Johanna Rytkölä

Rytkölä valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta kuvataideopettajaksi vuonna 1982 ja taiteen maisteriksi keramiikkataiteen osastolta vuonna 1986.[3] Hänelle on myönnetty valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha vuonna 2008 ja yksivuotinen apuraha vuonna 2015.[4]

Johanna Rytkölän ensimmäinen yksityisnäyttely oli Helsingissä Galleria Brondassa vuonna 1988.[5] Hän oli jo aiemmin esitellyt töitään ryhmänäyttelyissä alkaen Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden näyttelystä ”Esineitä” vuonna 1983.[6] Uudenmaan läänin taidetoimikunnan palkitsemaan näyttelyyn liittyi opiskelijoiden manifesti, joka kritisoi esineympäristön kaupallistumista ja peräänkuulutti ekologista muotoilua.[7][8] Rytkölän ensimmäinen yksityisnäyttely ulkomailla oli Tukholmassa Blås & Knåda -galleriassa vuonna 1988.[3]

Johanna Rytkölän töitä on ollut esillä lukuisissa yksityisnäyttelyissä ja kymmenissä yhteis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja eri puolilla maailmaa (Saksa,[9] Itävalta,[10] Ranska,[11] Italia,[12] Portugali, Espanja,[13] Hollanti, Iso-Britannia, Japani, Korea, Taiwan, Kiina, Kanada, Yhdysvallat, Norja, Tanska, Irlanti,[14] Kroatia, Turkki,[15] Unkari, Romania,[16] Venäjä[17]).[3]

Yksityisnäyttelyitä Rytkölällä on viime vuosina ollut esimerkiksi Heinolan taidemuseossa vuonna 2016[18] ja Galleria Brondassa Helsingissä vuonna 2014.[19] Vuonna 2018 hänen töitään oli esimerkiksi kansainvälisessä ”About Clay” -näyttelyssä Fiskarsissa[20], Pyhäniemen kartanon kuvataidenäyttelyssä[21] ja ”Urbaani luonto” -näyttelyssä Rovaniemellä.[22] Ulkomailla hänen töitään on viimeksi esitelty Moskovan nykytaiteen biennaalissa vuonna 2017[23] ja vuonna 2018 Taiwanissa IAC-kongressiin liittyvässä näyttelyssä[24] sekä Saksassa Galleria Hellerin 40-vuotisjuhlanäyttelyssä ”Keramik der Welt”.[25]

Rytkölä asuu ja työskentelee Vantaalla entisestä kaupparakennuksesta kunnostetussa ateljeetalossaan.[26] Johanna Rytkölä on taidemaalari Perttu Näsäsen sisar. Heidän isänsä oli professori Reino Näsänen.

Johanna Rytkölän töitä Heinolan taidemuseossa vuonna 2016.

Johanna Rytkölä muovaa ja leikkaa usein varsin kookkaat veistoksensa kivitavarasavesta. Hänen teoksilleen on tunnusomaista plastiset, selkeät muodot sekä erilaisilla lietteillä ja lasitteilla aikaansaadut värikkäät, mattaa ja kirkasta yhdistävät elävät pinnat.

Jennifer Hawkins Opie kirjoittaa:

”Työt muistuttavat Hans Arpin ja varhaisemman Picasson rakastamia vuolaita, litteitä, amorfisia muotoja. Lineaarisen ja dekoratiivisen muodon tutkimisen lisäksi Rytkölällä on erittäin tarkka värintaju sekä taito luoda ja hallita värejä työssään.”[27]

Rytkölän töille ominaiset kaartuvat tasopinnat synnyttävät usein illuusion rohkeasta liikkeestä, joka assosioituu tanssiin, musiikkiin tai veden virtaukseen[28][29][30] ”Monen teoksen aaltoileva liike on omiaan synnyttämään mielikuvia jostakin vedenkaltaisen väliaineen muotoilemasta.”[5] Teosten virtaviivaisissa muodoissa on nähty sekä geometrisiä tai arkkitehtonisia että orgaanisia tai ”biomorfisia” piirteitä.[31][32][33] Toisaalta hänen teoksiaan on luonnehdittu ”surreaalisiksi” ja työtään vapaaksi muotojen kahleista.[32]

Åsa Hellman kirjoittaa Rytkölästä:

”Johanna Rytkölän teokset herättivät välittömästi huomiota, kun hän 1980-luvulla alkoi osallistua näyttelyihin. Yleisö oli tottunut liittämään veistotaiteen kiveen, pronssiin, kipsiin tai puuhun. Vaikka suomalaiset keraamikot ovat pitkään tehneet veistoksia savesta, töille on usein ollut ominaista taideteollisempi, dekoratiivisempi ilme. Johanna Rytkölä esitteli täysin abstrakteja veistoksia, jotka lähestyivät muotokieleltään perinteistä kuvanveistoa mutta pohjasivat silti keramiikkatekniikoiden hallintaan.”[1]

Keramiikan tekniikat hallitsevana tekijänä Rytkölän on nähty jatkavan suomalaisen keramiikkataiteen perinnettä mutta samalla erottuvan siitä kuvanveistoon assosioituvalla näkemyksellään.[34] Häntä on luonnehdittu uudistusmieliseksi sekä kuvanveistäjänä että taidekeraamikkona.[33]

Riemumuuri Tampereen poliisitalossa.

