosenttina Lundin yliopistossa. Eläkkeelle päästyään hän omistautui kirjoittamiselle. Angere oli Ruotsin kirjailijaliiton jäsenenä vuosina 1974–1986 ja Skånen kirjailijaseuran jäsenenä vuodesta 1973.[1][2]