Johanna von Schoultz

Johanna Carolina Ulrika von Schoultz (6. maaliskuuta 1813 Tukholma – 28. helmikuuta 1863 Helsinki) oli suomalais-ruotsalainen oopperalaulaja. Parhaimpina vuosinaan hän hallitsi puhtaasti kolme oktaavia ja kykeni siten laulamaan niin altolle, mezzosopraanolle kuin koloratuurisopraanolle parhaiten soveltuvia numeroita. Hän oli 1830-luvulla Euroopan tunnetuimpia oopperalaulajia.

Johanna von Schoultz

Von Schoultzin vanhemmat olivat laamanni Nils Fredrik von Schoultz ja Johanna Henrietta Gripenberg. Pariskunta muutti Kuopiosta Tukholmaan Suomen sodan (1808–1809) aikana. Nuori von Schoultz aloitti lauluopinnot Tukholmassa jo vuonna 1823 Karl Magnus Craeliuksen oppilaana. Hänen ensiesiintymisensä oli 15-vuotiaana Tukholmassa vuonna 1828 pidetyssä kirkkokonsertissa, joka oli suuri menestys. Hän konsertoi sittemmin niin Ruotsissa kuin kaikissa muissakin Pohjoismaissa sekä Saksassa ja Venäjän Pietarissa. Jatkettuaan opintojaan ja esiintymisiään muun muassa Italiassa hän siirtyi Pariisin italialaiseen oopperaan vuosiksi 1833–1835, jossa hänen ensiesiintymisensä Giulia Grisin kanssa oli jälleen suuri menestys. Pariisissa hän tutustui Gioachino Rossiniin, joka houkutteli von Schoultzin takaisin Italiaan opiskelemaan ja konsertoimaan kolmeksi vuodeksi vuosikymmenen jälkipuoliskolla.

Terveytensä heikennyttyä von Schoultz palasi Suomeen vuonna 1840. Hän asettui sukulaistensa luokse Lohjalle Ojamon kartanoon. Vuonna 1842 von Schoultz avioitui varamaanmittari Felix Brandin kanssa ja vuosina 1843-1845 hän asui Lohjan Kouvolan kartanossa, jonka jälkeen asettui asumaan Hämeenlinnaan, jossa hän muun muassa perusti kuoron. Muutamia vuosia ennen kuolemaansa hän kuitenkin muutti Helsinkiin.

Von Schoultz oli Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen vuodesta 1831.

Johanna von Schoultzin veli oli ruotsalainen upseeri, kemisti ja seikkailija Nils Gustaf von Schoultz.[1]