Johanna Hurtig

Hurtig on kotoisin Vaasasta.[2] Hän on aiemmin ollut vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäsen, mutta eronnut siitä.[3] Hurtigin Lapin yliopistolle vuonna 2003 tekemä väitöskirja käsitteli lapsen asemaa lastensuojelussa.[4] Hän on Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan sosiaalityön tutkijatohtori[5][6].Hän on työskennellyt sosiaalityön apulaisprofessorina Lapin yliopistossa.[7] Tämän lisäksi hän on työskennellyt Kirkkohallituksessa sosiaalietiikan ja ihmisoikeuksien asiantuntijana.[8]

Suuremman yleisön tietoisuuteen Hurtig tuli toimiessaan lastensuojelun tutkijana ja julkaisten kartoituksen lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä uskonnollisissa liikkeissä 2010.[9] Vanhoillislestadiolainen liike myönsi julkisesti tapahtumat todellisuudeksi.[10] Keskusrikospoliisi aloitti joistain tapauksista esitutkinnan, kun Hurtigin keräämä tilastotieto ilmestyi julkisuuteen.[11]

Hurtig toi esiin lasten seksuaalisen hyväksikäytön vanhoillislestadiolaisten piirissä vuonna 2013, jotta siihen puututtaisiin.[3][12] Tutkimuksessa selvisi, että tekoihin oli syyllistynyt myös vanhoillislestadiolaisen liikkeen johdossa toimivia henkilöitä.[13][14] Tämä johti siihen, että vanhoillislestadiolaisen liikkeen keskusjärjestö SRK pyysi anteeksi seksuaalisen hyväksikäytön uhreilta lokakuussa 2013.[15] Hurtig on luennoinut aiheesta vanhoillislestadiolaisen liikkeen johdolle.[16]

Hurtigin tutkimuksen mukaan kunniaväkivallan ja vanhoillislestadiolaisen liikkeen väkivallan ratkaisutilanteissa on samankaltaisuutta.[17]

Hurtigin tutkimuksen tulokset ja niiden tuominen julkisuuteen eivät olleet kaikkien vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäsenten mieleen, vaan hän joutui painostuksen, uhkailun, nöyryyttämisen ja rajun ryöpyttämisen kohteeksi.[3][18] Toisaalta Hurtig sai myös julkisuudessa ja nimettömänä tukea vanhoillislestadiolaisuuden suunnalta.[2]

Hurtig vihittiin papiksi 2019.[7][19]

Hurtig asuu Kärkölässä ja hänellä on kahdeksan lasta ja yksitoista lastenlasta.[20][19]

• Vuoden kristillinen kirja 2012[21]
• Vuoden tiedekirja kunniamaininta 2015[5]
• Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2014[6]

• Huvitusta, hyvitystä vai hyödyllistä: lastensuojelullisen perhekuntoutuksen arviointia, Johanna Hurtig. Lapin yliopisto, 1999. - (Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja. ISSN 0788-768X; 30.). ISBN 951-634-706-1.
• Perhetyön ilo ja hämmennys: lastensuojelun perhetyömuotojen esittelyä ja jäsennyksiä, Tarja Heino, Kristiina Berg, Johanna Hurtig. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, 2000. - (Aiheita, Stakes, ISSN 1236-9845; 14/2000.). ISBN 951-33-0916-9.
• Pahan kosketus: ihmisyyden ja auttamistyön varjojen jäljillä, Merja Laitinen & Johanna Hurtig. PS-kustannus, 2002 ISBN 952-451-048-0.
• Lasta suojelemassa: etnografia lasten paikan rakentumisesta lastensuojelun perhetyön käytännöissä, Johanna Hurtig. Lapin yliopisto, 2003. - (Acta Universitatis Lapponiensis, ISSN 0788-7604; 60.). ISBN 951-634-881-5. - Väitöskirja Lapin yliopisto.
• Pahan kosketus: ihmisyyden ja auttamistyön varjojen jäljillä, Merja Laitinen & Johanna Hurtig. PS-kustannus, 2006 ISBN 952-451-158-4.
• Arjen polkuja ja kohtaamisia: venäläistaustaiset maahanmuuttajat ja palvelujärjestelmä Kaakkois-Suomessa, Maija Jäppinen, Johanna Hurtig ja Maritta Törrönen. Kotka: Helsingin yliopisto, koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia: 2007 ISBN 978-952-10-4004-7.
• Sosiaalityötä monitoroimassa, toimittaneet Kari Huotari & Johanna Hurtig. Palmenia Helsinki University Press, 2008 - (Palmenia-sarja, ISSN 1795-8598; 45.). ISBN 978-951-570-760-4.
• Ajattele itse!: tutkimuksellisen lukutaidon perusteet, Johanna Hurtig, Merja Laitinen ja Katriina Uljas-Rautio (toim.). PS-kustannus, 2010 ISBN 978-952-451-486-6.
• Maijan tarina: lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana, Johanna Hurtig & Mari Leppänen (toim.). Kirjapaja, 2012 ISBN 978-952-247-249-6.
• Taivaan taimet: uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta, Johanna Hurtig. Tampere: Vastapaino, 2013 ISBN 978-951-768-423-1.