Johann Ludwig Burckhardt

Johann Ludwig Burckhardt syntyi arvostettuun sukuun, joka tunnettiin lisänimellä von Kirschgarten kotitilan sijainnin mukaan. Isällä eversti Johann Rudolfilla oli suuri kartano Baselissa, mutta Johann Ludwig syntyi Lausannessa perheen kahdeksantena lapsena. Vaikka hän olikin saanut parhaat mahdolliset lähtökohdat, joutui perhe kuitenkin suuriin vaikeuksiin Ranskan vallankumouksessa, sillä isää syytettiin sillanpääaseman luovuttamisesta itävaltalaisille Hüningenin piirityksessä 1796–1797. Isä vapautettiin sittemmin selvien todisteiden nojalla, mutta hän oli menettänyt luottamuksensa tasavaltalaisiin ja hakeutui englantilaisten palvelukseen. Johann Ludwig päätti itsekin olla alistumatta milloinkaan ranskalaisten alaisuuteen.

Vuonna 1800 kuusitoistavuotias Johann Ludwig lähetettiin kouluun Leipzigiin, josta siirtyi neljän vuoden jälkeen Göttingeniin. 1805 hän palasi kotiseudulleen Baseliin, mutta ei löytänyt virkaa sellaiselta taholta, joka ei olisi ollut sidoksissa Ranskaan, joten hän hylkäsi tarjotun diplomaattiuran ja siirtyi sen sijaan Englantiin, jossa toivoi voivansa astua kruunun palvelukseen. Johann Ludwig matkusti Lontooseen heinäkuussa 1806 mukanaan hyvät suosituskirjeet opettajaltaan professori Blumenbachilta Göttingenin yliopistosta, joista yksi oli osoitettu Sir Joseph Banksille, joka oli kuninkaallisen seuran puheenjohtaja ja vanha puuhamies Afrikan asioiden seurassa (African Association, täydelliseltä nimeltään Association for Promoting the Discovery of the Interior Parts of Africa, per. 1788). Saatuaan kuulla, että seura oli varustamassa retkikuntaa tutkimaan läntisen Afrikan sisäosia, Burckhardt haki paikkaa seurassa ja tuli hyväksytyksi. [1]

Burckhardtin suurin haave oli löytää Nigerjoen lähde Afrikassa. Valmistautuessaan retkikuntaan hän matkusti Levanttiin tarkoituksenaan hankkia arabian kielen taito, koska hän arveli muslimiksi tekeytymällä pääsevänsä paikkoihin, joissa ei ollut nähty eurooppalaisia aiemmin. Ennen lähtöään Burckhardt otti arabian kursseja Cambridgen yliopistossa. Hän lähti matkaan Englannista 1809 ja saapui Maltan kautta Syyrian Aleppoon, jossa opiskeli islamilaista lakia ja lujitti arabian taitoaan. Burckhardt pukeutui muslimiksi ja otti arabinimen Ibrahim Ibn Abdullah. Hänen kääntymisensä islamin uskoon saattoi hyvinkin olla aitoa. Vietettyään Lähi-idässä kaksi vuotta Burckhardt omaksui arabian lähestulkoon täydellisesti ja hankki niin vakuuttavan tiedon islamista, että hänen omaksumansa peitetarina meni täydestä kaikkialla, missä hän sattui matkustamaan.

Syyriassa ollessaan Burckhardt tutustui Palmyran raunioihin ja Libanoniin. Nykyisen Jordanian alueella matkustellessaan hän löysi aikansa eurooppalaisille tuntemattoman Petran kalliokaupungin 1812 [2], mutta tämä saavutus ei tyydyttänyt hänen kunnianhimoaan.

Burckhardt ei ollut vieläkään hylännyt toivettaan päästä Nigerin alkulähteille. Tätä varten hän matkusti Kairoon Egyptiin, jossa ollessaan teki matkan Assuaniin. 1813 hän kertoi muistiinpanoissaan löytäneensä läheltä Sudanin rajaa suuren hiekkaan hautautuneen temppelin, jota kutsuttiin nimellä Abu Simbel. Samalla matkalla Burckhardt ylitti Punaisenmeren ja teki pyhiinvaellusmatkan muslimien pyhiin kaupunkeihin Mekkaan ja Medinaan.

Burckhardt palasi Kairoon 1815 tarkoituksenaan liittyä karavaaniin, joka oli lähdössä Fezzaniin Libyaan, ja sieltä Timbuktuun. Hän lepäsi ensin Arabian niemimaan matkojen rasituksista, mutta Libyan saattueen lähdön viivästyttyä jälleen hän sillä välin matkusti Siinaihin keväällä 1816 kiiveten Siinaivuoren huipulle ja kävi Siinain erämaan Pyhän Katariinan luostarissa. [3] Pian tämän viimeiseksi osoittautuneen retken jälkeen Burckhardt sairastui punatautiin ja kuoli Kairossa 15. lokakuuta 1817 saamatta varsinaista tehtäväänsä, Afrikan sisäosien tutkimusta, alkua pidemmälle.

Burckhardt lahjoitti testamentissaan keräämänsä satoja niteitä käsittävän itämaisten käsikirjoitusten kokoelman Cambridgen yliopistolle. Hänen laajat, tarkkanäköiset ja yksityiskohtaiset muistiinpanonsa eivät nekään joutuneet kadoksiin, eivätkä jääneet hyödyttömiksi, sillä hän oli kaikkien vuosien aikana lähettänyt säännöllisesti raportteja Englantiin, jossa Afrikan asioiden seura julkaisi ne postuumisti. Burckhardtin kirjoitukset olivat ensimmäisiä ensi käden tieteellisiä huomioita arabikulttuurista ja -kielestä, ja niiden sisältämän etnografisen tiedon arvo on nykyään tunnustettu arabimaita myöten. Hänen muistiinpanonsa innoittivat myöhempiä matkaajia seuraamaan hänen jalanjälkiään, kuten Tuhannen ja yhden yön kääntäjää Richard Francis Burtonia ja suomalaista Georg August Wallinia.

• Travels in Nubia (1819)
• Travels in Syria and the Holyland (1822)
• Travels in Arabia (1829)
• Notes on the Bedouins and the Wahabys (1830)
• Arabic proverbs (1831)

• Georg August Wallin
• Ludovico di Varthema
• T. E. Lawrence
• Giovanni Battista Belzoni

• Burckhardtin muistiinpanoja Gutenberg-projektissa
• Travels in Nubia (Arkistoitu – Internet Archive)
• Travels in Syria and the Holy Land
• Travels in Arabia
• The University of Adelaide Library: John Lewis Burckhardt (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)