Johanna Mappes

Johanna Mappes valmistui Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi 1991 ja filosofian tohtoriksi 1994. Hänen väitöskirjatyönsä käsitteli koivuluteiden (Elasmucha grisea) lisääntymistaktiikkaa ja jälkeläisten hoitoa. Hänen muita tutkimuslajejaan ovat muun muassa täpläsiilikäs (Parasemia plantaginis), kyy, koloradonkuoriainen (Leptinotarsa decemlineata) ja Hygrolycosa rubrofasciata –hämähäkki.[1]

Mappes on valmistumisensa jälkeen toiminut tutkijana Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella. Hän toimi vuosina 1996–2004 myös Suomen akatemian akatemiatutkijana.[2] Vuonna 2002 hänet nimitettiin ekologian ja ympäristönhoidon määräaikaiseksi professoriksi Jyväskylän yliopistoon.[2] Mappes sai vuonna 2003 Suomen Akatemian kannustuspalkinnon (“Young Dynamic Researcher Award”) tutkimusansioistaan, erityisesti nk. keinomaailmamenetelmän (novel world) käytöstä varoitussignaalien evoluution tutkimuksessa.[3]

Vuodesta 2008 Mappes on toiminut evoluutioekologian vakinaisena professorina Jyväskylän yliopistossa.[2] Yliopistoviran ohella hän toimi Suomen Akatemian määräaikaisena akatemiaprofessorina toimikaudella 2009–2013.[4] Mappes johtaa vuosina 2012–2017 Suomen Akatemian nimeämää biologisten vuorovaikutusten huippututkimusyksikköä.[5]

Mappes on Suomen Tiedeseuran jäsen[6].

Saalistaminen tai loisinta aiheuttaa saaliseliölle painetta kehittää puolustuskeinoja, kuten myrkkyjä, käyttäytymistä tai suojaväritystä. Saalistaja puolestaan joutuu reagoimaan näihin suojautumisstrategioihin. Mappes on selvittänyt, miten saaliin ja saalistajan tai loisen ja isäntäeliön vuorovaikutus kehittyy. Lajien keskinäisen vuorovaikutuksen lisäksi myös taudit ja pedot vaikuttavat saalistaja-saalis -parin evolutiiviseen kehitykseen. Mappesin tutkimuksella pedon ja saaliin suhteesta voi olla huomattavia taloudellisia tai terveydellisiä merkityksiä, sillä esimerkiksi mikrobit voivat suojakeinona kehittää virulentin kannan eli ne voivat alkaa aiheuttamaan tauteja.[4]