Johannes (Viipurin lääni)
Johannes (ruots. S:t Johannes, ent. Kakin kappeli, ruots. Kackis Kapell) on entinen Suomen kunta Karjalankannaksella, Neuvostoliitolle vuonna 1944 luovutetulla alueella. Se sijaitsi Viipurinlahden itärannalla Viipurin ja Koiviston välissä. Johannes eriytettiin Viipurista vuonna 1859, jolloin pitäjästä alettiin käyttää Johannes-nimeä. Vuonna 1939 Johanneksen pinta-ala oli 217,6 km² ja asukasluku 10 303 henkeä.
| Johannes S:t Johannes 1 |
|
|---|---|
| Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle | |
 |
|
|
sijainti | |
| Lääni | Viipurin lääni |
| Maakunta | Karjalan historiallinen maakunta |
| Kihlakunta | Rannan kihlakunta |
| Kuntanumero | 168 |
| Perustettu |
16401 18502 Viipurin pitäjästä |
| Lakkautettu |
1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944) |
| Pinta-ala | km² |
| – maa | 217,6 km² |
| Väkiluku |
10 303 [1] (1939) |
| – väestötiheys | 47,3 as./km² |
|
1 Epäviralliset nimet: Kakki, Kakkinen[2] 1 Kappeliseurakunta mainitaan ensimmäisen kerran |
|
Johanneksen väestö asutettiin jatkosodan jälkeen Turun seudulle seuraaviin kuntiin: Kaarina, Kuusisto, Lieto, Paimio ja Piikkiö.[3]
Nykyisin Johanneksen kirkonkylän eli Vaahtolan kylän kohdalla on Sovetski-niminen kaupunkityyppinen taajama, Sovetskin eli Johanneksen kaupunkikunnan keskus.
Johanneksessa oli alun perin Hackmanin vuonna 1928 perustama sellutehdas Johanneksen selluloosa, joka nykyisin toimii nimellä OAO Vyborgskaja tselljuloza.
Historiaa
Ensimmäiset asukkaat muuttivat Johanneksen suurimman kylän Kaijalan paikkeille jo yli 5 000 vuotta sitten. Kylässä tehtiin 1930-luvulla aktiivisesti kaivauksia, jotka alkoivat, kun vasta 17-vuotias Eino Väntsi löysi noin 50 palaa keramiikkaa kaivaessaan maata omenapuun istuttamista varten kotitalonsa pihassa. Väntsi kirjoitti asiasta kansallismuseoon, joka lähetti Sakari Pälsin toteamaan, millaisesta löytöpaikasta on kysymys. Varsinaisia kaivauksia Väntsin tilalla johti Aarne Äyräpää, jonka mukaan Kaijala on tuohon aikaan sijainnut meren rannalla. Kun maanpinta jääkauden jälkeen jatkoi kohoamistaan, siirtyi asutus hiljalleen loittonevan veden perässä.[4]
Johannes kuului Viipurin kirkkopitäjään, joka syntyi 1200-luvun lopulla joko kolmannen ristiretken aikana tai hiukan sitä ennen pakanuuden aikaisen kihlakuntajaon pohjalle. Torkkeli Knuutinpojan ristiretken seurauksena Johannes tuli liitetyksi läntisen roomalais-katolisen kirkon piiriin. Katolisen kirkon aika päättyi 1500-luvulla toimeenpannun uskonpuhdistuksen yhteydessä ja Suomen kirkko muuttui luterilaiseksi. Varhaisin maininta Johanneksen kappeliseurakunnasta (alun perin Kakin kappeli, Cakoin Cappelle) on noin vuodelta 1640. On myös esitetty olettamus, että Johanneksesta olisi tullut erityinen rukoushuonekunta jo vuonna 1617. Ensimmäiset asiakirjamaininnat Johanneksen kirkosta ovat vuosilta 1656–1658, jolloin sen oletetaan sijainneen pienellä Kirkkosaarella Kirkkoniemen ja Kakinniemen välissä. Kirkkoniemessä kirkon tiedetään sijainneen vuonna 1699. Perimätiedon mukaan tämä kirkko tuhoutui isonvihan aikana ja uusi rakennettiin Kirkkoniemelle entisen raunioille. Olemassa olevat asiakirjat kuitenkin antavat aiheen olettaa, että tämä kirkko on ollut pystyssä vielä vuonna 1773. 1750-luvulla se oli niin huonokuntoinen, että toukokuussa 1755 aloitettiin uuden kirkon rakennustyöt Vaahtolassa. Juhannuspäivänä 1756 toimitettiin juhlalliset vihkiäiset. Runsaat sata vuotta palveltuaan se oli jo kuitenkin niin laho ja ahdas, että v. 1860 ruvettiin miettimään uuden kirkon rakentamista. Varojen puutteessa rakennustyöt kuitenkin jouduttiin siirtämään niin, että vasta heinäkuussa 1888 vihittiin käyttöön arkkitehti Wileniuksen suunnittelema goottilaistyylinen punatiilikirkko. Vuonna 1992 pystytettiin kirkon raunioille ja sankarihauta-alueelle muistomerkit Johannekselaiset ry:n toimesta.