Valtion taideteostoimikunnan kokoelmassa on useita Johanna Rytkölän teoksia.[35] Rytkölän keramiikkaveistoksia on lukuisissa julkisissa ja yksityisissä taidekokoelmissa Suomessa, esimerkiksi:[3]

• Taideteollinen korkeakoulu (nyk. Aalto-yliopisto), Arabian museo (nyk. Designmuseo), Arktinen keramiikkakeskus
• Vaasan, Salon ja Porvoon kaupunkien kokoelmat, Salon taidemuseo,[36] Heinolan taidemuseo
• Paulon säätiön taidekokoelma,[37] Malkkimuseo

Hänen töitään on myös useissa ulkomaisissa keramiikka-, taideteollisuus- tai taidekokoelmissa, esimerkiksi[3]

• Röhsska Museet, Göteborg, Ruotsi [38]
• Northen Arizona University, Art museum and Galleries, Flagstaff, USA
• Taipei Fine Arts Museum,Taiwan
• Youngone Corporation, Craft Space MOKKUMTO, Seoul, Korea
• FuLe International Ceramic Art Museums, Fuping, Kiina
• Sanbao Ceramic Art Institute, Jingedezhen, Kiina

Johanna Rytkölän värikäs nauhamainen teos ”Riemumuuri” jakaa Tampereen oikeus- ja poliisitalon sisääntuloaukion kahteen osaan. Tehdasvalmisteisista klinkkerilaatoista koostuva 14 metriä pitkä teos valmistui vuonna 1993 valtion taideteostoimikunnan tilauksesta.[39]

Vuonna 2005 valmistui Helsingin Arabianrantaan Päivi Kiurun, Maarit Mäkelän ja Johanna Rytkölän yhteistyönä 12 metriä pitkä muurimainen keramiikkaveistos. Entistä rantaviivaa mukailevan veistoksen elementtien pintaan serigrafiatekniikalla painetut kuvat kertovat paikalla sijainneen Arabian tehtaan vaiheista. Koko asuinalueen rakennuskustannuksista varattiin ulko- ja sisätiloihin sijoitettujen taideteosten hankintaan 1-2 prosenttia.[40]

Vuonna 2018 Johanna Rytkölä toteutti kolme kookasta reliefiä Vantaalla sijaitsevaan Katriinan sairaalaan. Keramiikasta ja kierrätyslasista valmistetut teokset koostuvat kukin yli kymmenestä erikokoisesta fragmentista. Teokset olivat tilaustyö Vantaan taidemuseolle.[41][42][43]

Johanna Rytkölän teos ”Matkalla paratiisiin II” palkittiin hopeamitalilla (Medaglia d´argento del Presidente della Repubblica) Faenzan kansainvälisessä keramiikkataiteen kilpailussa (49. Concorso Internazionale della Ceramica d´Arte) Italiassa vuonna 1995.[44] Kilpailuteosten tiukassa karsinnassa painotettiin valintakriteereinä keramiikan arkkitehtonisia ja plastisia ominaisuuksia.[12]

Kutani-keramiikan koristemaalausperinnettä kunnioittavassa keramiikkakilpailussa (Kutani International Decorative Ceramics Competition ’97) Komatsussa Japanissa Rytkölä sai vuonna 1997 suunnittelemastaan lautasesta kunniamaininnan (Award of Merit).[3]

Johanna Rytkölä on Suomen Kuvanveistäjäliiton jäsen vuodesta 1991 ja Ornamo ry:n jäsen vuodesta 1987. Rytkölällä on ollut useita asiantuntijatehtäviä keramiikkataiteen piirissä – esimerkiksi Keramiikka tilassa -näyttelyn ohjausryhmän jäsen 2014. Valtion taideteostoimikunnassa hän oli jäsenenä vuosina 1996–1998.[3]

Keramiikkataiteen kansainväliseen järjestöön International Academy of Ceramics (IAC-AIC) Rytkölä on kuulunut vuodesta 2007.[45] Vuonna 2017 hän osallistui Ornamon edustajana delegaatioon, jonka myötävaikutuksella Arktinen keramiikkakeskus sai järjestettäväkseen IAC:n kansainvälisen kongressin Rovaniemellä ja Posiolla vuonna 2020.[46][47]

Johanna Rytkölä on ollut perustajajäsenenä taiteilijaryhmissä Taiteilijat O, Kuuma linja ja Helsinki Fat Clay.[3] Taideteollisen alan kuvataiteilijoita edustava Taiteilijat O pyrkii toimimaan linkkinä Ornamon ja Suomen Taiteilijaseuran välillä.[48] Kuuma linja -ryhmän tavoitteena oli nostaa keramiikkataiteen arvostusta Suomessa.[49] Ryhmä järjesti vuosituhannen vaihteessa keramiikkanäyttelyitä taidemuseoissa eri puolilla Suomea.[50] Helsinki Fat Clay -ryhmän tavoitteena on edistää suomalaisen keramiikkataiteen kansainvälistymistä.[51] Esimerkiksi vuonna 2012 ryhmä esitteli suomalaista keramiikkaa kutsunäyttelyssä Faenzan keramiikkamuseossa Italiassa.[52]

• Johanna Rytkölän kotisivu