Johan Solitander

Johan Solitander, myös Johan Erik Solitander tai Johan Eriksson Solitander (30. syyskuuta 1764 – 3. marraskuuta 1838) oli suomalainen kauppias, ruukinpatruuna, laivanvarustaja, vuorineuvos ja valtiopäivämies.

Johan Solitanderin vaimo Catarina Borgström (25. joulukuuta 1775 – 13. toukokuuta 1836) oli kauppias Gustaf Borgströmin ja Maria Fransmanin tytär.

Vuonna 1764 syntynyt Johan Solitander oli aikanaan kaupungin varakkaimpia kauppiaita. Solitanderin tilan, Kirkkokatu 13, isoa tonttia ympäröivät rakennukset ovat kaikki Solitanderin pystyttämiä, ilmeisesti hän antoi vähitellen purkaa sen mikä sijaitsi tontilla ennen hänen aikaansa. Torilta astuttiin Solitanderin kauppahuoneeseen. Kaupat pitivät auki sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen, joten sijainti oli suotuisa. Perhe asui Kirkkokadulle avautuvassa osassa rakennusta, jossa huonekorkeutta on hulppeat 3,6 metriä. Kustavilaista tyyliä oleva päärakennus valmistui vuonna 1792. Kirkkokadulta päästiin sisäpihalle. Porvareiden tiloilla näkyy kaupungin sosiaalinen rakenne, koska siellä asui myös palkollisia kuten kauppa-apulaisia, taloudenhoitajia, piikoja ja renkejä. Solitanderin talossa kauppa-apulaiset ja piiat asuivat luultavasti portin oikeanpuoleisessa rakennuksessa. Menestyksekäs Johan Solitander, joka myös edusti Porvoota vuoden 1809 valtionpäivillä, kohtasi myöhemmin vastoinkäymisiä, ja vuonna 1835, kolme vuotta ennen kuolemansa, hän ajautui konkurssiin.[1][2]

Johan Solitander oli Tuusulassa sijaitsevan Kellokosken ruukin omistaja. Kellokosken ruukki eli Marieforsin ruukki sai alkunsa toukokuussa 1795, kun Koskenkylän (Forsbyn) ruukin omistajalle Lars Falckille myönnettiin lupa siirtää Koskenkylän ruukilta Kellokoskelle vasara ja kaksi ahjoa. Kellokosken ruukin paikan omisti Kellokosken (Klockfors) rälssitilan omistaja Lars Olof Nysten, ja jo samana vuonna Falck myi ruukin privilegion Nystenille, joka hoiti ruukin rakentamisen paikalle. Ruukin nimeksi annettiin Nystenin vaimon Maria Justina Solitanderin mukaan Mariefors. Vaikka Kellokosken ruukin alku oli lupaava, ei ruukki tuottanut toivottavaa voittoa ja Nysten oli konkurssissa. Ruukin otti haltuun porvoolainen kauppias ja laivanrakentaja Johan Solitander vuonna 1803. Hän oli Maria Justina Solitanderin veli. Johan Solitander omisti myös Tuusulan Vanhankylän kartanon, ja hän oli Tuusulan pitäjän suurin maanomistaja.[3] Kellokosken ruukki oli pysähdyksissä Suomen sodan aikaan 1808–1809 ja jatkoi toimintaansa taas, kun sota loppui ja ruotsalaista takkirautaa oli taas saatavilla. Kellokosken ruukin toiminta oli ruukin omistajalle Solitanderille tappiollista. Solitander ajautui vararikkoon ja jätti ruukista konkurssihakemuksen vuonna 1835. [4]

Johan Solitander oli kaupungin sokeritehtaan perustaja ja omistaja. Vuonna 1784 perustettiin Porvooseen sokeritehdas aiempaan pormestari Gabriel Hagertin rakennukseen raatihuoneentorilla. Perustajina olivat raatimies Gustaf Borgström, maaherra R.W. De Geer, molemmilla 5/24 sekä raatimies Petter Näslind, kauppiaat Jakob Borgström, Jonas Holm, Johan Fredrik Lang ja Petter Arelius, kaikilla 2/24 sekä kauppiaat Johan Erik Solitander, Henrik Kniper, Henrik Siöberg ja Henrik Palmsten, kullakin 1/24. Solitander hankki lisää osuuksia yhtiöön ja omisti 1800-luvun alussa yksin enemmistön 9/16.[5]

