Johann Georg Theodor Grässe
Johann Georg Theodor Grässe (31. tammikuuta 1814 Grimma, Saksin kuningaskunta – 27. elokuuta 1885 Niederlößnitz, Saksan keisarikunta) oli saksalainen bibliografi ja kirjallisuushistorioitsija, joka toimi Saksin kuninkaan Fredrik August II:n kirjastonhoitajana ja Grünes Gewölbe -museon johtajana. Hän kirjoitti elämänsä aikana useita teoksia.
Johann Georg Theodor Grässe | |
---|---|
![]() Muistolaatta Grimman lukiolla. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 31. tammikuuta 1814 Grimma, Saksin kuningaskunta |
Kuollut | 27. elokuuta 1885 (71 vuotta) Niederlößnitz, Saksan keisarikunta |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Leipzigin yliopisto |
Tutkimusalue | kirjallisuushistoria, bibliografinen tutkimus |
Elämä
Johann Georg Theodor Grässen isä oli latinan professori Johann Gottlob. Hänen äitinsä oli Juliana Amalia. Grässe opiskeli Leipzigin yliopistossa filosofiaa ja arkeologiaa, ja hän valmistui vuonna 1834.[1]
Grässe työskenteli 1840–1848 opettajana. Laajojen kielten ja kirjallisuuden tietojensa ansiosta hänet nimettiin 1843 Saksin kuninkaan Fredrik August II:n henkilökohtaiseksi kirjastonhoitajaksi. Grässe toimi tehtävässä vuoteen 1854.[1] Hän sai myös muita kuninkaallisia tehtäviä, kun hänet valittiin 1848 kuninkaallisen rahakokoelman ja 1852 posiinikokoelman hoitajaksi.[2] Grässe valittiin 1864 Grünes Gewölbe -museon johtajaksi. Hän jäi eläkkeelle 1882 näön heikkenemisen takia ja kuoli 1885.[1]
Työt
Grässen kiinnostuksen kohteet olivat laaja-alaisia, ja hän julkaisi monia teoksia. Hänen töihinsä kuuluvat muun muassa bibliografiset, kirjallisuustieteelliset ja historialliset työt.[1] Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat bibliografia Leitfaden der allgemeinen Literaturgeschichte ja latinankielisten paikannimien sanakirja Orbis Latinus.[2]
Lähteet
- Sönke Friedreich: Graesse (Grässe, Gräße), Johann Georg Theodor Sächsische Biografie. Institut für Sächsische Geschichte und Volkskunde. Viitattu 29.4.2017. (saksaksi)
- Ferdinand Geldner: Graesse (Grässe, Gräße), Johann Georg Theodor Neue Deutsche Biographie 6. Viitattu 29.4.2017. (saksaksi)