Kun ruotsalaisperäisiä pappeja alettiin Vanhan Suomen aikana epäillä valtiollisesta vehkeilystä, kiellettiin vuonna 1794 papinvirkoihin pääsy muilta kuin valtakunnan alamaisilta. Neljä vuotta myöhemmin kiellettiin kaikki opiskelu vieraissa valtakunnissa. Näiden toimien seurauksena syntyi pappispula. Johanneksen pappina toimi tuolloin Fredrik Gustaf Palmaeus (k. 1803). Palmaeus rupesi pitämään Johanneksessa papinkoulua antaen suomenkielistä opetusta kaikissa jumaluusoppiin kuuluvissa aineissa. Tämä "ensimmäinen suomalainen yliopisto" valmisti kymmenkunta uutta pappia "Vanhan Suomen" seurakuntien tarpeisiin. [5]
Kylät 1939
Alakirjola, Haltiansaari, Hannukkala, Huistuppula, Huunonsaari, Hylkiälä, Kaijala, Kaislahti, Karhula, Kivitokee, Kolmikesälä, Koskijärvi, Kukkola, Lippola, Niemelä, Päätilä, Revonsaari, Riionsaari, Rokkala, Räihälä, Tikkala, Vaahtola, Villinsaari.
Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 12 koulupiiriin.[6]
Väestö
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Johanneksen väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1940.
Sotien jälkeen
Johanneksen pitäjän kulttuuriperintöä ylläpitää Johannes-seura ry, jonka toiminta painottuu johannekselaisten evakoiden pääsijoituspaikkakunnille Kaarinaan, Lietoon, Paimioon ja Piikkiöön. Seura on muun muassa vuodesta 1950 lähtien järjestänyt Johannes-juhlat näiden uusien paikkakuntien vuorotellessa juhlien isäntinä.[8]
Lähteet
- Suomen virallinen tilasto VI. Väestötilastoa 93. Väestösuhteet vuonna 1939. SVT VI:93
- Forsman, Jaakko ja toimituskunta: Iso Tietosanakirja V, s. 1080. Otava, 1933.
- Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Helsinki: Otava, 1950.
- Kaijala, Kylä Karjalassa Viipurin läänin Johanneksen pitäjässä, ISBN 952-91-2757-X, Gummerus 2000
- Johannes-seura ry: historiaa
- Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
- Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
- Tatudo: Ensikosketukseni Johannes-juhliin (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
- Johannes-Seura
- Luovutettu Karjala – Johannes
- Luovutetun Karjalan linkit (Arkistoitu – Internet Archive)
- Johanneksen murteen puhenäyte Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla
- Jäniskosken–Niskakosken alue myytiin vuonna 1947
- Hangon vuokra-aluetta vuosina 1940–1941
- Porkkalan vuokra-aluetta vuosina 1944–1956
- Liitettiin naapurikuntaan vuonna 1946