Johan Solitander oli kokonaan tai osittain omistajana useassa, vuosisatojen 1700 ja 1800 vaihteessa hankitussa, rahtia kuljettavassa purjelaivassa [5]:

• 1783 fregatti Borgå, omistajat G.Borgström, P.Näslind, H.J.Kniper, H.Jerpenius, G.Nymalm, P.Arelius, J.Solitander ja E.Solitander, 216 11/28 lästiä, pituus 109 jalkaa, leveys 29 1/2 jalkaa, syvyys 7 2/3 jalkaa, rakennettu Porvoossa, purjehtinut Cadizin kautta Välimerelle 1791, tehnyt muita Välimerenmatkoja 1796, 1798, 1799, 1800, 1802, 1803, 1804, Pohjanmerelle 1805, Englantiin 1806, jolloin katosi jäljettömiin.
• 1796 priki Godt Hopp, omistaja J.Solitander, 57 lästiä, purjehti Marstrandiin ja Göteborgiin sekä palatessaan Cadizista upposi miehistöineen.
• 1799 kaljaasi Anna Catharina, omistajat C.Wathen ja J.Solitander, 30 1/2 lästiä, pituus 64 jalkaa, leveys 17,9 jalkaa, syvyys ahterissa lasteineen 8 jalkaa, rakennettu Porvoossa, purjehti 1799 Lyypekkiin ja Holsteiniin, purjehti 1800 Välimerelle, haaksirikkoutui Marstrandin edustalla 1802.
• 1801 fregatti Redligheten, omistajat C.Lang ja J.Solitander Porvoosta, kapteenit W.Toll ja C.W.Lindberg Helsingistä, 162 1/2 lästiä, pituus 106 jalkaa, leveys 29 jalkaa, syvyys yläkannen tasolla 17 jalkaa, rakennettu Porvoossa, purjehti 1801 Ibizalle sekä 1803, 1804 ja 1805 Cadiziin.
• 1802 jahti Emanuel, omistajat J.Solitander ja C.Adlercreutz, 20 lästiä, purjehti Tukholmaan.
• 1804 fregatti (kattskeppet) Dygden, omistajat E.Solitander, J.Solitander, leskirouva M.Borgström Porvoosta, J.Montell Helsingistä sekä J.C.Petreij Turusta, 130 1/2 lästiä, rakennettu Porvoossa, purjehti 1805 Cadiziin. Tällöin englantilaiset kaappasivat laivan lähelle New Yorkia, vapautettiin 1806 ja purjehti kotiin, purjehti Englantiin 1807.
• 1805 fregatti Astree, omistajat J.Solitander ja P.Näslind Porvoosta, C.G.Castegren, H.J.Govinius ja C.W.Lindeberg Helsingistä, 136 1/3 lästiä, rakennettu Pietarsaaressa, purjehti Pohjanmerellä 1805 ja 1806
• 1807 priki Wänskapen, aiempi nimi skuutti Sjundby, omistajat J.Solitander ja C.Adlercreutz, 81 1/2 lästiä, rakennettu 1805, mutta uusittu kokonaan 1807, purjehti 1807 Kööpenhaminaan.

Johan Solitander oli edustajana Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809. Hän edusti Porvoon kaupungin porvarissäätyä. Johan Solitander kuului toisaalta myös toimikuntaan, joka oli vastuussa Porvoon valtiopäivien järjestelyistä, ja hän vastasi majoitustilojen hankkimisesta valtiopäivien osallistujille. Mm. keisari Aleksanteri I:lle ja hänen seurueelleen järjestyivät tilat serkku Erik Solitanderin ja hänen vaimonsa, Johanin sisar Julianan kivitalosta Jokikadulta. Johan Solitander allekirjoitti mm. 5. heinäkuuta 1809 asiakirjan "Säätyjen adressi keisarille koskien sotatilan vahinkojen korvaamisesta 1808–1809". [6]

Johan Solitanderille myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi vuonna 1811. Vuonna 1823 Solitander perheineen muutti Porvoon maalaiskuntaan rakennuttamaansa Domargårdin kartanoon, jossa hän kuoli 1838.