Johann Gottlieb Naumann
Johann Gottlieb Naumann (17. huhtikuuta 1741 Blasewitz – 23. lokakuuta 1801 Dresden) oli saksalainen, myös Ruotsissa työskennellyt säveltäjä ja kapellimestari.[1]
Naumann tutustui vuonna 1757 ruotsalaiseen viulisti, säveltäjä Anders Wesströmiin, jonka mukana lähti Italiaan Giuseppe Tartinin johdolla suoritettavia opintoja varten. Naumann vietti vuosikymmenen Italiassa, jossa suoritti opintoja myös Johann Adolph Hassen ja Giovanni Battista Martinin johdolla. Vuonna 1763 Venetsiassa kantaesitettiin Naumannin ensimmäinen ooppera, Il tesoro insidiato. Tulevina vuosina säveltäjä saavutti huomattavaa suosiota sekä vakavilla että koomisilla oopperoillaan. Vuonna 1764 hänet kutsuttiin hovin musiikkityöhön Dresdeniin, ja hän sai vuonna 1776 nimityksen hovin pääkapellimestariksi.[1]
Naumann saapui ensimmäisen kerran Ruotsiin vuonna 1777 Kustaa III:n kutsusta. Ensimmäinen häneltä Ruotsissa tilattu teos oli Amphion, jonka hän sävelsi Gudmund Jöran Adlerbethin librettoon ja joka kantaesitettiin tammikuussa 1778. Ensimmäisellä käynnillään Naumann vietti Ruotsissa vuoden, mutta hänet kutsuttiin takaisin Tukholmaan vuonna 1782. Tällä kertaa esitettiin toinen Naumannilta ja Adlerbethiltä tilattu ooppera, Cora och Alonzo, joka perustuu Jean-François Marmontelin romaaniin Les Incas. Toisella Ruotsissa viettämällään kaudella Naumann sai valmiiksi suurimuotoisimman tilaustyönsä Ruotsin hoville. Kyse on oopperasta Gustaf Wasa, jonka libreton kirjoitti Johan Henrik Kellgren kuninkaan laatimien luonnosten pohjalta. Naumann lähti Ruotsista pysyvästi vuonna 1783, ja ooppera kantaesitettiin ilman hänen läsnäoloaan vuonna 1786. Gustaf Wasa oli Ruotsissa kansallisoopperan asemassa pitkälle 1800-luvulle saakka. Saksassa hänen suosituimpana oopperanaan kuitenkin pysyi Cora och Alonzo. Oopperoidensa lisäksi Naumann sävelsi esimerkiksi kuusi Patrick Alströmerille omistettua sonaattia lasiharmonikalle.[1]
Lähteet
- Johann Gottlieb Naumann Swedish Musical Heritage